Marion Blackwood - Flame and Thorns

Aikoja sitten keijut alistivat lohikäärmeiksi muuttuvat muodonmuuttajat valtaansa ja käyttivät heitä häpeilemättömästi hyödykseen. Nyt osat ovat vaihtuneet. Keiju nimeltä Selena Hale elää muiden keijujen tavoin muodonmuuttajien armoilla, jopa ruoka on säännösteltyä ja päivät vaihtuvat yhdestä toiseen toistaen samaa kaavaa. Kapina on nousemassa. Selenan ainut mahdollisuus vapautua muodonmuuttajien armoilta ja edistää kapinaa on osallistua "Sovituskokeeseen", jonka palkintona on vapaus. Vain kolme voi voittaa ja Selena aikoo olla yksi heistä. Hommasta tulee hiukan vaikeampaa koska mukana on muitakin taitavia keijuja sekä lohikäärmemuodonmuuttajakomentaja nimeltä Draven Ryat, joka yrittää sabotoida Selenan mahdollisuudet voittoon.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Empire of Flame and Thorns

2. Throne of Ice and Blood

3. Court of Lies and Deceit

4. Realm of Wind and Vines

5. War of Fire and Fury

Empire of Flame and Thorns

Siis maailma on pullollaan mitä upeimpia teoksia, mutta valitettavasti niistä kaikki ei pääse suomenkielisenä kaupan hyllyille. Nyt kun romantasian janoni on valtava, päätin taas kokeilla jotain uutta. Tämä kirja on ensimmäinen äänikirja, jonka olen koskaan kuunnellut alusta loppuun. Ja englanninkielisenä. Sääli jos tätä ei koskaan tulla suomentamaan, tämä on nimittäin aika mahtava. Se kertoo siis keijukapinallisesta nimeltä Selena, joka on perheensä hylkäämä ja kyllästynyt elämään muodomuuttajien armoilla. Selenan kyky on aistia ihmisten tunteita ja mm. voimistaa niitä. Hän osallistuu vaativaan koettelemukseen, jossa on toinen toistaan haastavampia tehtäviä. Ja tietenkin mukana on komea tumma "Shadow of Death" nimeltä Draven, jolla on hirveä pakkomielle sabotoida Selenan mahdollisuuksia kisassa. Olin puolet kirjasta ihan "argh, älä nyt sotke siinä" kun Draven pööpöili tekemässä yhtä sun toista.

Muttah, muttah... yli puolet kirjasta oli lähinnä Selenan kamppailua kisassa ja siellä täällä pientä nokittelua kuuman lohikäärmemiehen kanssa, mutta juuri kun luuli ettei tämä kummemmaksi muutu niin loppua kohden aloitettiinkin nostamaan höyryjä aika spicyyn tyyliin. Ihan sellaista romantasian tykitystä tämä ei sivulta toiselle ole, mutta tässä on ihan pätevä "vihamiehistä rakastajiksi"-paketti kasassa ja ne kuumat kohtaukset olikin sitten ihan kunnolla kuumia. Ja lopussa pudotettiinkin vähän sellaista tekstiä eetteriin, että jäin tuijottelemaan suu auki, että mitä oikein tapahtui. Vaikuttaa pelottavasti siltä, että minun on ehkä pakko saada luettua seuraavakin osa. Huh. Hiukan jännitti alkaa kuuntelemaan kirjaa eri kielellä, mutta kuten olen jo aiemminkin itselleni todennut, ymmärrän englantia paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla. Tämä kirja löytyy mm. Bookbeatista. Valitettavasti siellä ei vielä jatko-osaa ollut, mutta aika näyttää tuleeko se. Tai sitten sorrun ja ostan nämä kirjana.

Throne of Ice and Blood

Sovituskokeen jälkeen Selena koettaa löytää paikkansa kaukana kotoa. Hän vannoo kostoa hänen vangitsijoilleen ja aikoo auttaa salaista ihmisten vastarintaa kaikin mahdollisin tavoin. Hänen valitsemansa tie asettaa hänet törmäyskurssille Draven Ryatin kanssa. Draven määrätään ratkomaan salaperäisiä murhia kun taas Selena koettaa tehdä kaikkensa auttaakseen tappajaa. Kummankaan ei ole mahdollista epäonnistua tai seuraukset olisivat musertavat. Monimutkainen suhde lohikäärmekomentajaan mutkistaa tilannetta ja Selenalla on edessään useita vaikeita päätöksiä vastarinnan ja Dravenin välillä.

Minä rakastan tätä sarjaa vain enemmän ja enemmän. Harvat kirjat kolahtaa todella todella paljon, mutta nämä ovat vieneet kyllä sydämeni. Hitaan alun jälkeen tässäkin osassa alkaa tapahtua. Se on kuin jakelisi pieniä herkkuannoksia pitkin kirjaa ja lopussa odottaisi kunnon juhla-ateria. Pidän tämän tarinan tunnelmasta, sen hahmoista ja tietynlaisesta julmuudesta. Vaikka Selena onkin välillä vähän liikaa myös minulle niin nautin suuresti hänen ja Dravenin keskinäisestä piikittelystä. Ja ah, Draven. Aivan liian aliarvostettu hahmo. Tykkään näiden kirjojen nopeatempoisesta tarinan kulusta ja helppolukuisuudesta. Huomasin tätä kirjaa lukiessani virnuilevani alituiseen pienelle spicylle, välillä huudahtelin kauhistuneena juonelle, tirautin vähän itkua ja lopussa jännitys kyllä tiivistyi sellaiseksi, että en meinannut pysyä paikoillani lainkaan. En malttaisi millään odottaa, että saa seuraavan osan käsiini. Se onneksi lähti jo tilaukseen. Lämmin suositus fantasian ystäville, joille kelpaa lohikäärmeet ja keijut, hyvä juoni ja pieni annos spicya siellä täällä.

Court of Lies and Deceit

Flame and Thorns - sarjan kolmannessa osassa tapahtuu jälleen uskomattomia asioita. Draven ystävineen päätyy suuntaamaan Selenan vuoksi kohti Unseelie Courtia saadakseen sieltä tarvitsemansa avun. Juonikas ja häijy kuningas päätyy tekemään heidän kanssaan sopimuksen jättäen kuitenkin asioita kertomatta, ja pian Selena ystävineen päätyy keskelle ikiaikaista taistelua, jossa joukkueiden on taisteltava toisiaan vastaan. Ystävyksillä on mukana kovat panokset. Heidän on voitettava, jotta he voittavat takaisin heiltä anastetun vapauden.

Tämähän olikin melkoista tykitystä heti alkusivuilta saakka. Edellinen kirja jäi jännään kohtaan enkä malttanut millään odottaa, että saisin uuden osan käsiini ja kun se viimein saapui, olin innoissani. Tämä kirja oikeastaan seikkailee kokonaan Unseelie Courtin maailmassa, en oikein tiedä mikä tuo on suomeksi oikeastaan niin olkoon englanniksi. Unseelieiden maailma on pysynyt salassa kauan eivätkä he ole halunneet ottaa osaa muiden sotiin. Hahmojen väliset suhteet muuttuvat ja kasvavat, kaikissa hahmoissa on omat mahtavat piirteensä ja pidän kyllä jokaisesta vaikka onhan nyt Dravenista tullut ihan miun suosikki. Kirjassa oikeastaan keskitytään pitkälti moniosaiseen joukkuetaisteluun ja siinä samalla Selena koettaa saada käsitystä kyvyistään sekä syventää suhdettaan komeaan lohikäärmemieheensä. Muutamia oikein kivoja spicyja kohtauksia löytyy tästäkin osasta, mutta ei liiaksi ainakaan sellaisille, jotka tykkää lukea vähän muutakin kuin sitä itseään. Minulle olisi toki kelvannut enempikin (krhöm). Tarina oli helppolukuinen ja eteni vauhdilla, joten ei sellaista mitään kyllästymisen tunnetta ennättänyt saamaan aikaan vaikka kirja pyöri vähän yhden aiheen ympärillä. Selenasta paljastui uusia puolia ja saamme nähdä niitä varmasti seuraavassa osassa. Loppu sai minut itkemään ihan täysin. En kestä. Tuntuu etten uskalla edes aloittaa seuraavaa kirjaa! Harmittaa edelleen ettei tätä sarjaa ole suomeksi, mutta ehkä... ehkä joskus? Suosittelen!

Realm of Wind and Vines

Neljäs kirja aloittaa siitä mihin edellinen kirja jäi. Selena on joutunut tekemään suuria uhrauksia ja se on vaikeuttanut hänen ja Dravenin välistä suhdetta. Selena on surullinen ja toivoton, ja koettaa samalla yhdessä ystäviensä kanssa suunnitella kuinka he tuhoaisivat hopeaklaanin kuninkaan ja kuningattaren, jotka edelleen hallitsevat julmuudella ja raakuudella. Vastassa on kuitenkin monta mutkaa ja haastetta ennen kuin he pääsevät kohti tavoitettaan.

"You want destroy the world? I'll help you burn it down. You want to kill everyone? I'll help you slit their throats. There is nothing you can do that would make me stop lovinf you. I love you little rebel. All of you."

Huoaah, tämä sarja varmaan tuhoaa minut vielä henkisesti. Kirjoitan tätä kirjan lopun tunnelmien vielä pyöriessä päässä ja en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tämä sarja on tullut kyllä yhdeksi omista suosikeista heti ensimmäisestä kirjasta alkaen eikä vielä neljännenkään kohdalla tunnu, että tunne laantuisi. Tässä on upea maailma, mahtavat hahmot ja sydäntä raastava tarina ja juoni, joka saa minut kirja kirjalta enemmän pakahtumaan erilaisista tunnetiloista. Pidin siitä, miten Selenasta on kasvanut voimakas hahmo ja hänen ja Dravenin välillä on edelleen sitä alun kipinää, siis rakastan! Vaikka nämä kirjat voisivatkin enemmän kallistua YA-fantasian puolelle niin kyllä minä edelleen nämä samaan kastiin pistäisin mm. Elohopean kanssa. Sen verta spicyä revittelyä oli kirjan alkupuolella, että en meinannut pysyä tuolillani kun hihittelin ja punastelin kuin mikäkin pikku tyttö. Vaikka tällaisia kohtauksia ei näihin kirjoihin ole viljelty liiaksi asti, ovat ne muutamat sitäkin viihdyttävämpiä. Tässä kirjassa (sen enempiä spoilaamatta) oli kyllä aivan mahtavaa slow burnia jälleen kerran. En tiedä, kaikki vaan tässä sarjassa toimii ja kuolisin onnesta, jos tämä suomennettaisiin koska haluan kaikkien tietävän miten mahtava tämä on! Viimeinen osa jännittää ihan hitokseen ja en ole vielä varma joko sen saa kirjana jostain, olen tilannut itse nämä kirjani Adlibrikseltä, mutta siellä ei vielä viimeistä osaa ole, joten joutuu odottelulinjalle. Epäreilua!

War of Fire and Fury

Selena on selviytynyt yhä toistaan haastavammista koettelemuksista aina Sovituskokeesta Seelie Courtiin ja petoksista läheisten menettämiseen. Hänen on aika kerätä viimeiset voimansa ja kohdata viimeinen haaste, Jääsydänten tyrannia. Selena on varma, että kaikki hänen ystävänsä eivät tule selviämään tästä sodasta ja samalla kun hän kerää taistelutahtoaan, hän koettaa selviytyä omien kykyjensä aiheuttamasta taakasta. Draven ja ystävänsä rinnallaan hän suuntaa kohti viimeistä taistelua.

Ennakkovarasin tämän kirjan, mutta en jaksanut jäädä odottelemaan sen tuloa, joten ostin kirjailijan sivulta äänikirjan heti kun tämä julkaistiin. Tämä on yhden parhaimmista romantasiasarjoista päätösosa ja sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Nyt on haikea olo, tämä maailma vei mennessään heti ensimmäisestä kirjasta lähtien ja kirjasta toiseen se valloitti sydämeni uudelleen. Ja Dravenista varmaan tuli minun ikuinen kirjapoikaystävä tämän sarjan myötä. Kuitenkin, tämä kirja oli minusta ehkä sarjan kaikista kirjoista heikoin. Vaikka pidinkin tästä todella paljon niin tämä oli kyllästetty viimeiseen asti taisteluilla, jotka vain jatkuivat ja jatkuivat. Hammasta purren etenin välillä kirjassa odottaen, että jotain mullistavaa tapahtuu, mutta Selena joukkoineen heitti takapakkia sen minkä ennätti. Välillä sitten päästiin mukaviin suvantovaiheisiin, joissa keskityttiin enemmän päähenkilöiden väliseen kemiaan ja hahmojen taktikointiin tulevaa sotaa varten, ja tietenkään ei oltu unohdettu muutamia spicyn hippusia matkan varrella. Siis, ah, Draven ja valtaistuinsali. Enpä sanokaan muuta. Mutta niin, hyvin taistelupitoinen päätösosa, joka sai minut vollottamaan enemmän kuin kerran ja virnuilemaan myös välillä typerästi. Olen totaalisen ihastunut näihin hahmoihin jokaiseen. Ihan kelpo loppu mahtavalle sarjalle, ja vaikka toistan itseäni niin tästä pitäisi kyllä saada suomennokset ehdottomasti! Millä minä nyt täytän tämän tyhjiön kun tämä on ohi?

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Violet Sorrengaililla on takanaan lähes puolitoista vuotta Basgiathin sotakorkeakoulussa, ja hän tietää, ettei oppitunneille ole enää aikaa - eikä epävarmuudelle. Taistelu on alkanut toden teolla. Viholliset vaanivat niin muurien ulkopuolella kuin omienkin riveissä. Keneen voi vielä luottaa?

Violet matkaa Aretian heikkenevien suojien ulkopuolelle etsimään uusia liittolaisia Navarren rinnalle. Nuori lohikäärmelentäjä saa panna peliin kaiken taitonsa, onnensa ja voimansa, mutta hän tekee mitä tahansa pelastaakseen lohikäärmeensä, perheensä, kotinsa ja rakastettunsa.

Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on pidettävä valtava salaisuus, joka voi tuhota kaiken.

Tarvitaan armeija. Tarvitaan voimaa. Tarvitaan taikuutta. Ja lisäksi tarvitaan se ainoa asia, jonka vain Violet voi löytää - totuus.

Mutta myrsky yltyy... eivätkä kaikki selviä sen raivosta.

"Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla."

ARVOSANA: 8

Rebecca Yarros - Rautaliekki

 Kierrokset kovenevat Rebecca Yarrosin kuuman ja koukuttavan fantasiabestsellerin jatko-osassa.

Kaikki odottivat Violet Sorrengailin kuolevan ensimmäisenä vuonnaan Basgiathin sotakorkeakoulussa - niin oletti Violet itsekin. Mutta alussa vasta karsittiin heikkotahtoiset, epäkelvot ja huono-onniset.

Kun lohikäärmelentäjien varsinainen koulutus alkaa, uusi varakomendantti ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen opettaa Violetille, kuinka mitätön Violet on – ellei hän petä rakastettuaan.

Mutta Violet tietää salaisuuden, joka on ollut kätkössä monta vuosisataa. Eikä mikään, edes lohikäärmeen tuli, ehkä lopulta riitä pelastamaan koulua.

"Hiukan kesti päästä tähän kirjaan sisälle. Alku oli vähän hidastempoinen jotenkin vaikka koko ajan tapahtui jotain. Pidin ensimmäisessä kirjassa päähenkilöiden keskinäisestä piikittelystä, jota tässä kirjassa ei oikeastaan ollut. Violetkin ehkä vähän turhan naiivi ja lapsellinen jankkaaminen luottamuspulasta oli vähän hohhoi, mutta onneksi sen ympärille ei jääty märehtimään liiaksi koko kirjan ajaksi. Lisäksi joutui vähän miettimään, että kukas nyt olikaan kukakin vaikka ensimmäisen osan lukemisesta ei ollutkaan vielä niin pitkä aika. Tarina jatkui kuitenkin hyvin vauhdilla ja kaikenlaista ennätti tapahtumaan tässäkin osassa. Pidän tällaisten kirjojen keveydestä siksi, että niissä ei syvennytä liiaksi yhteen asiaan vaan juttu soljuu eteenpäin kuin itsestään eikä turhanpäiväiseen jahkailuun jätetä liikaa aikaa. Vaikka kirja viihdyttikin hyvin paljon, siitä jotenkin jäi uupumaan "se jokin" mitä ensimmäisessä kirjassa oli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan riittävän kelpo jatko-osa ja tietenkin jätti paljon pohdittavaa ja odotettavaa seuraavaan osaan."

ARVOSANA: 8

Empyreum

Empyreym-sarja Rebecca Yarrosin kirjoittama fantasiaromaanisarja. Kirjasarjaan on määrä tulla viisi osaa ja viikko ennen kirjasarjan toisen osan julkaisua tiedotettiin, että Siivenisku sovitetaan televisiosarjaksi ja Yarros ottaa osaa tulevan sarjan tuotantoon. Romaanin oikeudet omistaa Amazon MGM Studios ja sarjan showrunneriksi on nimetty Moira Walley-Beckett. Sarja oli aikaisessa kehitysvaiheessa heinäkuussa 2024.

Kirjojen maailma sijoittuu kuvitteelliseen Navarren kuningaskuntaan ja kertoo Violet Sorrengailista, joka aloittaa lohikäärmelentäjän koulutuksen Basgiathin sotakorkeakoulussa komentajana työskentelevän äitinsä pakottamana. Koulutus on hengenvaarallinen ja kilpailu paikasta lentäjien eliittijoukossa kovaa. Ongelmia aiheuttaa myös tarinan antagonisti, siivenkomentaja Xaden Riorson, jonka isän Violetin äiti on aikoinaan mestauttanut.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Fourth Wing (suom. Siivenisku, 2024)

2. Iron Flame (suom. Rautaliekki, 2024)

3. Onyx Storm (suom. Myrskynsilmä, 2025)

3.5 Threshing Day (julk. 09/2026) (suom. Erottelupäivä, 20.10.2026)

4. ?

Siivenisku

Kaksikymmentävuotiaan Violet Sorrengailin on ollut tarkoitus erikoistua historiaan ja elää hiljaista elämää kirjojen keskellä. Nyt Basgiathin sotakorkeakoulun komentaja Sorrengail, Violetin äiti, on määrännyt Violetin liittymään satojen kokelaiden joukkoon, joista muokataan pieni mutta voimakas eliittijoukko lohikäärmelentäjiä. Suuri osa kokelaista kuolee koulutuksen aikana.

Violet on pienikokoinen ja hauras, joten selviämisen mahdollisuus on pieni. Lohikäärmeet eivät valitse taisteluparikseen ihmisistä heikoimpia vaan polttavat heidät tuhkaksi.

Oppilaat ovat jatkuvassa kuolemanvaarassa myös toistensa joukossa: koska lohikäärmeitä on vähemmän kuin kokelaita, kilpailijoista yritetään hankkiutua eroon. Moni kostaisi Violetille myös tämän pahamaineisen piinkovan äidin takia. Erityisen pahalla silmällä häntä katsoo Xaden Riorson, voimakkain ja säälimättömin siivenkomentaja, jonka perheen komentaja Sorrengail on mestauttanut.

Aloitin lukemaan tätä vähän sellaisella asenteella, että luenpa nyt jotain aikani kuluksi. Muutaman sivun jälkeen tajusin etten voi lopettaa. Rakastuin ihan täysin kepeään ja pirskahtelevaan tarinankerrontaan sekä tempperamenttisiin henkilöhahmoihin. Mitä arvosteluja vilkaisin nopeaan, kirjan tyyli on jakanut mielipiteitä. Kirjan juoni ja idea oli myös omaperäinen etenkin kun en ihan hetkeen ole mitään fantasiaa saanut kunnolla luettua. Tiettyjen hahmojen keskinäinen kemia oli kyllä jotenkin mahtavaa ja sai ainakin tämän lukijan sukat pyörimään jaloissa ja suupielet kääntymään hymyyn useammin kuin kerran. Olisin voinut lukea hahmojen keskinäistä piikittelyä vaikka kuinka kauan. Tarinan edetessä tietenkin asioita tapahtuu ja hullua myöntää, että jotkut kuumat kohtaukset ehkä hiukan lässäyttivät tunnelmaa hetkellisesti vaikka tunnustankin olevani tuhmien tarinoiden ystävä. Ei se kuitenkaan vauhtia hidastanut ja vielä viime metreillä kirja osasi tarjoilla vähän yllätysmomentteja jatkoon. Taisin tirauttaa kyyneleenkin lukiessani karuista hahmokohtaloista. En tiedä, tämä kirja pysäytti lukemaan kunnolla pitkästä aikaa kun ei ole oikein ollut aikaa istua alas ja keskittyä siihen pelkkään lukemiseen. Tämä oli siis ainakin minun mittapuullani todella hyvä. Aion todellakin lukea jatko-osat.

Rautaliekki

Kierrokset kovenevat Rebecca Yarrosin kuuman ja koukuttavan fantasiabestsellerin jatko-osassa.

Kaikki odottivat Violet Sorrengailin kuolevan ensimmäisenä vuonnaan Basgiathin sotakorkeakoulussa - niin oletti Violet itsekin. Mutta alussa vasta karsittiin heikkotahtoiset, epäkelvot ja huono-onniset.

Kun lohikäärmelentäjien varsinainen koulutus alkaa, uusi varakomendantti ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen opettaa Violetille, kuinka mitätön Violet on – ellei hän petä rakastettuaan.

Mutta Violet tietää salaisuuden, joka on ollut kätkössä monta vuosisataa. Eikä mikään, edes lohikäärmeen tuli, ehkä lopulta riitä pelastamaan koulua.

Hiukan kesti päästä tähän kirjaan sisälle. Alku oli vähän hidastempoinen jotenkin vaikka koko ajan tapahtui jotain. Pidin ensimmäisessä kirjassa päähenkilöiden keskinäisestä piikittelystä, jota tässä kirjassa ei oikeastaan ollut. Violetkin ehkä vähän turhan naiivi ja lapsellinen jankkaaminen luottamuspulasta oli vähän hohhoi, mutta onneksi sen ympärille ei jääty märehtimään liiaksi koko kirjan ajaksi. Lisäksi joutui vähän miettimään, että kukas nyt olikaan kukakin vaikka ensimmäisen osan lukemisesta ei ollutkaan vielä niin pitkä aika. Tarina jatkui kuitenkin hyvin vauhdilla ja kaikenlaista ennätti tapahtumaan tässäkin osassa. Pidän tällaisten kirjojen keveydestä siksi, että niissä ei syvennytä liiaksi yhteen asiaan vaan juttu soljuu eteenpäin kuin itsestään eikä turhanpäiväiseen jahkailuun jätetä liikaa aikaa. Vaikka kirja viihdyttikin hyvin paljon, siitä jotenkin jäi uupumaan "se jokin" mitä ensimmäisessä kirjassa oli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan riittävän kelpo jatko-osa ja tietenkin jätti paljon pohdittavaa ja odotettavaa seuraavaan osaan.

Myrskynsilmä

Violet Sorrengaililla on takanaan lähes puolitoista vuotta Basgiathin sotakorkeakoulussa, ja hän tietää, ettei oppitunneille ole enää aikaa - eikä epävarmuudelle. Taistelu on alkanut toden teolla. Viholliset vaanivat niin muurien ulkopuolella kuin omienkin riveissä. Keneen voi vielä luottaa?

Violet matkaa Aretian heikkenevien suojien ulkopuolelle etsimään uusia liittolaisia Navarren rinnalle. Nuori lohikäärmelentäjä saa panna peliin kaiken taitonsa, onnensa ja voimansa, mutta hän tekee mitä tahansa pelastaakseen lohikäärmeensä, perheensä, kotinsa ja rakastettunsa.

Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on pidettävä valtava salaisuus, joka voi tuhota kaiken.

Tarvitaan armeija. Tarvitaan voimaa. Tarvitaan taikuutta. Ja lisäksi tarvitaan se ainoa asia, jonka vain Violet voi löytää - totuus.

Mutta myrsky yltyy... eivätkä kaikki selviä sen raivosta.

Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla.

G.R.R Martin - Tuli ja veri

 (Fire & Blood)

Jo vuosisatoja ennen Tulen ja jään laulu - saagan kuvaamaa valtaistuinpeliä käytiin Seitsemän kuningaskunnan herruudesta taisteluja, joissa lohikäärmeiden lieskat korvensivat vastustajia ja sulattivat kokonaisia linnoja.

Targaryenin suvun valtakausi alkoi tulen ja veren väreissä. Veli kävi veljeä vastaan, äiti tytärtä ja lohikäärme lohikäärmettä.

Kastellin arkkimestarin kertoma Westerosin kiehtova ja verinen historia on tarina siitä, kuinka repivä taistelu rautavaltaistuimesta sai alkunsa. Se on eeppinen kronikka Targaryenin suvun noususta ja tuhosta.

Siinä missä minä olen ehdoton Harry Potter-fani, olen myös äärimmäinen Game of Thrones-fani ja nimenomaan Targaryen-suvun fani. Koetan olla paljastamatta kirjan lopputulemaa liiaksi, mutta tätä tarinaa on hiukan vaikea arvioida paljastamatta hitusen lopputulosta. Ehkä tällaiselle lohikäärmeiden fanille on iso virhe lukea tätä kirjaa, mehän kaikki tiedämme mikä suvun kohtalo on, mutta House of the Dragon-sarjan innoittamana tartuin siihen kuitenkin. Muistan Tulen ja jään laulun - kirjojen olleen jotenkin kauhean vaikeita lukea alkuun ja jouduin rullaamaan samoja sivuja monta kertaa läpi, että sisäistin kaiken. Tässä en edes yrittänyt. Kirja on muistelmamallisesti kirjoitettu ja se vilisee niiiiiin paljon erilaisia nimiä, paikkoja ja sukuja, että en edes koettanut muistaa niitä kaikkia. Niinpä valtaosa niistä unohtui samoin tein kun käänsin sivua. Oleelliset painuivatkin mieleen eli Targaryenin suku, joskin tämä samojen nimien kierrättäminen suvun kesken osoittautui sekin eräänlaiseksi haasteeksi. Okei, kirja ei ollut syvällinen vaan se syöksyi tilanteesta toiseen sen kummemmin tapahtumia kuvailematta, siinä suhteessa tv-sarja on hyvin erilainen. Ja sekään ei kerro kuin osasta kirjaa. Ja pakko todeta, että pidän sarjasta huomattavasti enemmän. Ei Martinilta kyllä mielikuvitusta puutu. Suomennosta tehdessä useat nimet olisi kylläkin voinut jättää englanninkielisiksi versioiksi, luin niitä mielessäni englanniksi, jotta osasin paremmin hahmottaa kenestä on kyse. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi itselle paha mieli juonen vuoksi ja vain puolet kirjasta jäi oikeasti mieleen. Mutta, tulipahan luettua. Kauhulla odotan mitä sarja tuokaan tullessaan.

Kim Renfro - Game of Thrones: koko historia

(The Unofficial Guide To Game Of Thrones)

George R. R. Martinin Tulen ja jään laulun saagaan perustuva tv-sarja alkoi vuonna 2011, ja siitä tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö. Kim Renfro vie lukijan sarjan kulissien taakse ja tuotantoryhmän sisäpiiriin.

Käsikirjoittajat, ohjaajat, näyttelijät, puvustajat ja muut tuotantoryhmän jäsenet kertovat, miten kokonainen fantasiamaailma luotiin, ja jakavat tarinoitaan tuotannon varrella tapahtuneista asioista.

Teos kuvaa kaikkien kahdeksan tuotantokauden juonenkulut. Renfro nostaa esiin jännittäviä yksityiskohtia ja johtolankoja, jotka ovat saattaneet jäädä innokkaaltakin fanilta huomaamatta.

Jännittäviä ovat myös pohdinnat, mikä on alkuperäisen kirjasarjan tulevaisuus ja mitä tapahtuu tv-sarjan viimeisen kauden jälkeen.

"Tämä oli vannoutuneelle GoT-ganille aika pakollinen hankinta. Hitusen olin pettynyt siitä, että tässä ei ollut kuvia ja muuta kivaa sälää, mutta kun aloin lukemaan tätä niin silmäni suorastaan vilisivät kirjan sivuilla. Tämä kirja käsittelee asiantuntevasti ja kattavasti kaikkien tuontantokausien tapahtumia, henkilöitä ja kaikkea siltä väliltä. Se tuo fanin eteen paljon uutta nippelitietoa sarjasta ja pariin kertaan oikeasti kohottelin kulmian hämmästyksestä kun tajusin miten paljon asioita minulta oli jäänyt sarjaa katsoessa huomaamatta. Yllätyksenä tuli mm. se miten musiikki liittyy mihinkin kohtaukseen ja henkilöön ja miten esimerkiksi hahmojen vaatetus muuttuu tarinan edetessä. Hauskoja juttujakin löytyi esimerkiksi kulissien takaa kun näyttelijät ja käsikirjoittajat tekivät toisilleen metkoja piloja. Sanoisin, että tämä on aika monen fanin pakko-osto. Toki jos olet aktiivisesti etsinyt vuosien saatossa sarjasta kaikenlaista faktaa niin tämä ei välttämättä tuo hirveää tietojen kirjoa nenän eteen. Suosittelen kuitenkin lukaisemaan jos sarja on lähellä sydäntä."

Mifongin perintö

Trilogian avausosa on J.S. Meresmaan  sykähdyttävä esikoisteos, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ardis on Merontesin prinsessa, joka on luvattu Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Eräänä iltana harhaileva Adris putoaa jokeen ja hänet pelastaa komea Dante Rondestani, joka saa kuninkaalta, Adrisin isältä, kiitokseksi tehtävän: saattaa nuori tyttö uuden aviomiehensä luokse. Kohtalolla on kuitenkin muita suunnitelmia. Nuoret tuntevat vetoa toisiinsa ja pian he huomaavat olevansa keskellä salaisuuksien ja juonittelujen kitkerää verkkoa. 

J.S. Meresmaan blogi

Kirjat:

1. Mifongin perintö (2012)

2. Mifongin aika (2013)

3. Mifongin mahti (2014) 
4. Mifongin kätkemä (2015) 
5. Mifongin kadottama (2016)
6. Mifongin lunastama (2017) 

Mifongin perintö

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.

Mifongin perintö on historiallista seikkailuromaania lähenevä varttuneiden nuorten fantasiatarina, jonka kiehtovassa kuvakudoksessa nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus, joiden lomassa kimaltaa hyväntahtoinen huumori.

  Linnin nauru palautti hänet tähän hetkeen. Hän tunnisti itsensä siskonsa piirteissä ja eleissä, ja häntä askarrutti mikä mahtoi olla syy tämän kasvoilla viime päivinä näkyneeseen ilmeeseen. Dante oli yrittänyt saada selkoa ilmeestä, joka oli jossain äärimmäisen tyytyväisyyden ja omahyväisen virneen välillä. Ja toisinaan, kun Linn kuvitteli ettei kukaan katsonut, hän suorastaan hehkui. Loisti.

  Kuten nyt.

  Dante katsoi samaan suuntaan kuin Linn. Oivallus iski häneen. Hän tajusi Linnin näyttävän naiselta, joka oli peuhannut lakanoissa sydämensä kyllyydestä. He eivät olleet kuitenkaan olleet maissa muutamaa tuntia pitempään, ja Danten silmät siristyivät, kun hänen katseensa kiinnittyi asiakkaiden välistä pujottelevaan huivipäiseen Harbeniin. Linn väläytti miehelle hymyn. Harben oli kaataa kantamansa juomat ohittamansa kaverin niskaan.

  Vai sillä tavalla.

  Danten aikeet leppoisasta keskustelusta tyrehtyivät alkuunsa. Hän rusensi druchuminnysän pöytälevyyn kuin syöpäläisen.

  Kun Harben laski juomat käsistään pöydälle ja rojahti istumaan loosin toiselle puolelle, Dante kumartui ottamaan tuoppinsa. "Teit sitten sovun Linnin kanssa?"

  Harbenin katse etsiytyi Linniin, ja hymy, joka oli mahdoton estää, venytti miehen suupieliä. "Joo."

  "Linn saattaa olla aikuinen nainen ja komentaa laivalastillista merten hurjapäitä, mutta hän on minun isosiskoni ja Rondestanien perheen nainen. Sinun olisi pitänyt kysyä minulta ensin, jumalauta, ennen kuin menet pökkimään häntä."

  Harben oli typertynyt. "Näkeekö sen?"

  "Että näkeekö? Rullaa kielesi, hyvä mies, ja lakkaa kompuroimasta yhdestä hymystä, niin joku saattaa erehtyä pitämään teitä vain kaveruksina."

(Mifongin perintö - Merirosvojen kaupunki, s. 281-283)

Täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Sen juoni vaikutti liian "vanhanaikaiselta ja historialliselta" makuuni, mutta totuus oli toinen. Kirja suuntaa suoraan tapahtumien keskiöön eikä hellitä otettaan missään vaiheessa. Tylsiä hetkiä ei yksinkertaisesti ole tässä kirjassa, tapahtumia on tasaisena virtana. Päähenkilö Adris on aika lapsellinen ja rasittava hahmo, mutta kuten tyttö, myös hahmo, kasvaa hyvin paljon kirjan loppua kohden. Tämä kirja herätti suuren määrän tunnetiloja. Aina vihastuksesta ilostukseen ja ahdistukseen. Kirja vie lukijan suoraan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan, jossa on järjestettyjä avioliittoja, piilotettuja tunteita ja miekan sivalluksia. Huumoria unohtamatta. Mahtavaa ajanvietettä sisältävä kirja, jonka jatko-osa on pakko lukea.

Mifongin aika

Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla - sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.

Tätä kirjaa odotin aika kovasti, mutta valitettavasti se vähän petti odotukseni. Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas. Koskaan se ei päässyt kiihdytyksessään loppuun. Kirja kuvaili enemmänkin eri hahmojen elämää ja matkustamista. Aikaa tapahtumien välillä ei voinut yhtään päätellä vaikka ei niillä onneksi ihan kauhean paljon merkitystä ollutkaan. Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä. Olisin halunnut läiskiä häntä poskille ja ravistella sekä huutaa, että "herää nyt saatana!" Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut eikä kumpikaan näistä hahmoista tuntunut edes olevan pääosassa koko kirjassa. Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni. Toivon todella seuraavalta kirjalta enemmän kunnon äksöniä ja kuumia kohtauksia Ardisin ja Danten välille koska he kuuluvat yhteen ja Danten seurassa Ardisista tulee jopa siedettävä. Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja.

Mifongin mahti

Jokaisessa meissä on voimavaroja ja salattuja sopukoita, joihin kukaan toinen ei näe. Niihin ei edes taikuus yllä. Meistä jokainen on arvoitus.”

Kaksoset Ciaran ja Fewrynn elävät pantterikansan laaksossa äitinsä Ardisin ja isäpuolensa Connailin kanssa. Rauhallinen elämänkulku järkkyy, kun he täyttävät kaksitoista vuotta. Vanha sopimus velvoittaa Ciaranin lähtemään Merontesiin valtaistuimen perijäksi, mutta Fewrynnin on pysyttävä laaksossa. Ciaran odottaa tulevaa kuninkuutta innokkaasti: vihdoinkin hän pääsee näyttämään omat kykynsä ja välttymään ainaiselta vertailulta magiaa hallitsevaan siskoonsa.

Merontesin kuninkaan osa ei kuitenkaan ole helppo. Kaikki eivät ole ihastuneita uuteen vallanperijään. Lisäksi kaupunkia vaivaa mystinen kirous. Kehen Ciaran voi luottaa?

Fewrynniä painaa mahdin taakan lisäksi sydänsurut. Kaksosveli on kaukana poissa, ja läheiset pitävät häntä yhä pikkutyttönä. Lapsesta asti vaivanneet painajaiset pahenevat. Utelias kurkistus Ardisin ajatuksiin käy kalliiksi - Fewrynn ei saa mielestään tummaa muukalaista, joka täyttää äidin muistot. Entä kuka on vihainen nainen, joka vierailee Fewrynnin painajaisissa?

Kun Merontesia riivaava kirous uhkaa yllättäen Ciaranin henkeä, Fewrynn tietää, että hänen on kohdattava pahimmat pelkonsa pelastaakseen veljensä.

Niin on kolmas osa luettu kotimaista historialliseen maailmaan sijoittuvaa sarjaa. Odotin niin kovasti Adrisia ja Dantea, mutta tässä osassa keskitytäänkin Adrisin lapsiin, Ciaraniin ja Fewrynniin. Tarina vetäisi jälleen kerran mukaansa erikoisine hahmoineen ja tarinoineen. Pidin hahmojen keskellä pyörivästä juonittelujen verkosta. Jokainen hahmo tuntui olevan vähän pihalla tilanteesta ja lukija kiristelee hampaitaan kirjan ääressä miettien, että "eikö se nyt tajua?!" Juonikuviot olivat siis nokkelia ja otteessaan pitäviä. Kirjan tapahtumien tahti oli hyvä ja tykästyin tässä osassa kovasti Fewrynniin. Pippurinen punapää, jolla on magiaa veressään. Mutta tottakai Adris ja Dante pysyvät edelleen suosikkeinani! Loppua kohden alkoi tapahtua ja tottakai kirja jäi jännään kohtaan joten jatkoa odotellaan sitten kieli poskella. Ehkä saamme seuraavaan osaan hiukan ensimmäisen kirjan odotettua romantiikkaa. Pidin ehkä tästä hiukan enemmän kuin edellisestä osasta.

Mifongin kätkemä

"Minun veressäni on sekä maruaania että mifonkeja, ja jos minä jotain haluan, otan sen."

Merontesissa kuohuu. Nuori kuningas Ciaran on syösty vallasta, ja hän joutuu pakenemaan henkensä kaupalla vallananastajan vainoa. Pakomatkassa Ciarania auttaa harvojen ja valittujen hovinedustajien lisäksi hänen äitinsä Ardis, joka on omien kiperien ratkaisujensa edessä: Voisiko hän antaa itselleen luvan elämänsä rakkauteen, siihen suurimpaan ja sykähdyttävimpään? Vai tulisiko hänen palata Itämantereelle tutun ja turvallisen aviomiehensä ja nuorimman tyttärensä luokse? Ratkaisevan kysymyksen Ardisille esittää kuitenkin Ciaran.

Heistä kumpikin saa huomata, että valta ja vapaus kietoutuvat toisiinsa joskus yllättävillä tavoilla.

Suurten menetyksien kalvama Fewrynn vie itsensä äärirajoille kajotessaan niin mielensä kuin mahtinsa varjopuoleen. Elämän ja kuoleman rajamailla häntä opastaa mustan mahdin vankeudesta selvinnyt Linn Rondestani. Kuinka pitkälle mifongilta saatu mahti kantaa? Entä mitä kaikkea siihen kätkeytyy? Jokaisella teolla on seurauksensa, ja Fewrynn saattaa alulle jotakin, joka saa koko Merontesin kauhun valtaan.

Ardisin ja hänen lastensa lisäksi vauhdikkaaseen tarinaan punoutuu Merontesin vallannut kuningas, jonka voittoa himmentää henkilökohtainen menetys; muistinsa myötä minuutensa kadottanut salaperäinen Joentuoma, sekä tietenkin Dante Rondestani, joka joutuu ikävien totuuksien äärelle yrittäessään tasapainoilla sebuiuuden vaateiden ja ihmisen halujen välillä.

Harmitti kyllä suuresti kun en muistanut kaikkia aikaisempia tapahtumia tätä lukiessa joten oli hiukan haasteellista miettiä välillä missä mennään. Tämä kirja vetäisi jälleen kerran lukijansa kerralla mukaansa keskelle historiallista maailmaa eri näkökulmien kautta. Tykkäsin nimenomaan, että tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmista ytimekkäillä ja sopivan pituisilla tarinoilla. Ei ennättänyt kyllästymään mihinkään juonikuvioon koska niitä oli useampi ja tapahtumat vaihtelivat ahkerasti yhdestä toiseen. Minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä yhtäkään suosikkia tässä kirjasarjassa ja kaikkien hahmojen seikkailuista oli mielekästä lukea. Tarinan kulku oli minusta riittävän rivakkaa eikä asioiden ympärille jääty pyörimään, siitä suuri bonus. En ole syvällisen kerronnan suurin fani. Lopussa kaksi tuttua hahmoa pääsivät taas toistensa lähelle ja loppuun pudotettiin jännittävä kuvio, joka saa lukijansa tuhahtelemaan kärsimättömästi ja odottamaan jatko-osaa innokkaasti. Joko sen seuraavan kirjan saisi hyppysiinsä?

Mifongin kadottama

Belonen entinen kuningatar Ardis Isvergal Duverney palaa takaisin kotikaupunkiinsa Merontesiin yhdessä rakastajansa Dante Rondestanin kanssa, mutta kohtaa suru-uutisia, jotka horjuttavat hänen määrätietoisuuttaan. Yhtäkkiä mikään ei ole niin kuin pitäisi. Kun menneisyydestä ilmestyy hahmo sekoittamaan suunnitelmia entisestään, Ardis saa käyttää kaiken tahdonvoimansa ja neuvokkuutensa haasteista selvitäkseen. Edes Danten siskon, Linnin, kyvyt eivät tunnu riittävän siihen, mitä Ardisilla on mielessään.

Samaan aikaan toisaalla Ardisin poika Ciaran etsii omaa paikkaansa lähtemällä Beloneen, jota hänen oikea isänsä hallitsi vuosikymmeniä. Hänen mukaansa liittyy uskollinen henkivartija Oslaf, arvaamaton Joentuoma sekä uutena tuttavuutena tyttö, josta Ciaran ei tiedä, onko tämä lintu vai kala.

Varmaa kuitenkin on, ettei merkityksellistä ole pelkästään määränpää, vaan myös matka.

Tämä kirjasarja on aina ollut tavalla tai toisella lähellä sydäntä. Se lumosi heti ensimmäisestä kirjasta lähtien ja veti mukaan historialliseen ja taian täyteiseen maailmaansa. Lukijalle avautuu täysin uudenlainen maailman ennustuksineen ja seikkailuineen eikä tämäkään kylmäksi jättänyt. Mielenkiinto pysyy mielestäni aika hyvin yllä kun hahmojen tarinat on jaettu omiin osioihinsa ja vois pysyä perillä siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Ehkei tässä kirjassa tullut esiin mitään suuresti kuohahduttavaa tapahtumaa, mutta juoni eteni ja tämäkin teos jätti odottamaan jatkoa ja miettimään, että mitähän seuraavaksi? Kun ekaan kirjaan vertaa niin hahmojen tarinat ovat laajentuneet ja levinneet sinne tänne kuvitteelliseen maailmaan ja jokaisella on omat haasteensa edessä. En oikein osaa määritellä mikä oli tämän kirjan parasta antia koska kaikki tapahtumat olivat omalla tavallaan jännittäviä ja kiehtovia, ehkäpä on vain odotettava seuraavaa osaa ja katsottava mitä seuraavaksi tapahtuu!

Mifongin lunastama

Merontesin kuningattareksi noussut Ardis Isvergal on toteuttanut onnistuneita uudistuksia synnyinkaupungissaan, joka yhä toipuu lapsiruttokirouksen jälkeisistä tapahtumista. Kovan työnteon ja perhe-elämän lomassa Ardisia kuitenkin vaivaa kaipuu. Ciaran ei vastaa hänen sovintokirjeisiinsä, eikä toismaailmaan kadonneesta Fewrynnistä tai hänen peräänsä lähteneestä Dantesta ole kuulunut uutisia.

Dante Rondestani haluaa vastauksia. Fewrynnin kohtalosta on saatava varmuus, ja siinä pantterikansan magiantaitajat voivat auttaa. Yhteistyön avulla paljastuu, että maailmaan on heräämässä mahti, jota mifongitkin kumartavat.

Heräävän voiman kaikuja aistii myös Siv, sulkalainen, joka on sitonut salaperäisellä heimovalalla itseensä Joentuoman, Merontesin entisen kaartinpäällikön. Kumpikin heistä on kiinteä osa Ciaran Duverneyn seuruetta, joka on matkalla Beloneen. Ciaranin katse on tiiviisti Belonen valtaistuimessa, johon hänellä on isänperinnön oikeus.

Miten vallan voi ottaa kansalle tuntematon nuorukainen, jonka isä kuoli kunniatta? Voiko vallanjanoa sammuttaa verettömästi hän, joka turvautuu arvaamattomaan mahtiin? 

Liekki - trilogia

(Firelight trilogy)

Liekki - trilogia on Sophie Jordanin luoma fantasiamaailma, jonka pääosissa seikkailee räväkkä punapää nimeltä Jacinda. Jacinda on draki, lohikäärmeistä polveutuva ihminen ja hän asuu laumansa kanssa poissa ihmisten näkyviltä. Tyttö on täynnä laumansa suunnitelmia hänen varalleen ja tietenkin kapinoi kaikkea mahdollista vastaan. Ensimmäinen kirja starttaa siitä kun Jacinda tekee jotain tyhmää ja kiellettya ja Jacindan äiti päättää karata kaupungista Jacindan ja hänen kaksoissiskonsa Tamran kanssa. Jacindan äidillä ja hänen siskollaan ei ole lohikäärmettä sisällään ja he haluavat, että myös Jacinda tukahduttaa omansa. Se on helpommin sanottu kuin tehty, koska kuvioihin astuu myös Will, Lohikäärmeiden metsästäjä ja poika herättää Jacindassa aivan uudenlaisia tunteita.

Ilmeisesti sarjan aloitusosa ei menestynyt tarpeeksi ja suomennokset jäivät yhteen kirjaan.

Sophie Jordanin kotisivut

Kirjat:

1. Firelight (suom. Liekki, 2011)

2. Vanish 

3. Hidden

LIEKKI

Yhtäkkiä pakoajatukseni tyssäävät. Kaivattu värinä alkaa rintakehästäni, leviää sisuksiini. Ihoni herää eloon. Pääni kääntyy, katseeni pyyhkii luokkaa, pysähtyy Williin. 

Kaikki hänessä on kirkkaampaa kuin muistin.

Yhtäkkiä päivät joina en nähnyt häntä tuntuvat ikuisuudelta. Olen odottanut liian kauan sitä, että keuhkoissani alkaisi kiristää, sydämeni hakkaisi ja painautuisi rintakehää vasten.

Olen odottanut liian kauan sitä, että lohikäärme sisälläni herää.

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.

Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata hänelle ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeerata lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?

Kirjan juoni herätti heti alussa mielenkiinnon kun lueskelin toisessa blogissa tästä kirjasta. Pitihän se sitten käydä lainaamassa oma kirja. Jacinda on minusta upean säpäkkä hahmo, mutta ajottain eipäsjuupas-meininki kävi hiukan hermoon. Willin ja Jacindan suhteen etenemistä on hauska seurata sen takia, että Will ei tiedä mitään Jacindasta, mutta Jacinda tietää Willistä. Kasassa on siis taas mahtavat ainekset kielletylle romanssille. Kirja ei ole kovinkaan huumorintäyteinen, mutta suhdekiemuroita ja Jacindan tappelua itsensä kanssa lukee kyllä ihan mieluusti. Kirjassa on ajoittain hiukan teinimäistä meininkiä havaittavissa, mutta sehän tavallaan kuuluu tämän ikäisten nuorten elämään eikä se haitannut mitenkään erityisesti. Ainut suuri miinus oli se, että kirja loppui niin ahdistavaan kohtaan. En malttaisi millään odottaa seuraavaa suomennosta!