torstai 1. helmikuuta 2024

Freida McFadden - Kotiapulainen

Ällistyttäviä käänteitä sisältävä psykologinen hittitrilleri on pakko lukea kertaistumalta.

Äskettäin vankilasta vapautunut Millie saa riemukseen kotiapulaisen paikan varakkaasta newyorkilaisperheestä. Autossa asumiseen verrattuna Winchestereiden koti on unelmien täyttymys.

Uuteen onneen tulee kuitenkin säröjä, kun perheen äiti Nina alkaa käyttäytyä oudon vihamielisesti Millietä kohtaan. Talon ilmapiiri käy yhä painostavammaksi. Miksi Milliestä tuntuu, että joku lukitsee hänen huoneensa oven öisin?

Viisainta olisi varmasti lähteä, mutta perheen isä Andrew auttaa Millietä kestämään Ninan häijyyttä, eikä Milliellä ole enää muutakaan paikkaa, minne mennä. Ehkä hän vain kuvittelee kaiken?

"Luin Eristysvangin vasta hiljattain ja yllätyin kuinka hyvä se olikaan, ainakin tällaisen ihmisen mielestä, joka tykkää lukea vain fantasiaa ja romantiikkaa. Niinpä rohkaistuneena päätin lainata myös tämän kirjan luettavaksi kun sitä oli hehkutettu. Alku lähti vähän tahmeammin liikkeelle lukemisen kanssa kuin edellisen kirjan osalta, mutta kun paneuduin juoneen ja tarinaan niin pian huomasin, että ahmin kirjaa kuin mikäkin kirjannälkäinen. Hahmot olivat erilaisia, niin hienosti kuvailtuja ja sen enempää spoilaamatta moni heistä oli toooodella ärsyttäviä. En tiedä olenko sellainen vähän sokea lukija vai oliko kirjailija todella näin loisto, mutta koko kirjan ajan pohdin erilaisia variaatioita sille miten tarina voikaan päättyä ja kuka onkaan pahis. Ja kuten arvata saattaa, loppu tuli itselle taas aika puskista. Ihan loistavaa, että kirjailija sai minut näin pahasti kiikkiin eikä antanut heti kaikkia selviä vastauksia lopusta. Ja tietenkin klassisesti loppuun oli tiputettu pieni jyvänen jatkosta, joka ilmeisesti on jo julkaistukin. Itselle mieluista tekstiä siksi, että se oli nopeatempoista ja helppolukuista, en jaksa satojen sivujen jorinaa lueskellakaan. Suosittelen!"
ARVOSANA: 8½

perjantai 22. joulukuuta 2023

Freida McFadden - Eristysvanki

Brooke Sullivan aloittaa työn miesten korkeimman turvallisuusluokan vankilan sairaanhoitajana. Hänelle annetaan kolme sääntöä: kohtele vankeja kunnioituksella, älä paljasta mitään yksityiselämästäsi – äläkä IKINÄ hankkiudu hyviin väleihin vankien kanssa.

Kukaan henkilökunnasta ei tiedä, että Brooke on jo rikkonut sääntöjä. Hänellä on nimittäin kytkös yhteen laitoksen pahamaineisimmista murhamiehistä. Tämä vanki, Shane Nelson, on Brooken lukioaikainen poikaystävä, entinen tähtiurheilija, joka viettää nyt loppuelämänsä istuen murhatuomiotaan. Telkien taakse hänet vei Brooken todistajanlausunto.

Mutta Shane tietää. Ja hän ei unohda.

"Totesin jo tuossa aiemmin kun kävin tämän kirjan kirjastosta, että nyt voi piirtää viivan seinään, että olen kerrankin viitsinyt ja uskaltanut mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En tiedä miksi tämä kirja herätti mielenkiintoni koska se ei sisällä romantiikkaa tai fantasiaa - niitä elementtejä, joita itse rakastan, mutta silti minä lainasin tämän. Alkuodotuksissani olivat tahtojen taival, josta selviytyisi vain hampaita kiristämällä, mutta ilokseni sain huomata, että tarinankerronta oli itselleni mieleistä ja kiivastempoista - ei sivutolkulla yhden aiheen sisällä pyörimistä. Jos tällaiset kirjat jaettaisiin ihmisiin niin tämä olisi vahvasti "nuori aikuinen" ja juuri passeli minunlaiselleni kevyen hötön ystävälle. Tästä kirjasta on moni pitänyt, mutta se on myös jakanut mielipiteitä, koska tämä ei ehkä sukella trillerien maailmaan kuin jokin toinen tunnettu kirja konsanaan vaan pitää kevyen otteen ja teksti soljuu eteenpäin sutjakkaasti. Luin tämän parissa päivässä, päiväänkin varmaan olisi mennyt jos olisi ollut enemmän aikaa. Alkuasetelma vaikutti selvältä, mutta puolessa välissä alkoi jo epäillä itseään ja juonikuvioita, että onkohan asia niin kuin antaa ymmärtää. Loppu onnistui yllättämään ja jäipä parille viimeiselle sivullekin melkoinen cliffhangerin tapainen. Yllättävän hyvä, suosittelen!"
ARVOSANA: 8½

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Kuka kehtaa väittää, että näihin kyllästyisi?

Ah, Mustan Tikarin Veljeskunta. Tietämättömille tiedoksi he ovat vampyyrisotureita, jotka elelevät Caldwellissa ja suojaavat rotuaan pahoilta lessereiltä. Kaiken taistelun keskellä ennätetään heittää vähän roisia läppää ja rakastua kauniisiin naisiin. Luvassa siis romantiikkaa ja kuumia kohtauksiakin. Tässä kirjassa pääsee esille Butch. Caldwellin karski ja hiukan ehkä alkoholiin taipuvainen poliisi, joka eksyy sattumien kautta vampyyrien maailmaan. Kohtalolla onkin hänen varalleen vähän yllättäviä suunnitelmia. Tietenkin kuvioissa pyörii myös kuvankaunis aristokraatti Marissa, joka saa Butchin puntit tutisemaan. Butch on hahmona ihan hauska tyyppi muttei ehkä lukeudu kaikkien suosikkieni joukkoon, mutta onhan tämä nyt silti ihan pätevää Wardin viihdettä alusta loppuun. Jos et vielä ole tutustunut, nyt on sen aika ;)

Ensimmäisen arvioni voit lukaista oikean sivupalkin kirjasarjat-linkistä. 

keskiviikko 1. marraskuuta 2023

Ihanat Manalan valtiaat

Ehkä olen nykyisin hiukan pirskahteleva lukija kun aloitan kirjoja ja luen vähän sieltä täältä. Pitkään on ollut mielessä, että lueskelen uudelleen myös nämä Valtiaat ja pitihän se ensimmäinen osa lueskella yövuorossa. Manalan valtiaissa on pieni pirskahdus Mustan Tikarin Veljeskunnan vibaa ja näidenkin pokkarien hahmot ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Tämän ensimmäisen kirjan Maddox kyllä nousi heti yhdeksi suosikkihahmoistani. Kirjat kertovat entisistä sotureista, jotka suutuspäissään surmaavat äärimmäisen tärkeän lippaan vartijan. Lipas avautuu ja vitsaukset pääsevät vapaaksi maailmaan. Kostoksi jokainen sotureista saa riesakseen yhden vitsauksista. Maddoxilla se on Väkivalta. Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi hän joutuu kuolemaan joka yö hyvittääkseen menneisyyden tekojaan. Ei kateeksi käy.

Toki kuten arvata saattaa niin näissä pokkareissa ei ehkä sukelleta niin paljon pinnan alle kuin Veljeskunnan kirjoissa, mutta erittäin hyvää kevyttä viihdettä ainakin minun kaltaiselleni lukijalle. Harmillisesti näitä kirjoja ei suomennettu loppuun ja se harmittaa kyllä suuresti. Pitänee lukaista taas jossain hetkessä toinenkin osa kun nämä hyllyssä lepäävät. Kyllä nämä edelleen arvoasteikossani kiitettävään heilahtelee, mutta olenkin aina ollut helppo arvostelija pahojen poikien ja romantiikan saralla.

Hiukan lisää (sekä vanha lukuarvioni) Manalan valtiaista oikealla kirjasarjat-otsikon alla mikäli kiinnostaa :)

torstai 26. lokakuuta 2023

Joulua kohti!

Kirjamessuille oli monta muutakin haluajaa ja arpaonni ei suosinut tällä kertaa, että olisin saanut kirjani esille. Joulu on kuitenkin tulossa ja mikä olisi sen parempaa kuin kirja fantasian, huumorin ja romantiikan ystävälle! Minulta löytyisi vielä laatikon pohjalta jokunen kirja maailmalle ja tietenkin kirjaa saa tilattua monista kirjakaupoista kirjana ja e-kirjana. Olisiko nyt hetki hankkia oma ;)

Kirjabloggaajilla edelleen mahdollisuus saada kirja arvosteltavaksi. Sähköposti BoD:lle löytyy kirjan blogista. Muistakaa ilmoittaa arvosteluista minulle niin pääsen lueskelemaan niitä :)

Paholaisesta seuraava-blogi

sunnuntai 27. elokuuta 2023

Rehellisiä ajatuksia omasta kirjasta

Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina. 

Tarinat itsessään ovat erittäin viihdyttäviä ainakin minusta. Ehkäpä kirjoittajan pitää vähän pitääkin siitä mitä on luonut, eikö? Minulle niillä on viihdearvoa ja hahmot ovat omia "kultamussukoita", jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Kaiken kaikkiaan en ole kyllästynyt näiden lukemiseen. Sanoisin, että luvassa on kevyttä kesäviihdettä ihmisille, jotka tykkää heittää aivot narikkaan ja lueskella mm. kuumista kohtauksista. Toivottavasti joku muukin saa näistä tarinoista hyvän mieleen ja kokee ettei ole heittänyt aikaansa täysin hukkaan.



perjantai 25. elokuuta 2023

Michele Hauf - Rakas vampyyrini

Ah, uudelleen luennan ihanuutta kun ei muista puoliakaan tarinasta. Aivan kuin lukisi uudelleen :D Olin ja olen edelleen romanttisen fantasiahömpän ystävä ja tämä on juuri sitä. Harlequin muinoin julkaisi hetken aikaa suomennettuja fantasiatarinoita ja tämä on yksi niistä. Syvällisen pohdiskelijan ja monimutkaisten juonikuvioiden fanille harlequin-tyyppiset kirjat ovat kauhua parhaimmillaan, mutta minulle ne ovat hyvää aivot narikkaan-viihdettä.

Pokkari kertoo aristokraattisen vampyyrin, Creedin, ja säpäkän ihmissusinaaraan, Blun, tarinan. Heimot ovat päättäneet parittaa nämä kaksi täysin erilaista sielua ja lajia yhteen taatakseen lajiensa keskellä rauhan. No, kuten olettaa saattaa, kaikki ei mene niinkuin on alunperin suunniteltu. Säpäkkä Blu on tässä eritoten suosikkini ja hänen ja Creedin välinen kipinöinti on ihan viihdyttävää luettavaa. Kuten annoinkin ymmärtää, ei näissä kirjoissa kovin syvällisyyksiin upota ja pokkarin lukee helposti päivässä. Harmillisesti tämän suuntaisia tarinoita on hyvin vähän, lukisin mieluusti lisääkin vampyyri-susi-kombolla.