tiistai 25. huhtikuuta 2017

Viillot

Outolintu-trilogiasta tuttu Veronica Roth on luonut fantasian ystäville uuden scifipainotteisen kirjasarjan. Ihmiset asuttavat erilaisia planeettoja, yksi niistä on Thuve - rauhaa rakastava kansa. Akosin äiti on Thuven oraakkeli, joka on nähnyt poikansa kohtalon. Verisen yhteenoton seurauksena viholliskansa kidnappaa Akosin ja tämä veljen käyttääkseen heitä häikäilemättömästi hyväkseen maailmojenvalloitus-suunnitelmissaan. Akos saa tehtäväksi auttaa Cyraa, julman hallitsijan sisarta, jolla on hyvin erikoinen kyky. Cyra saa myös pian huomata, että oikealle polulle astuminen houkuttaa enemmän kuin verilinjansa palveleminen. Kapina on nousemassa, jokaisen on valittava puolensa ennen kuin on liian myöhäistä.



Kirjat:
1. Carve the Mark (suom. Viillot, 2017)
2. ?


Viillot

Galaksissa, joka saa elinvoimansa salaperäisestä pyörteestä, jokaisella on lahja.

Cyra on Shotetia hallitsevan julman tyrannin sisar. Hänellä on erityinen kyky, lahja joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman – ja hänen veljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.

Akos veljineen kaapataan Shotetiin rauhaa rakastavasta Thuvesta. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa.

"Yövuoroissa tuppaa olemaan usein vähän tekemistä, siksi on saanut nyt näitä kirjoja luettua ihan urakalla pois alta ja hyvä niin. Tässä kirjassa on muuten jotenkin houkuttava kansi, todella näyttävä. Tykkään! No, siihen tarinaan... kokonaisuutena tämä kirja oli ehkä vähän tylsä ja ns. tasapaksu. Tässä ei oikein tapahdu mitään sellaista kunnolla kouhauttavaa kuin ehkä vasta kirjan loppupuolella. Kirja vähän aina kiihdyttää vauhtia kohti toimintaa ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Kirja sisältää enemmänkin Akosin ja Cyran näkökulmasta kirjoitettuja kohtia ja heidän arkeaan, tutustumista. Siinä sivussa Cyran kamala veli juoni ilkeitä juoniaan ja vetää siskonsa mukaan niihin kiristämällä häikäilemättömästi. Ihan kiva erilainen kirja, mutta tämän kanssa tuntui vähän, että junnasi paikoillaan. Ehkä seuraavassa osassa olisi sitten enemmän juuri sitä itse äksöniä? Tiedä häntä. Kokonaisuutena kuitenkin ihan piristävä uutuus vaikka ei mitään fanityttöilyä herättänytkään."
ARVOSANA: 7+

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Sarianna Suorsa - Kaikkivaltias

(Rising Moon, osa 2)

Tegan löytää itsestään voimavaroja, joista hänellä ei ollut aavistustakaan. Taakka perheen menettämisestä on musertava, mutta askel askeleelta tavoite on lähempänä. Tieto siitä, että Teganin oma äiti on kulkenut samalla polulla antaa voimaa ja uusia tavoitteita.

Dante, jonka isä määräsi Teganin perheen murhattavaksi, elää kuin sumussa. Hän murhasi Teganin perheen. Vai onko kaikki näin yksinkertaista. Onko anteeksianto mahdollista ja voiko Danten ja Teganin rakkaus voittaa ylitsepääsemättömät esteet.

"Ensimmäinen osa ei ilmeisesti ihan kauheasti saanut fanitusta, mutta pidin siitä kovin paljon. Juoni oli vähän erilaisempi mihin olen törmännyt ja henkilöhahmot aivan mahtavia. Tämä toinen osa kyllä jää aika paljon edeltäjänsä varjoon. Jotenkin minusta tämä vaikutti vähän hutiloidummalta teokselta kuin edellinen. Teksti oli ajoittain vähän sellaista lapsenmielistä ja sanamuodot ehkä eivät aina olleet ihan virallisia. Tekstistä huokui paikoitellen vähän sellainen lapsenmielisyys, joka huvitti suuresti. Tarina itsessään ja juoni olivat minusta oikein hyviä, mutta toteutus ehkä nyt vähän ontui ja lukeminen tuntui välillä vähän pakkopullalta. Ehkä jos tämänkin oikolukuun ja muokkaamiseen olisi käytetty enemmän aikaa niin se olisi osittain parantanut kirjan tasoa. Siltikin jaksan kyllä ihailla ihmisiä, joiden mielikuvitus jaksaa loihtia tarinoita toisensa perään. Se vaatii taitoa ja oikeanlaista sielua. Kyllä minä varmasti aion lukea myös jatko-osan jos sellainen joskus tulee. Pitäähän sitä tietää mitä Teganille ja kumppaneille käy."
ARVOSANA: 7-

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Victoria Aveyard - Lasinen miekka

(Punainen kuningatar, osa 2)

Nortan kuningaskunnassa kuohuu – punaisten keskuudessa muhii kansannousu ja hopeiset ovat varpaillaan. Heidän ylivaltaansa on ilmestynyt punainen särö nimeltä Mare Barrow, jonka kyky hallita sähköä ja salamoita on ennennäkemätön jopa mahtavia kykyjä hallitsevien hopeisten keskuudessa.

Kostonhimoinen prinssi Maven on kruunattu Nortan kuninkaaksi, ja hän on päättänyt napata Maren. Ajojahdin kiihtyessä Mare ystävineen lähtee etsimään itsensä kaltaisia punahopeisia uusverisiä Punakaartin avuksi taistelemaan hopeisia sortajia vastaan. Samalla hän joutuu kohtaamaan sisällään kuohuvan pimeyden. Onko hän muuttumassa samanlaiseksi hirviöksi kuin hopeiset vastustajansa?

Vallasta syrjäytetty prinssi Cal, Mavenin isoveli, seuraa Maren mukana, eivätkä heidän tunteensa toisiaan kohtaan ole sammuneet. Mutta keneen Mare voi todella luottaa ja millaisen hinnan hän on valmis maksamaan kansansa vapaudesta?

"Hiukan hitaanlaisesti käynnistyi luku-urakkani taas näin keväällä, mutta hiukan kun pääsin tämän kirjan makuun niin huomasin taas ahmivani sivuja ihan urakalla. Ensimmäisen osan lukemisesta ei ole vielä kovin pitkä aika, joten oli helppo päästä myös tähän toiseen osaan sisälle. Mukavan nopeatempoinen kirja, joka esittelee jälleen kasan mahtavia hahmoja ja syventää entisestään tuttuja hahmoja. Ehkä tässäkin tarinassa on joitain samankaltaisuuksia muihin vähän samantyylisiin kirjasarjoihin, mutta ei mitenkään selkeästi ja häiritsevästi. Ehkä olisin toivonut enemmän myös ihmisten välisiä kipinöitä ja romantiikkaa, mutta täysin ei minun romantiikan nälkääni tyydytetty. Tarina oli kuitenkin sujuva ja mielenkiintoinen, ei jäänyt liiaksi pyörimään yhden aiheen ympärille vaan tapahtumat liukuvat eteenpäin ihan kuin itsestään. Hiukan myös ehkä surullinen ja synkkäkin oli tämä osa verrattuna edelliseen, mikäli se on mahdollista. Tässä maailmassa ei säästellä julmuudessa, se on selvää. Maven on aika karmiva persoona kaiken kaikkiaan ja kirja jäi melko karmivaan tilanteeseen, en malta odottaa milloin saan jatko-osan käteeni."
ARVOSANA: 8

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Beauty and the Beast

Kaunotar ja Hirviö on oma lempparini kaikista Disneyn piirretyistä, se pitää katsoa joka vuosi vähintään kerran ja itkeä tirauttaa jokaisessa tietyssä kohdassa. Rohkea Belle eksyy Hirviön linnaan pelastamaan isäänsä ja jää vapaaehtoisesti vangiksi isänsä puolesta. Aika kuluu ja pian Belle huomaa, että Hirviölläkin sykkii lämpöinen sydän kaiken karvan ja katkeruuden alla. Perinteistä kauneus on katsojan silmässä- ja että sisäinen kauneus merkitsee-meininkiä. Tottahan toki sitä piti mennä katsastamaan myös musikaaliversio kun sellainen kerta tehtiin. 

Tykkään todella Emma Watsonista, mutta en vaan pystynyt kuvittelemaan häntä Bellen rooliin millään, samoin Hirviön näyttelijä jäi itselle aika etäiseksi. Hyvin he roolinsa vetivät, ei siinä, mutta en osaa vieläkään nähdä heitä päärooleissa. Hirviö oli toteutettu todella hyvin nykyaikaisilla tietokoneohjelmilla eikä näyttänyt mitenkään kornille. Linna ja sen ympäristö oli ihana, ylipäätään koko elokuvan miljöö oli todella onnistunut. Luke Evans sopi kyllä Gastonin rooliin todella hyvin, kuten myös hänen apurinsa, vaikkakin herran äänestä tuli usein mieleen vain Frozenin Olaf. 

En tiedä, silmäilin koko elokuvaa kauhean kriittisesti koska elokuva itsessään on minulle todella tärkeä. Puhuvien ja liikkuvien huonekalujen kanssa animaatio oli myös todella onnistunut vaikka en ollutkaan täysin lumoutunut tapaan, jolla heidät oli tehty. Mahtavaa oli kyllä, että elokuvaan oli tuotu alkuperäistarinasta musiikkia! Sekaan oli työnnetty myös vähän uusia kappaleita sekä uusia kohtauksia alkuperäisen elokuvan ulkopuolelta, mikä oli mielenkiintoista. 

Huumoria oli ripoteltu vähän sinne tänne elokuvaan, joka oli ihan piristävää. Ehkä vähän joutui pyöräyttämään silmiään elokuvan lopulla kun sinne oli sujautettu viittaus ristiinpukeutumisesta ja vähän homomeininkiäkin. Ei siinä, sitä vaan tungetaan nykyisin joka elokuvaan. Yhtä kaikki, kohtaukset sai minutkin hörähtämään vähän. 

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä elokuva vaikkakin ei minussa herättänyt ihan hirveää fanityttöilyä toisin kuin Disneyn alkuperäinen. Kyllä tämä hyllyyn on saatava ja katsottava ajatuksen kanssa uudelleen läpi.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Arvaa mikä kirja?

Nyt on taas aika arvata mistä kirjasta sivu on räpsätty! Tupla-suosionosoitukset, jos tiedät kirjailijan ja kirjan nimen.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Hilly Squad!

Hillywoodin siskokset ovat jälleen luoneet faneilleen aivan mahtavan parodian, tällä kertaa Suicide Squadin hengessä. Kyllä näillä tytöillä riittää lahjakkuutta! :)

maanantai 27. helmikuuta 2017

Arvaa mikä?




Ajattelin kehitellä ajan kuluksi tällaisen pienen visailun. Lisäilen näitä kirjojen tekstejä silloin tällöin ja teidän tehtävänänne on arvata mikä kirja on kyseessä! Toistaiseksi tästä ei palkintoja jaella, mutta hiukan leikkimielistä viihdykettä bloggaajille luvassa. Pidemmittä puheitta, tässä olisi ensimmäinen kuva! Klikkaamalla saat kuvaa suuremmaksi!