keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Stephanie Garber - Caraval

(Caraval)

Scarlett asuu pienellä saarella sisarensa Tellan kanssa. Scarlettin unelmana on päästä mukaan maagiseen Caraval-peliin, joka järjestetään vuosittain tyttöjen kotisaaristossa, mutta nyt hänellä on edessään julman isän järjestämä avioliitto.

Sitten sisarukset saavat yllättäen kutsun peliin. Caravalin saarella Tella kaapataan. Pian käy ilmi, että tällä kertaa koko pelin voittaa se, joka löytää Scarlettin sisaren.

Scarlett uppoaa pelin maagisen värikkääseen maailmaan, jossa unohtuu, että koko Caraval on näytelmä. Mikä on totta ja mikä ei? Ehtiikö Scarlett pelastaa sisarensa ennen kuin peli päättyy ja tämä katoaa lopullisesti?

"Voi voi, en meinannut päästä ollenkaan tähän kirjaan kiinni kun sen aloitin. Ideanahan tämä oli erikoinen, en ole tämän tyylistä varmaan lukenutkaan, mutta jotenkin tämä ei vaan vienyt minua mukanaan. Monet tästä ilmeisesti ovat tykänneet ja kirjaakin myyty yli 20 maahan, mutta se jokin tästä puuttui, jotta itse olisin huokaillut ihastuksesta. Päähenkilö oli vähän omaan makuun liian naiivi ja nössykkä, vaikka taisi hänkin saada vähän tempperamenttia kirjan loppua kohden. Tämän tarinan elokuvaoikeudetkin on vissiinkin jo ostettu, tämä saattaisi ehkä upota paremmin elokuvana koska visuaalisesti tästä saisi varmasti todella näyttävän oikean elokuvan tekijän käsissä. Tässä kirjassa oli ripaus mystisyyttä, romantiikkaa ja vähän enemmän taikuutta, niin hyvää kuin sitä pahaakin, ja tämä varmasti löytää omat faninsa, en epäile. Teos jäi vähän sellaiseen kohtaan, että voisikohan tähän olla jatkoakin tiedossa. En tiedä vaan, että jaksaisinko itse lukea enää toista kirjaa."
ARVOSANA: 7-

tiistai 30. toukokuuta 2017

Everlife

Lords of the Underworld -sarjasta tuttu Gena Showalter on jälleen luonut pimeyttä ja vaaroja uhkuvan maailman faneilleen. Jokainen ihminen täyttäessään 18-vuotta joutuu päättämään kahden "kansan" välillä. Ikiaikaista valon ja pimeyden sotaa käyvät Troikka ja Myriad, jotka taistelevat värvätäkseen liittoutumattomia itselleen, kuoleman jälkeiseen Ikielämään. Yksi liittoutumaton on Tenley Lockwood, jonka vanhemmat kuuluvat Myriadiin ja painostavat tytärtään myös liittoutumaan sinne. Vastaan hangoitteleva Ten lähetetään sisäoppilaitokseksi kutsuttuun Prynneen, joka on paljon kammottavampi paikka kuin monelle ulkopuoliselle kerrotaan. Toistuva kidutus ja kurjat olot muovaavat tytöstä selviytyjän, mutta hänen kiusakseen lähetetään kaksi poikaa, joilla molemmilla on tarjota loistelias elämä joko Troikassa tai Myriadissa. Päätöksen teko ei ole helppoa ja Ten saa vielä huomata, että moni muukin aikoo vaatia hänen päätään vadille.



Kirjat:
1. Firstlife (suom. Tiimalasi, 2017)
2. Lifeblood (suom. Samaa verta - 1.11.2017)
3. ?


Tiimalasi

"Sanotaan, että tarinoita kertovat eteenpäin ne, jotka jäävät henkiin. Minä tiedän, ettei se aina pidä paikkaansa. Minun nimeni on Tenley Lockwood, ja pian minä olen kuollut. Tämä on minun tarinani."

Tenley ”Ten” Lockwood on melko tavallinen 17-vuotias amerikkalaistyttö. Hän on viehättynyt numerologiasta. Hänen perheensä on varakas ja vaikutusvaltainen. Hänellä on ollut ihan hyvä lapsuus. Ten ei tiedä olevansa erikoinen. Hän ei tiedä, että hänen elämänsä olisi hänen syntymäaikansa vuoksi mitenkään erityinen…

Sen hän tietää, että noin vuosi sitten tapahtui jotakin kummallista. Hänet lähetettiin Prynneen. Paikkaa kutsuttiin sisäoppilaitokseksi. Tenin mielestä se on kidutuslaitos tai hullujenhuone. Oliko lähettämisen syynä Tenin pakkomielle numerologiaan? Oliko syynä niskoittelu – se, että Ten kieltäytyi vanhempien ja lähipiirin hänelle esittämästä tulevaisuudesta?

On olemassa Toiselämä, johon nuori astuu 18-vuotiaana. Silloin lapsuuden minä kuolee ja uusi aika alkaa. On olemassa ikuinen totuus, jonka koko maailma hyväksyy. Ensielämä on vain harjoitusta. Ikielämästä kilpailevat verisesti kaksi valtapiiria Troikka ja Myriad – ikiaikaiset viholliset. Molemmat valtapiirit tekevät kaikkensa – keinoja kaihtamatta – saadakseen Tenin puolelleen. Jokaiselle on luotava käsikirjoitus.

Ten tuntee olevansa pelinappula suuressa taistelussa. Hän pakenee. Onko ketään, johon hän voisi luottaa? Ovatko ihmiset ystäviä vai vain henkien kuoria?

"Piti nyt äkkiä lukaista tämä pois alta kun tässä oli niin lyhyt laina-aika. Ai että kaipaan Manalan valtioita ja vähän ehkä harmittaa, että niitä ei sitten suomenneta loppuun, mutta muuta kirjailijan tuotosta kylläkin. Noh, kuitenkin... aika erikoinen tarina ettenkö sanoisi. Hetken aikaa joutui aina miettimään, että mistähän on kyse koska en meinannut sisäistää tätä Ikimaailman sun muun juttua täysin. Kokonaisuudessaan kirja on aika raaka. Se kuvaa välillä melko yksityiskohtaisestikin kidutusta tai jonkun ihmisen tappamista, ihan yllätti. Alku oli minusta todella mielenkiintoinen kun Ten oli Prynnessä, aika brutaalia toimintaa ettenkö sanoisi, se oikeastaan teki vaikutuksen minuun. Harmillisesti kuitenkin loppua kohden Tenin ihastuttava uhmakkuus ja säpäkkyys jotenkin karisi pois. Olisin ehdottomasti kaivannut hänen asennettaan enemmän loppupuolelle asti. Olihan tässä sitä kliseistä kolmiodraamaa ja melkein jo arvasikin miten tämä kirja päättyy, mutta oli tätä silti aika viihdyttävää lukea. Ihan kyllä mielenkiinnolla jään jatko-osaa odottelemaan!"
ARVOSANA: 8+


Samaa verta

Tenley "Ten" Lockwood teki viimeisellä hengenvedollaan päätösensä ja valitsi Ikielämän. Sodan vallitessa Troikan ja Myriadin välillä täytyy hänen kohdata seuraamukset. Koska Ten omaa harvinaisen kyvyn absorboida ja jakaa valoa, hänen varalleen odotukset ovat korkeat.

Säilyttääkseen hänen Ikielämänsä ja aloittaakseen ensimmäisen tehtävänsä Tenleyn täytyy oppia enemmän valtakunnastaan maasta käsin. Tehtävänä on vakuuttaa valikoidut ihmiset liittymään hänen puolelleen ennen kuin he kuolevat. Ei siis paineita. Mutta Tenin kilpailija on Killian, poika jota hän ei voi unohtaa. Hän on myös se, joka luopui kaikesta Tenin onnellisuuden takia.

Killianilla on vain yksi mahdollisuus pelastukseen: voittaa Ten pelissä, jota Ten ei ole koskaan pelannut. Kamppailun kuumetessa kuumenevat myös heidän kiistämättömät tunteensa toisiaan kohtaan. Tenleyn täytyy pian tehdä toinen päätös: rakkaus vai voitto.



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Viskin ruhtinaat

Mustan Tikarin Veljeskunnasta tuttu J.R.Ward on taikonut toisenlaisen ökymaailman faneilleen. Tarinan keskiössä on Kentuckyssä asuva vauras Bradfordin perhe, jonka viski tunnetaan kautta maailman. Rikkauksien keskellä perhe elää kuitenkin omaa draamaansa ja hierarkiassa heidän alapuolellaan on palveluskunta, joka tekee uutterasti töitä hienon ulkokuoren eteen. Raha ja alkoholi virtaa, pinnan alla kuohuu eikä draamalta voi välttyä kukaan, ei edes suvun rikkaimmat.


Kirjat:
1. The Bourbon Kings (suom. Viskin ruhtinaat, 2016)
2. The Angel's share
3. Devil's cut


Viskin ruhtinaat

Etelässä, auringonpaahtamassa Kentuckyssa pitää valtaa upporikas viskillä vaurastunut suku, jonka elämässä salaisuudet, petokset ja skandaalit ovat arkipäivää.

Sukupolvien ajan Bradfordin perhe on ollut maailman bourbonpääkaupungin itseoikeutettu viskin tislauksen kuningas. Heidän vaurautensa on tuonut tullessaan arvovaltaa ja etuoikeuksia, ja perheen tiluksilla Easterlyssä kohtaavat kaksi hyvin erilaista maailmaa. Yläkerrassa asuu ylimystö, joka katsoo vaurautensa olevan seurausta sukupolvia jatkuneesta hyvästä onnesta. Alakerrassa henkilökunta raataa yötä päivää pitääkseen yläkerran kulissit tahrattomina.

Kun Bradfordin suvun säälimättömän ja piinkovan patriarkan synkät salaisuudet alkavat paljastua perheelle yksi toisensa jälkeen, Easterly asukkaineen ajautuu muutoksen pyörteisiin, joista selviävät ehjin nahoin vain kaikkien ovelimmat.

"Ensin olin ihan, että vau kun kirjailijalta tulee vähän uutta kirjaa ja erilaista tarinaa, ja ihan yllättäen törmäsin tähän suomennokseen. En tiennyt, että näitä edes suomennetaan. Aloitin tottakai ahmimaan kirjaa heti ja alkuun tuntui, että luoja tämä vaikuttaa tylsältä kaikkine hienouksineen ja viskeineen. En olisi voinut olla vähempää väärässä. Tylsyys rapisi kuitenkin jo aivan alkupäässä kirjaa kun alkoi päästä vähän kiinni hahmoihin ja huomasi, että romantiikkaakin on luvassa. Ennen kuin huomasikaan niin oli keskellä kunnon soppaa, jossa jokainen saa osansa. Tähän on onnistuttu taikomaan kyllä todella mielenkiintoinen kasa erilaisia henkilöhahmoja ja heidän taustojaan, että ihan ei meinannut penkillään pysyä tätä lukiessa. Haluaisin ehdottomasti päästä lukemaan jokaisen hahmon oman tarinan. Tässä teoksessa oli kyllä aivan uskomaton kokoonpano juonenkäänteitä ja draamaa, että ihan hirvitti välillä lukea. Kirja sai huokailemaan järkytyksestä ja repeämään nauruunkin parissa otteessa. Ward ei pettänyt tälläkään kertaa. Ehdottomasti on saatava jatkoa hyllyyn kun ja jos sitä joskus tulee!"
ARVOSANA: 9

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Viillot

Outolintu-trilogiasta tuttu Veronica Roth on luonut fantasian ystäville uuden scifipainotteisen kirjasarjan. Ihmiset asuttavat erilaisia planeettoja, yksi niistä on Thuve - rauhaa rakastava kansa. Akosin äiti on Thuven oraakkeli, joka on nähnyt poikansa kohtalon. Verisen yhteenoton seurauksena viholliskansa kidnappaa Akosin ja tämä veljen käyttääkseen heitä häikäilemättömästi hyväkseen maailmojenvalloitus-suunnitelmissaan. Akos saa tehtäväksi auttaa Cyraa, julman hallitsijan sisarta, jolla on hyvin erikoinen kyky. Cyra saa myös pian huomata, että oikealle polulle astuminen houkuttaa enemmän kuin verilinjansa palveleminen. Kapina on nousemassa, jokaisen on valittava puolensa ennen kuin on liian myöhäistä.



Kirjat:
1. Carve the Mark (suom. Viillot, 2017)
2. ?


Viillot

Galaksissa, joka saa elinvoimansa salaperäisestä pyörteestä, jokaisella on lahja.

Cyra on Shotetia hallitsevan julman tyrannin sisar. Hänellä on erityinen kyky, lahja joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman – ja hänen veljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.

Akos veljineen kaapataan Shotetiin rauhaa rakastavasta Thuvesta. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa.

"Yövuoroissa tuppaa olemaan usein vähän tekemistä, siksi on saanut nyt näitä kirjoja luettua ihan urakalla pois alta ja hyvä niin. Tässä kirjassa on muuten jotenkin houkuttava kansi, todella näyttävä. Tykkään! No, siihen tarinaan... kokonaisuutena tämä kirja oli ehkä vähän tylsä ja ns. tasapaksu. Tässä ei oikein tapahdu mitään sellaista kunnolla kouhauttavaa kuin ehkä vasta kirjan loppupuolella. Kirja vähän aina kiihdyttää vauhtia kohti toimintaa ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Kirja sisältää enemmänkin Akosin ja Cyran näkökulmasta kirjoitettuja kohtia ja heidän arkeaan, tutustumista. Siinä sivussa Cyran kamala veli juoni ilkeitä juoniaan ja vetää siskonsa mukaan niihin kiristämällä häikäilemättömästi. Ihan kiva erilainen kirja, mutta tämän kanssa tuntui vähän, että junnasi paikoillaan. Ehkä seuraavassa osassa olisi sitten enemmän juuri sitä itse äksöniä? Tiedä häntä. Kokonaisuutena kuitenkin ihan piristävä uutuus vaikka ei mitään fanityttöilyä herättänytkään."
ARVOSANA: 7+

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Sarianna Suorsa - Kaikkivaltias

(Rising Moon, osa 2)

Tegan löytää itsestään voimavaroja, joista hänellä ei ollut aavistustakaan. Taakka perheen menettämisestä on musertava, mutta askel askeleelta tavoite on lähempänä. Tieto siitä, että Teganin oma äiti on kulkenut samalla polulla antaa voimaa ja uusia tavoitteita.

Dante, jonka isä määräsi Teganin perheen murhattavaksi, elää kuin sumussa. Hän murhasi Teganin perheen. Vai onko kaikki näin yksinkertaista. Onko anteeksianto mahdollista ja voiko Danten ja Teganin rakkaus voittaa ylitsepääsemättömät esteet.

"Ensimmäinen osa ei ilmeisesti ihan kauheasti saanut fanitusta, mutta pidin siitä kovin paljon. Juoni oli vähän erilaisempi mihin olen törmännyt ja henkilöhahmot aivan mahtavia. Tämä toinen osa kyllä jää aika paljon edeltäjänsä varjoon. Jotenkin minusta tämä vaikutti vähän hutiloidummalta teokselta kuin edellinen. Teksti oli ajoittain vähän sellaista lapsenmielistä ja sanamuodot ehkä eivät aina olleet ihan virallisia. Tekstistä huokui paikoitellen vähän sellainen lapsenmielisyys, joka huvitti suuresti. Tarina itsessään ja juoni olivat minusta oikein hyviä, mutta toteutus ehkä nyt vähän ontui ja lukeminen tuntui välillä vähän pakkopullalta. Ehkä jos tämänkin oikolukuun ja muokkaamiseen olisi käytetty enemmän aikaa niin se olisi osittain parantanut kirjan tasoa. Siltikin jaksan kyllä ihailla ihmisiä, joiden mielikuvitus jaksaa loihtia tarinoita toisensa perään. Se vaatii taitoa ja oikeanlaista sielua. Kyllä minä varmasti aion lukea myös jatko-osan jos sellainen joskus tulee. Pitäähän sitä tietää mitä Teganille ja kumppaneille käy."
ARVOSANA: 7-

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Victoria Aveyard - Lasinen miekka

(Punainen kuningatar, osa 2)

Nortan kuningaskunnassa kuohuu – punaisten keskuudessa muhii kansannousu ja hopeiset ovat varpaillaan. Heidän ylivaltaansa on ilmestynyt punainen särö nimeltä Mare Barrow, jonka kyky hallita sähköä ja salamoita on ennennäkemätön jopa mahtavia kykyjä hallitsevien hopeisten keskuudessa.

Kostonhimoinen prinssi Maven on kruunattu Nortan kuninkaaksi, ja hän on päättänyt napata Maren. Ajojahdin kiihtyessä Mare ystävineen lähtee etsimään itsensä kaltaisia punahopeisia uusverisiä Punakaartin avuksi taistelemaan hopeisia sortajia vastaan. Samalla hän joutuu kohtaamaan sisällään kuohuvan pimeyden. Onko hän muuttumassa samanlaiseksi hirviöksi kuin hopeiset vastustajansa?

Vallasta syrjäytetty prinssi Cal, Mavenin isoveli, seuraa Maren mukana, eivätkä heidän tunteensa toisiaan kohtaan ole sammuneet. Mutta keneen Mare voi todella luottaa ja millaisen hinnan hän on valmis maksamaan kansansa vapaudesta?

"Hiukan hitaanlaisesti käynnistyi luku-urakkani taas näin keväällä, mutta hiukan kun pääsin tämän kirjan makuun niin huomasin taas ahmivani sivuja ihan urakalla. Ensimmäisen osan lukemisesta ei ole vielä kovin pitkä aika, joten oli helppo päästä myös tähän toiseen osaan sisälle. Mukavan nopeatempoinen kirja, joka esittelee jälleen kasan mahtavia hahmoja ja syventää entisestään tuttuja hahmoja. Ehkä tässäkin tarinassa on joitain samankaltaisuuksia muihin vähän samantyylisiin kirjasarjoihin, mutta ei mitenkään selkeästi ja häiritsevästi. Ehkä olisin toivonut enemmän myös ihmisten välisiä kipinöitä ja romantiikkaa, mutta täysin ei minun romantiikan nälkääni tyydytetty. Tarina oli kuitenkin sujuva ja mielenkiintoinen, ei jäänyt liiaksi pyörimään yhden aiheen ympärille vaan tapahtumat liukuvat eteenpäin ihan kuin itsestään. Hiukan myös ehkä surullinen ja synkkäkin oli tämä osa verrattuna edelliseen, mikäli se on mahdollista. Tässä maailmassa ei säästellä julmuudessa, se on selvää. Maven on aika karmiva persoona kaiken kaikkiaan ja kirja jäi melko karmivaan tilanteeseen, en malta odottaa milloin saan jatko-osan käteeni."
ARVOSANA: 8

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Beauty and the Beast

Kaunotar ja Hirviö on oma lempparini kaikista Disneyn piirretyistä, se pitää katsoa joka vuosi vähintään kerran ja itkeä tirauttaa jokaisessa tietyssä kohdassa. Rohkea Belle eksyy Hirviön linnaan pelastamaan isäänsä ja jää vapaaehtoisesti vangiksi isänsä puolesta. Aika kuluu ja pian Belle huomaa, että Hirviölläkin sykkii lämpöinen sydän kaiken karvan ja katkeruuden alla. Perinteistä kauneus on katsojan silmässä- ja että sisäinen kauneus merkitsee-meininkiä. Tottahan toki sitä piti mennä katsastamaan myös musikaaliversio kun sellainen kerta tehtiin. 

Tykkään todella Emma Watsonista, mutta en vaan pystynyt kuvittelemaan häntä Bellen rooliin millään, samoin Hirviön näyttelijä jäi itselle aika etäiseksi. Hyvin he roolinsa vetivät, ei siinä, mutta en osaa vieläkään nähdä heitä päärooleissa. Hirviö oli toteutettu todella hyvin nykyaikaisilla tietokoneohjelmilla eikä näyttänyt mitenkään kornille. Linna ja sen ympäristö oli ihana, ylipäätään koko elokuvan miljöö oli todella onnistunut. Luke Evans sopi kyllä Gastonin rooliin todella hyvin, kuten myös hänen apurinsa, vaikkakin herran äänestä tuli usein mieleen vain Frozenin Olaf. 

En tiedä, silmäilin koko elokuvaa kauhean kriittisesti koska elokuva itsessään on minulle todella tärkeä. Puhuvien ja liikkuvien huonekalujen kanssa animaatio oli myös todella onnistunut vaikka en ollutkaan täysin lumoutunut tapaan, jolla heidät oli tehty. Mahtavaa oli kyllä, että elokuvaan oli tuotu alkuperäistarinasta musiikkia! Sekaan oli työnnetty myös vähän uusia kappaleita sekä uusia kohtauksia alkuperäisen elokuvan ulkopuolelta, mikä oli mielenkiintoista. 

Huumoria oli ripoteltu vähän sinne tänne elokuvaan, joka oli ihan piristävää. Ehkä vähän joutui pyöräyttämään silmiään elokuvan lopulla kun sinne oli sujautettu viittaus ristiinpukeutumisesta ja vähän homomeininkiäkin. Ei siinä, sitä vaan tungetaan nykyisin joka elokuvaan. Yhtä kaikki, kohtaukset sai minutkin hörähtämään vähän. 

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä elokuva vaikkakin ei minussa herättänyt ihan hirveää fanityttöilyä toisin kuin Disneyn alkuperäinen. Kyllä tämä hyllyyn on saatava ja katsottava ajatuksen kanssa uudelleen läpi.