Myyttinen tarina samaanisotureineen ja kalevanpoikineen perustuu Antti J. Jokisen ja Matthew B:n elokuvakäsikirjoitukseen nimeltä Nicholas North - The Curse of The Hellion. Kirjailia Ilkka Auerin ja käsikirjoittaja Antti Jokisen huimasta fantasiatrilogian ensimmäisestä osasta on suunnitteilla elokuva. Se kertoo kymmenen suven ikäisestä pojasta Nikolaksesta, joka menettää vanhempansa eräänä hyisenä iltana. Nuori poika eksyy varkaiden keskelle ja varttuu siellä tietämättömänä suurista salaisuuksista, joita hän kantaa sisällään. Kun ilkeä Kalmatar uhkaa tuhota kaikki kylät saadakseen haluamansa, Nikolas nousee pahuutta vastaan siiliystävänsä Hessin kanssa. Ja siitä alkaa heidän seikkailunsa...
Kirjat:
1. Kalmattaren kirous, 2013
2. Sammon ryöstö, 2014
Kalmattaren kirous
Mielessäni kaikuvat Väinämöisen sanat: "Pojalla on kaksi sydäntä,
hänestä tulee vielä legenda, ja hänen nimensä tulee kirjoitetuksi
tähtiin Pohjantähden rinnalle. Mutta vain jos hänen vanhempansa keräävät
rohkeutensa ja tekevät niin kuin minä käsken."
Nikolas on tuomittu tuottamaan huonoa onnea läheisilleen. Syynä
onnettomuuksiin on pimeyden voimien haltijatar. Nuorukaisella on jotain
minkä Kalmatar haluaa, keinolla millä hyvänsä.
Karunkaunista kalevalaista maata uhkaavat pimeyden voimat. Kasvaako
nuoresta Nikolaksesta pohjoisen kansansa pelastaja? Kuinka käy Saran,
suloisen ihmiskeijun?
Kalevala ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut minua millään muotoa koska olen aina ollut enemmän kiinnostunut muiden maiden historiasta ja mytologiasta. Kirjaa aloitellessakin ehkä hiukan pyörittelin silmiäni Väinämöisen ilmaantumiselle. Odotin jonkinlaista innostusta tekstiin aloittaessani lukemista, mutta sitä ei vain tullut. Kirja jäi pidemmäksikin aikaa pöydälle odottamaan lukemista koska en olisi millään jaksanut tarttua siihen. Luojalle kiitos kirja ei ole kovin paksu ja sen lukee helposti päivän aikana. En tiedä onko kirjaa kirjoittaessa nimenomaan ollut tämä tarkoitus, mutta minusta tämä vaikutti enemmänkin hömpältä lasten sadulta kuin jännittävältä tarinalta suuresta sankarista. Tapahtumat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja välillä en meinannut itsekään pysyä tapahtumien mukana. Kaiken kaikkiaan tämä ei sytyttänyt minun sisälläni minkäänlaista kipinää vain sai minut huokailemaan pelkästään ärtyneenä. En usko, että tulen lukemaan jatko-osia.
