Marion Blackwood - Flame and Thorns

Aikoja sitten keijut alistivat lohikäärmeiksi muuttuvat muodonmuuttajat valtaansa ja käyttivät heitä häpeilemättömästi hyödykseen. Nyt osat ovat vaihtuneet. Keiju nimeltä Selena Hale elää muiden keijujen tavoin muodonmuuttajien armoilla, jopa ruoka on säännösteltyä ja päivät vaihtuvat yhdestä toiseen toistaen samaa kaavaa. Kapina on nousemassa. Selenan ainut mahdollisuus vapautua muodonmuuttajien armoilta ja edistää kapinaa on osallistua "Sovituskokeeseen", jonka palkintona on vapaus. Vain kolme voi voittaa ja Selena aikoo olla yksi heistä. Hommasta tulee hiukan vaikeampaa koska mukana on muitakin taitavia keijuja sekä lohikäärmemuodonmuuttajakomentaja nimeltä Draven Ryat, joka yrittää sabotoida Selenan mahdollisuudet voittoon.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Empire of Flame and Thorns

2. Throne of Ice and Blood

3. Court of Lies and Deceit

4. Realm of Wind and Vines

5. War of Fire and Fury

Empire of Flame and Thorns

Siis maailma on pullollaan mitä upeimpia teoksia, mutta valitettavasti niistä kaikki ei pääse suomenkielisenä kaupan hyllyille. Nyt kun romantasian janoni on valtava, päätin taas kokeilla jotain uutta. Tämä kirja on ensimmäinen äänikirja, jonka olen koskaan kuunnellut alusta loppuun. Ja englanninkielisenä. Sääli jos tätä ei koskaan tulla suomentamaan, tämä on nimittäin aika mahtava. Se kertoo siis keijukapinallisesta nimeltä Selena, joka on perheensä hylkäämä ja kyllästynyt elämään muodomuuttajien armoilla. Selenan kyky on aistia ihmisten tunteita ja mm. voimistaa niitä. Hän osallistuu vaativaan koettelemukseen, jossa on toinen toistaan haastavampia tehtäviä. Ja tietenkin mukana on komea tumma "Shadow of Death" nimeltä Draven, jolla on hirveä pakkomielle sabotoida Selenan mahdollisuuksia kisassa. Olin puolet kirjasta ihan "argh, älä nyt sotke siinä" kun Draven pööpöili tekemässä yhtä sun toista.

Muttah, muttah... yli puolet kirjasta oli lähinnä Selenan kamppailua kisassa ja siellä täällä pientä nokittelua kuuman lohikäärmemiehen kanssa, mutta juuri kun luuli ettei tämä kummemmaksi muutu niin loppua kohden aloitettiinkin nostamaan höyryjä aika spicyyn tyyliin. Ihan sellaista romantasian tykitystä tämä ei sivulta toiselle ole, mutta tässä on ihan pätevä "vihamiehistä rakastajiksi"-paketti kasassa ja ne kuumat kohtaukset olikin sitten ihan kunnolla kuumia. Ja lopussa pudotettiinkin vähän sellaista tekstiä eetteriin, että jäin tuijottelemaan suu auki, että mitä oikein tapahtui. Vaikuttaa pelottavasti siltä, että minun on ehkä pakko saada luettua seuraavakin osa. Huh. Hiukan jännitti alkaa kuuntelemaan kirjaa eri kielellä, mutta kuten olen jo aiemminkin itselleni todennut, ymmärrän englantia paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla. Tämä kirja löytyy mm. Bookbeatista. Valitettavasti siellä ei vielä jatko-osaa ollut, mutta aika näyttää tuleeko se. Tai sitten sorrun ja ostan nämä kirjana.

Throne of Ice and Blood

Sovituskokeen jälkeen Selena koettaa löytää paikkansa kaukana kotoa. Hän vannoo kostoa hänen vangitsijoilleen ja aikoo auttaa salaista ihmisten vastarintaa kaikin mahdollisin tavoin. Hänen valitsemansa tie asettaa hänet törmäyskurssille Draven Ryatin kanssa. Draven määrätään ratkomaan salaperäisiä murhia kun taas Selena koettaa tehdä kaikkensa auttaakseen tappajaa. Kummankaan ei ole mahdollista epäonnistua tai seuraukset olisivat musertavat. Monimutkainen suhde lohikäärmekomentajaan mutkistaa tilannetta ja Selenalla on edessään useita vaikeita päätöksiä vastarinnan ja Dravenin välillä.

Minä rakastan tätä sarjaa vain enemmän ja enemmän. Harvat kirjat kolahtaa todella todella paljon, mutta nämä ovat vieneet kyllä sydämeni. Hitaan alun jälkeen tässäkin osassa alkaa tapahtua. Se on kuin jakelisi pieniä herkkuannoksia pitkin kirjaa ja lopussa odottaisi kunnon juhla-ateria. Pidän tämän tarinan tunnelmasta, sen hahmoista ja tietynlaisesta julmuudesta. Vaikka Selena onkin välillä vähän liikaa myös minulle niin nautin suuresti hänen ja Dravenin keskinäisestä piikittelystä. Ja ah, Draven. Aivan liian aliarvostettu hahmo. Tykkään näiden kirjojen nopeatempoisesta tarinan kulusta ja helppolukuisuudesta. Huomasin tätä kirjaa lukiessani virnuilevani alituiseen pienelle spicylle, välillä huudahtelin kauhistuneena juonelle, tirautin vähän itkua ja lopussa jännitys kyllä tiivistyi sellaiseksi, että en meinannut pysyä paikoillani lainkaan. En malttaisi millään odottaa, että saa seuraavan osan käsiini. Se onneksi lähti jo tilaukseen. Lämmin suositus fantasian ystäville, joille kelpaa lohikäärmeet ja keijut, hyvä juoni ja pieni annos spicya siellä täällä.

Court of Lies and Deceit

Flame and Thorns - sarjan kolmannessa osassa tapahtuu jälleen uskomattomia asioita. Draven ystävineen päätyy suuntaamaan Selenan vuoksi kohti Unseelie Courtia saadakseen sieltä tarvitsemansa avun. Juonikas ja häijy kuningas päätyy tekemään heidän kanssaan sopimuksen jättäen kuitenkin asioita kertomatta, ja pian Selena ystävineen päätyy keskelle ikiaikaista taistelua, jossa joukkueiden on taisteltava toisiaan vastaan. Ystävyksillä on mukana kovat panokset. Heidän on voitettava, jotta he voittavat takaisin heiltä anastetun vapauden.

Tämähän olikin melkoista tykitystä heti alkusivuilta saakka. Edellinen kirja jäi jännään kohtaan enkä malttanut millään odottaa, että saisin uuden osan käsiini ja kun se viimein saapui, olin innoissani. Tämä kirja oikeastaan seikkailee kokonaan Unseelie Courtin maailmassa, en oikein tiedä mikä tuo on suomeksi oikeastaan niin olkoon englanniksi. Unseelieiden maailma on pysynyt salassa kauan eivätkä he ole halunneet ottaa osaa muiden sotiin. Hahmojen väliset suhteet muuttuvat ja kasvavat, kaikissa hahmoissa on omat mahtavat piirteensä ja pidän kyllä jokaisesta vaikka onhan nyt Dravenista tullut ihan miun suosikki. Kirjassa oikeastaan keskitytään pitkälti moniosaiseen joukkuetaisteluun ja siinä samalla Selena koettaa saada käsitystä kyvyistään sekä syventää suhdettaan komeaan lohikäärmemieheensä. Muutamia oikein kivoja spicyja kohtauksia löytyy tästäkin osasta, mutta ei liiaksi ainakaan sellaisille, jotka tykkää lukea vähän muutakin kuin sitä itseään. Minulle olisi toki kelvannut enempikin (krhöm). Tarina oli helppolukuinen ja eteni vauhdilla, joten ei sellaista mitään kyllästymisen tunnetta ennättänyt saamaan aikaan vaikka kirja pyöri vähän yhden aiheen ympärillä. Selenasta paljastui uusia puolia ja saamme nähdä niitä varmasti seuraavassa osassa. Loppu sai minut itkemään ihan täysin. En kestä. Tuntuu etten uskalla edes aloittaa seuraavaa kirjaa! Harmittaa edelleen ettei tätä sarjaa ole suomeksi, mutta ehkä... ehkä joskus? Suosittelen!

Realm of Wind and Vines

Neljäs kirja aloittaa siitä mihin edellinen kirja jäi. Selena on joutunut tekemään suuria uhrauksia ja se on vaikeuttanut hänen ja Dravenin välistä suhdetta. Selena on surullinen ja toivoton, ja koettaa samalla yhdessä ystäviensä kanssa suunnitella kuinka he tuhoaisivat hopeaklaanin kuninkaan ja kuningattaren, jotka edelleen hallitsevat julmuudella ja raakuudella. Vastassa on kuitenkin monta mutkaa ja haastetta ennen kuin he pääsevät kohti tavoitettaan.

"You want destroy the world? I'll help you burn it down. You want to kill everyone? I'll help you slit their throats. There is nothing you can do that would make me stop lovinf you. I love you little rebel. All of you."

Huoaah, tämä sarja varmaan tuhoaa minut vielä henkisesti. Kirjoitan tätä kirjan lopun tunnelmien vielä pyöriessä päässä ja en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tämä sarja on tullut kyllä yhdeksi omista suosikeista heti ensimmäisestä kirjasta alkaen eikä vielä neljännenkään kohdalla tunnu, että tunne laantuisi. Tässä on upea maailma, mahtavat hahmot ja sydäntä raastava tarina ja juoni, joka saa minut kirja kirjalta enemmän pakahtumaan erilaisista tunnetiloista. Pidin siitä, miten Selenasta on kasvanut voimakas hahmo ja hänen ja Dravenin välillä on edelleen sitä alun kipinää, siis rakastan! Vaikka nämä kirjat voisivatkin enemmän kallistua YA-fantasian puolelle niin kyllä minä edelleen nämä samaan kastiin pistäisin mm. Elohopean kanssa. Sen verta spicyä revittelyä oli kirjan alkupuolella, että en meinannut pysyä tuolillani kun hihittelin ja punastelin kuin mikäkin pikku tyttö. Vaikka tällaisia kohtauksia ei näihin kirjoihin ole viljelty liiaksi asti, ovat ne muutamat sitäkin viihdyttävämpiä. Tässä kirjassa (sen enempiä spoilaamatta) oli kyllä aivan mahtavaa slow burnia jälleen kerran. En tiedä, kaikki vaan tässä sarjassa toimii ja kuolisin onnesta, jos tämä suomennettaisiin koska haluan kaikkien tietävän miten mahtava tämä on! Viimeinen osa jännittää ihan hitokseen ja en ole vielä varma joko sen saa kirjana jostain, olen tilannut itse nämä kirjani Adlibrikseltä, mutta siellä ei vielä viimeistä osaa ole, joten joutuu odottelulinjalle. Epäreilua!

War of Fire and Fury

Selena on selviytynyt yhä toistaan haastavammista koettelemuksista aina Sovituskokeesta Seelie Courtiin ja petoksista läheisten menettämiseen. Hänen on aika kerätä viimeiset voimansa ja kohdata viimeinen haaste, Jääsydänten tyrannia. Selena on varma, että kaikki hänen ystävänsä eivät tule selviämään tästä sodasta ja samalla kun hän kerää taistelutahtoaan, hän koettaa selviytyä omien kykyjensä aiheuttamasta taakasta. Draven ja ystävänsä rinnallaan hän suuntaa kohti viimeistä taistelua.

Ennakkovarasin tämän kirjan, mutta en jaksanut jäädä odottelemaan sen tuloa, joten ostin kirjailijan sivulta äänikirjan heti kun tämä julkaistiin. Tämä on yhden parhaimmista romantasiasarjoista päätösosa ja sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Nyt on haikea olo, tämä maailma vei mennessään heti ensimmäisestä kirjasta lähtien ja kirjasta toiseen se valloitti sydämeni uudelleen. Ja Dravenista varmaan tuli minun ikuinen kirjapoikaystävä tämän sarjan myötä. Kuitenkin, tämä kirja oli minusta ehkä sarjan kaikista kirjoista heikoin. Vaikka pidinkin tästä todella paljon niin tämä oli kyllästetty viimeiseen asti taisteluilla, jotka vain jatkuivat ja jatkuivat. Hammasta purren etenin välillä kirjassa odottaen, että jotain mullistavaa tapahtuu, mutta Selena joukkoineen heitti takapakkia sen minkä ennätti. Välillä sitten päästiin mukaviin suvantovaiheisiin, joissa keskityttiin enemmän päähenkilöiden väliseen kemiaan ja hahmojen taktikointiin tulevaa sotaa varten, ja tietenkään ei oltu unohdettu muutamia spicyn hippusia matkan varrella. Siis, ah, Draven ja valtaistuinsali. Enpä sanokaan muuta. Mutta niin, hyvin taistelupitoinen päätösosa, joka sai minut vollottamaan enemmän kuin kerran ja virnuilemaan myös välillä typerästi. Olen totaalisen ihastunut näihin hahmoihin jokaiseen. Ihan kelpo loppu mahtavalle sarjalle, ja vaikka toistan itseäni niin tästä pitäisi kyllä saada suomennokset ehdottomasti! Millä minä nyt täytän tämän tyhjiön kun tämä on ohi?

Useita kirjoittajia. Taru Luojola, Tarja Sipiläinen - Kumman rakas

Kun spekulatiivisen fiktion kirjoittajille annetaan aiheeksi ”erilainen rakkaus”, realismin raja-aitojen yli harpotaan suurin askelin. Erilaisuus kiehtoo, viekoittelee, viettelee. Lukijalle tarjotaan diplomaattisia selkkauksia kaukaisessa galaksissa, hekumallisella tavalla siirtyviä supervoimia, historiallista draamaa, keijuromansseja ja lotisevaa lempeä, josta ei lonkeroita puutu.

Kumman rakas on Osuuskumma-kustannuksen ensimmäinen julkaisu. Se on neljäntoista novellin kokoelma, joka rikkoo rajoja, viihdyttää, kiihdyttää ja yllättää. Mukana ovat muun muassa Jeff VanderMeer, M. G. Soikkeli, Jussi Katajala ja Tuomas Saloranta.

Olipas kummallinen kirja. Tässä oli ihan pari luettavaakin pätkää, mutta suurin osa teksteistä oli kummallisia, jopa sekavia ja ne herättivät enemmänkin kuvotusta kuin mitään muita tunteita. Lisäksi tämä luvattu rakkaus-teema jäi minusta ainakin sujuvasti sivuun ja olisi paremminkin voinut puhua kiintymisestä tai vastaavasta. Idea oli sinänsä aika mahtava, mutta jotenkin näiden kirjoittajien tyyli ei oikein iskenyt tähän lukijaan millään muotoa. Kirja oli melko lyhyt, että sen lueskeli muutamaan tuntiin mikä oli vain hyvä, koska minusta ei ainakaan tämän fania tullut. Aiheita on todellakin laidasta laitaan, aina keijuista noitiin ja vampyyreista epämääräisiin lonkeroeläimiin. Jotain erilaista tämä on, joten normiin fantasiahömppään kyllästyneet saavat tästä taatusti täysin erilaisen lukukokemuksen, en sitten vaan tiedä että hyvässä vaiko pahassa mielessä.

Wicked Lovely

Viisiosainen Melissa Marrin luoma fantasiasarja, jossa tutustumme tarkemmin keijuihin. Keijut eivät ole mitään kilttejä olentoja vaan vaarallisia ja vietteleviä. Jokainen kirja kertoo eri henkilön tarinan, jotka kuitenkin tavalla tai toisella kuroutuvat kokonaisuudeksi. Ensimmäisessä kirjassa tapaamme Aislinnin. Aislinn on koko elämänsä nähnyt keijuja, jotka elävät normaalien ihmisten keskellä. Kukaan muu normaali ei niitä näe, joten Aislinn on ainoa luokkaansa. Hän yrittää käyttäytyä normaalisti, jotta ei herättäisi julmien keijujen huomiota. Pian tyttö huomaa olevansa syvemmällä toista maailmaa kuin saattoi uskoakaan. Sarjasta on suomennettu kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta suomentaminen kuulemma jäi kesken.

Melissa Marrin kotisivut

Kirjat:

1. Wicked Lovely (suom. Ilki ihana, 2008)

2. Ink Exchange (suom. Sala kavala, 2009)

3. Fragile Eternity

4. Radiant Shadows

5. Darkest Mercy
6. Desert Tales

Ilki ihana 

3. SÄÄNTÖ: Älä tuijota näkymättömiä keijuja. 

Aislinn on aina nähnyt keijuja. Suurin osa ihmisistä ei niitä näe, vaikka keijuja liikkuu joukossamme paljonkin. Aislinn pelkää keijujen julmuutta. Hän pelkää, että ne saavat selville hänen kykynsä nähdä näkymätön, ja toivoo, että olisi niiden läsnäololle yhtä sokea kuin muutkin nuoret.

2. SÄÄNTÖ: Älä puhu näkymättömille keijuille. 

Vaikka Aislinn yrittää parhaansa mukaan olla herättämättä keijujen huomiota, alkavat ne kuitenkin seurata Aislinnia ja puhua tälle. Mitä keijut oikein haluavat?

1. SÄÄNTÖ: Älä ikinä herätä keijujen huomiota. 

Kammottava ja viehättävä keiju Keenan on kesän kuningas, joka on etsinyt kuningatartaan vuosisatojen ajan. Hän on päättänyt ottaa Aislinnin puolisokseen hinnalla millä hyvänsä – huolimatta Aislinnin omista suunnitelmista tai tahdosta.

Aislinnin turvassa pitäneet säännöt eivät kauaa päde, ja hänen vapautensa, henkensä ja paras ystävänsä Sethkin ovat vaarassa...

Aluksi lukeminen olin vähän tahmeaa, mutta kun kirjaan pääsi sisään, oli se ihan mielenkiintoista luettavaa. Keijukirjoja en aiemmin olekaan lukenut, joten siksi tämä herätti mielenkiinnon. Aislinn näkee keijuja ja pelkää niitä. Sitten yksi niistä alkaa seurata tyttöä turhankin tiiviisti. Keenan on hämmästyttävän rasittava hahmo, joka saa aikaan kylmiä väreitä ja kiukkua. Kuten tällaiset kirjat yleensäkin, tarina kertoo teini-ikäisestä tytöstä. Hiukan "teinimenoakin" siis luvassa, mutta ei pahassa mielessä. Aislinnista ja Sethistä oli mielenkiintoista lukea. Vaikka tämä kirja nyt olikin ihan viihdyttävää ajanvietettä, jonka aikana mielialat vaihtuivat laidasta laitaan, oli kirja silti hiukan tylsähkö. Kyllä tämän sen kerran ehkä pari lukee.

Sala kavala 

Kuolevaisille tuntemattomassa varjojen ja vaarojen maailmassa on alkamassa valtakamppailu. Vuosisatoja vallinnut tasapaino keijuhovien suhteissa on järkkynyt, minkä seurauksena Irial, pimeän hovin hallitsija, joutuu taistelemaan pitääkseen kapinalliset ja haavoittuvaiset keijunsa koossa.

17-vuotias Leslie ei tiedä keijuista eikä niiden juonitteluista yhtään mitään. Kun hän näkee aavemaisen kauniin tatuoinnin olennosta, jolla on silmät ja siivet, hän tuntee vain, että hänen on saatava sellainen. Hän on vakuuttunut siitä, että kuva on symboli muutoksille, joita hän epätoivoisesti kaipaa elämäänsä. Tatuointi todellakin tuo muassaan muutoksia – ei tosin sellaisia, joista Leslie unelmoi, vaan uhkaavia ja vangitsevia. Kuva sitoo Leslien ja Irialin yhteen vetäen tytön yhä syvemmälle vastustamattomaan keijumaailmaan, alttiiksi sen vaaroille...

Melissa Marr jatkaa kirjassa Ilki ihana alkanutta keijutarinaansa pimeällä, lumoavalla kertomuksella viettelyksestä ja sen seurauksista sekä sankaruudesta hetkellä, jolloin sitä vähiten odotetaan.

Ensimmäinen osa oli vähän niin ja näin, mutta tästä jatko-osasta pidin. Tarinan yllä leijui koko ajan vähän pahamaineinen tunnelma, mutta tavallaan se teki kirjasta entistä herkullisemman. Tämän kirjan päähenkilöt olivat paljon mielenkiintoisempia kuin ensimmäisessä osassa. Leslie on ihanan kipakka tyttö ja Irial synkkä ja mystinen olento, jonka nenälle ei hypitä. Niall nousi yhdeksi suosikeista ehdottomasti. Tämän kirjan kanssa ei tullut missään vaiheessa tylsää vaan tapahtumia oli kivasti koko kirjan verran. Loppu oli yllättävä eikä yhtään sellainen kuin olisin halunnut, mutta kuitenkin onnellinen omalla tavallaan ja sellaisista lopuista ei vaan ikinä saa tarpeekseen. Harmittaa melkein, että sarjan suomentaminen jäi kesken. Olisin mieluusti tutustunut muihinkin kirjoihin.

Paranormaali

(Paranormalcy trilogy) 

Yhdysvaltalainen Kiersten White nousi esikoisteoksellaan Paranormaali (Gummerus) suoraan New York Timesin bestseller-listalle. Kahden nuoren rakkaustarina on täynnä jännitystä, paranormaaleja olentoja ja lämmintä huumoria. Kirjasta on ostettu elokuvaoptio ja sen käännösoikeudet on myyty yhteentoista maahan...

Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena. Hän rakastaa shoppailua, rentoutuu katsomalla TV-sarjoja, ripustaa suosikkibändiensä ja -elokuviensa julisteita seinälleen ja haluaa joskus enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa päästä treffeille. Evien työhön Kansainvälisessä paranormaalien hallintavirastossa kuuluu muun muassa keijupoluilla kävelyä ja vampyyrien sekä ihmissusien neutralointia ihmisille vaarattomiksi. Jostain syystä olentoja alkaa kuolla ja käy ilmeiseksi, että Eviellä on oma roolinsa tapahtumien keskipisteessä kun kaikkia paranormaaleja olentoja kuolemalla uhkaavat muinaiset ennustukset alkavat toteutua. Se siitä normaalista elämästä. 

”Nopeatempoinen ja viihdyttävä esikoinen. Vuoroin hauska, vuoroin surullinen, mutta ei koskaan siirappinen” - Booklist 

”Erinomaista, romanttista viihdettä” - Kirkus 

Kiersten Whiten blogi


Kirjat:

1. Paranormalcy (suom. Paranormaali, 2011)

2. Supernaturally (suom. Yliluonnollisesti, 2012) 
3. Endlessly (suom. Loputtomasti, 2013)

Paranormaali 

Kuusitoistavuotias Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori. Mutta normaalielämä on hieman hankalaa, kun ex-poikaystävä on keiju, Evie on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan, ja hänen työnään on yliluonnollisten olentojen kiinni ottaminen.

Eviellä on oma erityinen kykynsä: hän näkee vampyyrien, ihmissusien, noitien ja muiden olentojen naamioiden läpi. Yhtäkkiä olentoja alkaa kuolla ja kaikki todisteet viittaisivat siihen, että Evie on muinaisen ennustuksen keskiössä. Se siitä tavallisesta elämästä...

Kiersten Whiten esikoisromaani ampaisi ilmestyessään suoraan New York Timesin bestseller-listalle. Se on lukijoiden suosikki, jonka käännösoikeudet on myyty yhteentoista maahan.

Täytyy taas ihailla kirjailijaa, joka on keksinyt täysin uuden maailman kirjaansa. Evie asuu ja työskentelee yhtiössä, jonka tavoitteena on ottaa kiinni yliluonnollisia olioita ja "merkitä" heidät, jotta he eivät voi tehdä pahaa viattomille. Evie suhtautuu hiukan yliolkaisesti paranormaaleihin olioihin, kunnes hän nappaa mystisen pojan kiinni suoraan pomonsa toimistosta. Tämän kirjan pisteet nousi silmissäni jo siksi, että pidän nopeatempoisista ja helppolukuisista kirjoista, joissa on ripaus romantiikkaa, unelmia ja vähän hassua huumoria. Evien piip-sanat herättivät huvitusta. Tämä tyttö on kovatahtoinen eikä kukaan pompottele häntä. Salaa Evie kuitenkin haluaa elää normaalia teinitytön elämää. Varmasti mieluista luettavaa nuorille, mutta miksei aikuisillekin.

Yliluonnollisesti 

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... aika tylsää. Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin. Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. 

Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse.

Se siitä normaalista.

Pitihän se kakkonenkin katsastaa kun eka kirja oli ihan mukiinmenevä. Tämä nyt ei valitettavasti ekan tasolle yltänyt vaikka pidänkin kirjoittajan tyylistä kirjoittaa kevyttä ja hassulla huumorilla höystettyä tekstiä. Evie on melkoisen normaali 17-vuotias tyttö, joka on vähän naiivi. Tiukan paikan tullen hän kuitenkin osaa pistää kampoihin vaikkapa vampyyrille. Tarina oli hiukan ennalta-arvattava uusien hahmojen ilmestyessä kuvioihin, mutta samalla pari juttua jäi vähän auki. En tiedä pitikö niillä olla oikeasti merkitystä tarinan kannalta vai mikä oli ideana, mutta jäi häiritsemään. Lisäksi Evien tulevaisuus kiinnostaa, koska hän ei ole periaatteessa -mitään-, joten mielenkiinnolla odotan mitä kirjailija on hänen varalleen suunnitellut. Tämä kirja ei herättänyt mitään kauhean erikoisia tuntoja, mutta uteliaana ihmisenä haluan lukea seuraavankin osan. Kuten Evie sanoisi: Vamptastista!

Loputtomasti

Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori, mutta hänen yliluonnollinen menneisyytensä ei jätä häntä rauhaan. Kansainvälisessa paranormaalien hallintovirastossa on uusi johtaja, joka haluaa Evien takaisin päämajaan. Pimeän hovin kuningatar puolestaan kiduttaa ihmisiä synkässä valtakunnassaan, ja kaiken lisäksi yliluonnolliset olennot ovat itsepintaisesti sitä mieltä, että Evie on ainoa, joka voi pelastaa heidät mysteeriseltä, hengenvaaralliselta kohtalolta. 

Kello lyö koko yliluonnolliselle maailmalle, jonka kohtalo lepää yksin Evien käsissä.

Se siitä normaalista.

Hiukan meni aikaa sen muistelemiseen, että mitä edellisissä kirjoissa on tapahtunut, mutta aika nopeasti asiat alkoivat muistua mieleen kirjaa lukiessa. Taas on saatu yksi trilogia päätökseen. En oikein tiedä mitä kokonaisuutena pidän tästä trilogiasta, mutta ainakin se on hyvin erilainen muihin kirjoihin verrattuna. Tämäkin kuhisee jos jonkinlaista yliluonnollista oliota, mutta silti tämä on kokonaisuudessaan niin erilaista kamaa kuin mitä on tottunut lukemaan. Evie on aika loistava persoona kaikessa sarkastisuudessaan ja hän on tyttö, joka pistää muille jauhot suuhun mikä on tervetullutta vaihtelua näiden piipittävien ja yltiökilttien päähenkilöiden jälkeen. Kirjassa kyllä riitti tapahtumaan laidasta laitaan, mutta jotenkin yleiskuva kirjasta oli yllättävän laimea. Pidän kyllä kirjan maailmasta ja hahmoista, mutta sarja on ehkä jotenkin hiukan väritön minun makuuni. En kadu kyllä tämän trilogian kanssa vietettyä aikaa, joten suosittelen lämpimästi fantasian ystäville. Voihan piip, jään ehkä vähän kaipaamaan säpäkkää Evietä.

The Southern Vampire Mysteries

Yhdysvaltalaisen Charlaine Harrisin kirjoittama fantasiasarja, joka kertoo Sookie Stackhousesta. Sookiella on kyky kuulla muiden ajatuksia ja sen takia hänestä ei oikein pidetä. Sookie asuu kuvitteellisessa Bon Temps-nimisessä kaupungissa ja työskentelee Merlotte's - nimisessä baarissa. Vampyyrit ovat vihdoin tulleet "ulos kaapeistaan" ja tavallisilla kuolevaisilla on ongelmia hyväksyä näitä pelottavia pimeyden olentoja. Sookien iloksi eräänä iltana baariin ilmestyy tumma ja komea vampyyri Bill. Heidän välilleen syntyy melkein heti kummallinen side. Billin seurassa Sookie tuntee itsensä normaaliksi, koska hän ei kuule Billin ajatuksia. Siitä alkaa Sookien vivahteikas seikkailu vampyyrien, ihmissusien, keijujen ja muodonmuuttajien maailmaan.

Sarjassa on kolmetoista kirjaa. Mikäli tunnet True Blood-sarjan olevan sinulle liikaa, kannattaa lukea hiukan kiltimmät kirjat ;)

Charlaine Harrisin kotisivut

True Blood tv-sarja wikipediassa 

Kirjasarjan pohjalta on tehty myös tv-sarja True Blood, jonka seitsemäs ja samalla viimeinen kausi esitettiin kesällä 2014. Sarja ei seuraa kirjojen juonikuvioita kuin ehkä hatarasti muutaman ensimmäisen kirjan osalta.

Kirjat:

1. Dead Until Dark (suom. Veren voima, 2010)

2. Living Dead in Dallas (suom. Verenjanoa Dallasissa, 2010)

3. Club Dead (suom. Kylmäveristen klubi, 2010)

4. Dead to the World (suom. Veren imussa, 2011)

5. Dead as a Doornail (suom. Verta Sakeampaa, 2011)

6. Definitely Dead (suom. Veren perintö, 2011)

7. All Together Dead (suom. Pahan veren valtakunta, 2012)

8. From Dead to Worse (suom. Veren sitomat, 2012)

9. Dead and Gone (suom. Pedon veri, 2012)

10. Dead in the Family (suom. Samaa verta, 2013)

11. Death Reckoning (suom. Veren muisti, 2013) 
12. Deadlocked (suom. Veri kielellä, 2013) 
13. Dead Ever After (suom. Sydänverellä, 2014) 

      + A Touch of Dead (suom. Pimeyden olennot) - Sookien maailman sijoittuvia tarinoita.
      + After Dead: What Came Next in the World of Sookie Stackhouse

Veren Voima 

Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee päivät ja usein myös yöt tarjoilijattarena Merlotten baarissa ja asuu isoäitinsä kanssa suvun vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo lahja - tai kirous - on katkaissut Sookien orastavat romanssinpoikaset. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun baariin astuu sisään Bill -niminen salaperäinen muukalainen. Bill on tumma, komea ja karismaattinen - eikä Sookie pysty lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista, joiden harrastukset saavat Billin yölliset puuhat vaikuttamaan partiopoikien leikiltä. Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, torahampaanjälkiä ruumiissaan, louisianalaisen pikkukaupungin asukkaiden syyttävät sormet osoittavat kohti Billiä. Myös Sookiella on epäilyksensä. Hänen on päätettävä, uskoako syyttömyyttään vakuuttavaa Billiä vai kääntyä muiden ihmisten tavoin rakastettuaan vastaan.

Aluksi ei iskenyt yhtään, koska kirja meni niiiiin sarjan mukaan eikä ollut enää mielenkiintoa kyseistä tuotantokautta kohtaan. Loppua kohden kuitenkin parani tämäkin kirja. Kirjasta sai sellaisen mielikuvan, että sen on tosiaan kirjoittanut vähäpää-blondi. Jotkut lauseet ja sanat oli outoja, mikä voi tottakai olla suomentajan vikaakin. Täytyy sanoa, että kyllä ovat valinneet kirjaan ja sarjaan täysin samanlaiset henkilöt. Anna osaa hyvin näytellä "tyhmää blondia" ja tässä kirjassa se oikein tehostui. Jotkut tapahtumat meni kauhean nopeasti, että ei meinannut pysyä perässä. Harmitti, että Tara puuttui tästä. Ei tämä kuitenkaan täysin huono ollut, joten kakkoskirja pitänee lukea.

Verenjanoa Dallasissa 

Sookien ja Billin yhteiselo Bon Tempsin pikkukaupungissa on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Vampyyrin deittailu merkitsee valvottuja öitä ja jatkuvaa verenvähyyttä - puhumattakaan Sookien sympaattisen pomon Samin mustankipeästä kiukuttelusta. Pahempaa on kuitenkin luvassa: ensin Sookie löytää miespuolisen työkaverinsa murhattuna, sitten hänen kimppuunsa hyökkää hirviö, jonka jättämät myrkylliset haavat tietävät varmaa kuolemaa. Sookie pelastuu täpärästi Billin pahamaineisten vampyyriystävien avulla, jotka tarjoutuvat imemään myrkyn pois Sookien verenkierrosta (ja nauttivat joka sekunnista). Vampyyrin avulla on kuitenkin aina hintansa. Pohjoisen Louisianan vampyyrien johtaja Eric vaatii vastahakoista Sookieta matkustamaan Dallasiin, tehtävänään etsiä kadonnutta vampyyriä. Sookie suostuu - sillä ehdolla että vampyyrit eivät rankaise omin hampain katoamiseen mahdollisesti sekaantuneita ihmisiä. Vampyyrien maailmassa lupaus on kuitenkin varsin suhteellinen käsite...

Ehdottomasti parempi kuin ykköskirja. Ei ollut jotenkin niin tönkkö. Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensin kirjat ja sitten katsomaan sarjaa. Hirveän moni juttu oli minusta parempi kuin kirjassa. Eric oli loistava itsensä ja Dallasin meno ihan jotain muuta. Kuvailu oli tuttuun tapaansa "yksinkertaista" eikä yhden asian ympärille jääty pyörimään pitkäksi aikaa (mikä on toisaalta ihan hyvä), vaan asiat menivät tasaisen nopealla tahdilla eteenpäin. Aluksi mietin jatkanko tämän sarjan lukemista, mutta tämän toisen kirjan luettuani päätin, että kyllä se kolmaskin on luettava!"

Kylmäveristen Klubi 

Sookie Stackhousella on mieshuolia. Vaikka hänen vampyyripoikaystävänsä Bill on niitä harvoja, joiden ajatuksia hän ei pysty lukemaan, on selvää, että viime aikoina mies ei todellakaan ole kertonut Sookielle kaikkea. Kaiken kukkuraksi Bill väittää lähtevänsä liikematkalle ja katoaa reissullaan kuin maan nielemänä. Sydämensä särkenyt Sookie ryhtyy etsimään vampyyrisulhoaan yhdessä Ericin, Billin seksikkään pomon, kanssa. Jäljet näyttäisivät johtavan Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan. Turvakseen ja oppaakseen näiden pahamaineiseen kantakapakkaan Sookie saa ihmissusi Alciden, joka sattuu olemaan paitsi vahva ja teräväpäinen myös syötävän söpö... Kidnappaajien kynsistä pakenemisen, Ericin lähentelyjen torjumisen ja moninaisten lemmekkäiden tunteidensa tukahduttamisen lomassa Sookie yrittää selvittää, mitä petturi-Billille oikein tapahtui. Pitäisikö Sookien yrittää pelastaa Bill pinteestä vai alkaa teroittaa vaarnaa?

Tämä sarja kyllä paranee mitä pidemmälle sitä lukee. Kirjojen hyvä puoli on se, että ne eivät ole kovin pitkiä. Kirjat ovat helppolukuisia eikä asioita jäädä vatvomaan monen kymmenen sivun verran. Tv-sarjaa seuranneena huomaa, että monet asiat häiritsevät puolin ja toisin, mutta ei kuitenkaan suuresti. Kirjan idea on hyvin keksitty ja kyseinen tuotantokausi kuului kyllä suosikkeihini. Eric jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen, mutta Bill ottaa enemmänkin hermoon. Suureksi suosikiksi on noussut Alcide, joka on suuri ihmissusi ja osaa kyllä sanoa sanottavansa ilman turhaa kiertelyä. Tapahtumasta toiseen siirtyvä nopeatempoinen kirja, joka ei ole missään nimessä tylsä!

Veren Imussa 

Telepaattitarjoilija-Sookien seikkailuille ei loppua näy. Palatessaan töistä uudenvuodenaattona Sookie ajaa tien laitaa hädissään juoksevan, puolialastoman miehen ohi. Miehellä ei ole hajuakaan siitä, kuka hän on, mutta Sookie tunnistaa hänet kyllä: siinähän on muistinsa menettänyt vampyyri-Eric, ensimmäistä kertaa (kuolemanjälkeisessä) elämässään haavoittuvaisena ja herkkänä... Uudessa, vastustamattomassa Ericissä olisi jo riittämiin päänvaivaa, mutta pian Sookielle selviää, että syypäitä Ericin muistinmenetykseen ovat hämmästyttävän voimakkaat noidat, jotka ovat iskeneet kyntensä Ericiin. Eric tarvitsee Sookien suojelusta, ja ennen pitkää Sookie on pahassa pinteessä keskellä noitien, vampyyrien ja ihmissusien veristä taistoa.

Harrisin kirjat paranevat kirja kirjalta. Ehdottomasti tähän mennessä paras Sookie-sarjan kirja. True bloodia seuranneena ärsyttää erilaisuudet. Kirjassa noitakuvio on paljon mielenkiintoisempi kuin sarjassa. Ericiin saadaan uutta ihastuttavaa näkökulmaa ja Alcidekin pääsee kuvioihin. Hän ei ole oikein mielissään Ericin ja Sookien väleistä, mutta ei ole moni muukaan. Edelleen täytyy hehkuttaa kirjojen helppolukuisuutta ja yksinkertaisuutta. Lisäksi hahmoihin on tullut enemmän syvällisyyttä kuin aiemmissa kirjoissa. Jos haluat pitkää kerrontaa ja syvällisiä pohdintoja, tämä sarja ei ole sinua varten.

Verta Sakeampaa 

Sookie Stackhouse ei kaipaisi muuta kuin mukavaa, hiljaista elämää, mutta hän tuntuu ystävineen aina päätyvän keskelle toinen toistaan hurjempia seikkailuja. Nyt Sookien veljeä Jasonia odottaa muodonmuutos ihmispuumaksi. Tämän Sookie vielä kestäisi, mutta sisarellisen huolen sijaan hän alkaa tuntea hyytävää kauhua, kun joku ottaa tähtäimeensä Louisianan muodonmuuttajaväestön. Sookie ei pelkää vain siksi, että Jason saattaa olla seuraava uhri, vaan koska jotkut muodonmuuttajat epäilevät, että Jason saattaa olla konna kaiken takana. Ennen seuraavaa täysikuuta Sookien on saatava todellinen syyllinen nalkkiin - jollei sala-ampuja päätä hoitaa häntä ensin.

Verta sakeampaa on Sookie-sarjan viides suomennos. Aiempia kirjoja lukiessa taso on noussut koko ajan, mutta tätä lukiessa se nousu ikäänkuin pysähtyi. Tuntui välillä, että tapahtumat olivat sekavia ja niitä oli sen verran, että ei pysynyt mukana siinä, että mihin juttuun mikäkin liittyi. Lisäksi Sookien otsaan iskeytyi tässä kirjassa kevytkenkäisen tytön leima, koska miehiä tuntui olevan joka sormelle ja se ärsytti suunnattomasti. Joka tapauksessa hieno lukukokemus, josta löytyi kuitenkin pääosin vain kaikkea mielenkiintoista ja positiivistakin. Uusi hahmo Quinn herätti mielenkiinnon heti, joten täytynee ostaa hyllyyn seuraava kirja mahdollisimman pian.

Veren perintö 

Sookie Stackhousella on pieni suku, joten sukulaisen menettäminen on erityisen kurjaa - etenkin kun kyseessä on hänen vampyyriserkkunsa Hadley, joka oli jo teknisesti ottaen kuollut. Hadley jättää Sookielle perinnön, jonka selvittelystä New Orleansissa sukeutuu melkoinen soppa. Joku ei mitä ilmeisimmin halua, että Sookie pääsee liian hyvin perille Hadleyn värikkäästä elämästä, johon kuului muun muassa suhde itsensä vampyyrikuningattaren kanssa.

Apunaan Hadleyn vuokraemäntä, noita Amelia Broadway, Sookie riuhtoo kuitenkin luurangot Hadleyn komeroista ja on jälleen kerran kaulaansa myöten liemessä – ja hengenvaarassa. Epäiltyjen vihamiesten kirjo ulottuu arvaamattomista ihmissusista aina hänen ensirakkauteensa, vampyyri-Billiin.

Pitihän se sitten hommata seuraava kirja hyllyyn kun edellinen herätti mielenkiinnon uutta hahmoa, Quinnia kohtaan ja täytyy sanoa, että olen rakastunut! Quinn on ehkä parhaita hahmoja tähän mennessä kun taas Bill ja Eric herättivät suurta ärtymystä asenteidensa kanssa. Sookie on teräsnainen, joka joutuu kokemaan kerta toisensa jälkeen itseensä kohdistuvia uhkia. Milloin häntä purraan, milloin hakataan ja yritetään jopa ampua. Tuntui vaan, että tässä kirjassa oli vaan hiukan liikaa tällaista. Pääjuonenahan oli tämä Hailey-kuvio, mutta se tuntui jäävän sivuun ja kirjassa oli sen lisäksi pari muutakin mysteeriä. Bon Tempsissä ja sen lähiympäristössä ei siis nähdä yhtään rauhallista päivää. Joskus jopa tapahtumien paljous ottaa päähän, mutta tämä kirja oli edellistä parempi. Quinnin ja Sookien suhteesta on mielenkiintoista lukea eikä edes Alciden sivuun jääminen haitannut. Mielenkiinnolla odotan, mitä itse tv-sarja onnistuu loihtimaan Quinnista ja Sookiesta. Innolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa.

Pahan veren valtakunta

Vampyyrien huippukokoukseen Chicagoon kokoontuu epäkuolleita voimahahmoja ympäri Yhdysvaltoja, ja ilmapiiri on vähintäänkin kireä. Vampyyrivastainen, äärioikeistolainen Auringon seurakunta lietsoo ongelmia, ja Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqia syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta.

Hurrikaani Katrina on heikentänyt kuningattaren valta-asemia New Orleansissa, ja jotkut vampyyrit haluaisivat viedä päätökseen sen, minkä luonto aloitti. Sookie Stackhousella on todisteet siitä, että Sophie-Anne on syytön murhaan. Tämä haluaa Sookien liittolaisekseen - ei vähiten siksi, että Sookien telepaattisille kyvyille on käyttöä huippukokouksessa. 

Monen kuuliaisuus joutuu koetukselle järjettömien murhatekojen ja vampyyrien poliittisen valtapelin keskellä. Sookien täytyy tehdä kohtalokas päätös: millä puolella hän itse on? Pähkäiltävää riittää myös yksityiselämässä. Suhde ihmistiikeri Quinnin kanssa roihuaa, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on jälleen nautittava vampyyri Ericin verta, mikä viimeistään sitoo hänet mieheen iäksi.

Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat pyörittelemään päätään huvittuneena ja epäuskoisena. En voi kuin ihailla Anna Paquinin työtä Sookiena, koska kirjoista todella välittyy kuinka idiootti ja jäässä Sookie välillä on ja Paquin kyllä osaa näytellä sellaista. Tarina oli kelvollinen, mutta omat huomioni kiinnittyivät lähinnä hahmoihin. Quinn on tällä hetkellä ehdoton suosikki kun taas Eric ottaa tajuttomasti hermoon. Ehkä eläydyin kirjoihin liikaa ehkä en, mutta meinasin saada pari raivonpuuskaa tätä lukiessa. Mainio kirja ja aion jatko-osatkin lukea pelkästä mielenkiinnosta vaikka en pidäkään siitä mitä tuleman pitää.

Veren sitomat

Hurrikaani Katrinan aiheuttamien tuhojen ja vampyyrien huippukokouksessa tapahtuneen räjähdyksen jälkeen Sookie on pyörällä päästään. Hän toivoisi elämän palaavan normaaliksi, mutta yliluonnollisessa maailmassa kuhisee. Ihmissusien lauman vihanpito johtaa naisten ja lasten murhiin, ja vampyyrit saavat vieraita, jotka yrittävät ottaa haltuunsa heikentyneen valtakunnan. Kaiken lisäksi Sookien ihmistiikeripoikaystävä Quinn on ollut kateissa räjähdyksestä asti.

Koska Sookie on lauman ystävä ja hänellä on veriside Eric Northmaniin, paikallisen vampyyriyhteisön johtajaan, on selvää, että levottomuudet koskettavat myös hänen elämäänsä. Kun kamppailut viimein laantuvat ja kylmä veri lakkaa virtaamasta, hänen maailmansa on peruuttamattomasti toinen.

Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.

Pedon veri

Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.

Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaan. Ja Sookie on tässä sodassa aivan liian inhimillinen pelinappula.

Olen vähän pettynyt, että nää viimeisimmät Sookie-kirjat eivät ole edistyneet suuntaan taikka toiseen. Kirjoissa on ollu paljon turhaakin, jotka poistamalla sarjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän. Kaikeksi onneksi tässä uusimassa sentään juonia ei oltu lätkitty montaa yhteen kirjaan vaan oli yksi selkeä juoni ja sitten tapahtumaan sen ympärillä eikä oikeastaan huomannut mitään ylimääräistä säätämistäkään taustalla vaikka olenkin jo ihan sekaisin näiden kanssa kun sarjassa olevat hahmot ovat aivan erilaisia kirjoissa. Eric kävi tässä kirjassa entistä enemmän hermoon juuri tuon "sinä kuulut minulle" - asenteensa kanssa ja sen, että päätti Sookien asioista tämän tietämättä. Kihisin raivosta aina kun vampyyrin nimi vain mainittiinkin tekstissä. Lisäksi Sookie oli tässä kirjassa taas harvinaisen typerä ja yksinkertainen kuten oli ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan jälkeen hahmo alkoi "kasvaa", mutta nyt tyyppi näköjään taantui takaisin idiootin tasolle. Edelleen sitä mieltä, että sarja on rutkasti parempi.

Samaa verta

Sookie Stackhousen keijusodassa kärsimän kidutuksen haavat ulottuvat paljon pintaa syvemmälle. Ainoa valopilkku on suhde viikinkivampyyri Eric Northmanin kanssa, mutta Eric joutuu suhteen takia vampyyrikuninkaan silmätikuksi.

Muodonmuuttajien julkisuuteen tulon poliittiset seuraukset vetävät Sookien mukaan vaarallisiin selkkauksiin. Kaiken lisäksi ihmisten maailmaan on jäänyt vielä jokunen keiju, ja yksi heistä on vihainen Sookielle. Hyvin, hyvin vihainen.

Hohhoijaa, en paremmin sano. En ymmärrä miksi tämä sarja on venytetty näin äärettömän moneen kirjaan kun näissä ei tunnu tapahtuvan mitään. Luvataan vihaisia keijuja, jotka tulevat kuitenkin parhaiten esille vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Tässä kirjassa ei oikeasti tapahtunut yhtään mitään jos ei lasketa kertomuksia Sookien aamukahveista ja töissä käymisestä. En oikeastaan tiedä enää miksi luen näitä koska suosikkihahmot ovat rapisseet pois ja jäljellä on vain naiivi Sookie ja ärsyttävän Edwardmainen Eric, joka on sarjassa hiukan siedettävämpi kuin kirjassa. Tässä kirjassa ainut piristysruiske oli oikeastaan Sookien keijuserkku Claude, joka ei häpeile ilkosillaan hyppelemistä. Noh, tänne asti on päästy joten aion lukea sarjan loppuun vaikka en jatko-osia odotakaan.

Veren muisti

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle.

Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi – ja kuolettavampi – kuin hän olisi voinut arvatakaan.

Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän.

Veri kielellä

Sookiella on taas murhatapaus käsissään. Nuori nainen on kuollut vampyyrien juhlissa, ja näyttää siltä, että Eric voisi olla syypää. Eric vannoo viattomuuttaan, mutta Sookie ei tätä purematta niele, sillä hän osui paikalle parahiksi nähdäkseen Ericin nauttimassa uhrin verta, vain hetki ennen kuin tämä tapettiin.

Sookien täytyy selvittää tapaus, mutta se osuu pahimpaan mahdolliseen hetkeen: hänen keijusukulaisillaan on omia huolia, joihin Sookie tulee väistämättä vedetyksi mukaan. Hän saa uuden kavalan vihollisen, ja vampyyrien valtapelit osuvat suoraan hänen sydämeensä. Keijujen taikakalun avulla hän voisi saada yhden toiveensa toteutumaan, mutta ainoa ongelma on se, ettei Sookie tiedä vieläkään, mitä – ja kenet – hän todella haluaa.

Huh, sainpas lukuprosessin alkuun näin vuoden 2014 kunniaksi. Sookie-kirjat eivät kyllä ole kuuluneet missään vaiheessa niihin lempikirjoihini, mutta utelias kun olen, haluan tietää miten sarja päättyy ja nyt sain koluttua tämän toiseksi viimeisen kirjan vihdoin loppuun. Eipä tässä juurikaan meno muutu edellisiin verrattuna. Hiukan ehkä tuo juoniasettelu oli maltillisempi kuin jossain aiemmissa osissa ja pysyi paremmin kärryillä mitä kaikkea kansien välissä tapahtuu, pisteet siitä. Olihan tässä myös vähän sitä turhaa jaadajaadaatakin, mutta hillitymmin ja juonikuviot olivat ihan mielenkiintoisia. Loppuun oli vielä pudotettu yllättävä pommi, joka ratkesi vieläkin yllättävämmin ja jään nyt melko mielenkiinnolla odottamaan millaisen päätöksen sarja saa ja millainen kohtalo itse Sookiella on. Ihan kelpoa nopeasti luettavaa viihdettä ja pääsi vähän kiinni tuohon lukemisen makuunkin taas.

Sydänverellä

SOOKIE STACKHOUSE -SARJAN PÄÄTÖSOSA

Sookie Stackhousen on helppo sanoa ei, kun Merlotte'sin entinen tarjoilija Arlene kinuaa työtään takaisin. Yrittihän Arlene sentään tapattaa Sookien. Suhdekiemurat Eric Northmanin kanssa eivät puolestaan ole yhtä yksioikoisia. Eric ja hänen vampyyrinsä ovat kovin etäisiä... ja jäätävän vaitonaisia. Kun Sookie saa selville syyn, hän tyrmistyy.

Sitten Bon Tempsia kuohuttaa murhatapaus, ja Sookie pidätetään rikoksesta epäiltynä. Todisteet ovat kuitenkin hataria, ja hän pääsee vapaaksi takuita vastaan. Tutkiessaan murhaa hän tajuaa, että Bon Tempsissa totuudesta käy kätevä valhe, oikeudesta lisäveren vuodattaminen. Eikä se mikä käy rakkaudesta ole koskaan tarpeeksi...

Niin se tämäkin sarja tuli tiensä päähän vihdoin ja viimein. Minusta tämän olisi saanut tiivistettyä järkevämmäksi kokonaisuudeksi ja se olisi vaatinut hiukan vähemmän kirjoja. Vaikka Sookie-kirjat ovatkin edetessään menneet entistä pahemmaksi puuroksi niin tässä kirjassa juoni oli jonkunlaisessa kasassa toisin kuin jossain aiemmissa kirjoissa kun ei ole edes kunnolla pysynyt mukana kun tapahtuu koko ajan ja eri asioita. Turhaa jaarittelua oli nyt vähemmän. Hiukan yllätti tämä Sookien ja Ericin kuvio, joka oli suuressa osassa aiemmin ja sai vähän laimean leiman tässä kirjassa. Koko systeemi tuntui vähän turhan hutaistulta. Samalla yllätti myös tämä lopun parituskuvio, jota en kyllä osannut odottaa millään. Päätösosa oli suurilta osin melko hyvin koottu tarina, mutta sen lopetus oli laimea ja hiukan pettymyskin itselle. Aivan kuin kirjailijalla olisi ollut kiire päästä sarjasta eroon. No, onpahan nyt luettu ainakin sen kerran. Toista kertaa en usko tarttuvani tähän sarjaan.

Pimeyden olennot 

(Kokoelma Sookien maailmaan sijoittuvia novelleja) 

Charlaine Harris - Tanssiva kuolema. Layla LaRue LeMay on saanut kokea elämässään pahuutta enemmän kuin yhden elämän verran. Työ tanssijana vampyyrin parina ei hänen mittapuussaan aiheuta kauhua laisinkaan. Ja pian hän saa myös huomata, että kolmesataavuotias Sean O´Rourke on sydämellisempi kuin monet kuolevaiset, joita hän elämässään on joutunut kohtaamaan. Kun vanha painajainen muuttuu taas todeksi, on Sean ainoa johon hän voi luottaa.

Maggie Shayne - Iltahämärän valat. Rachel Sullivanilla on lapsesta saakka ollut tunne, että joku tuntematon kulkee hänen rinnallaan aina valmiina pelastamaan hänet. Taikauskoa tai ei, mutta antropologina hän on päättänyt selvittää, jos nyt ei kaikkea yliluonnollista, niin ainakin kotikylänsä linnaan liittyvät kauhukertomukset. Heti kylään saavuttuaan hän tapaakin mystisen ja tutunoloisen miehen, joka sanoo asuvansa linnassa. Donovan O´Roark on ollut vainottu siitä saakka kun hän nousi kuolleista omissa hautajaisissaan. Hänen oma perheensäkin ajoi hänet luotaan. Nyt hänen nuoruudenrakkautensa sukulainen suoraan alenevassa polvessa tunkeutuu hänen elämäänsä ja linnaansa uteliaana ja pelottomana. Onko Rachel vain kyläläisten lähettämä syötti, vai olisiko maailma jo valmis hyväksymään hänet? 

Marilyn Tracy - Aamuyön morsian. Tara Michaelsin koston päivä oli koittanut. Sisarensa muistojuhlissa hänen päämääränään oli antaa paholaisen maistaa omaa lääkettään. Paholainen oli murhannut hänen sisarensa. Yhdessä Charlenen sulhasen kanssa Tara aikoi ajaa Gavin Deveroux`n ansaan. Sen tehdäkseen hän oli valmis mihin vain, jopa pika-avioliittoon Gavinin kanssa, vaikka tämä ei edes ollut mies vaan pimeyden olento. Kiihkeän vuorokauden aikana Taran oli kuitenkin muutettava mielipiteitään hyvästä ja pahasta ja yhdessä Gavinin kanssa opeteltava elämässä tärkein: rakkaus.