Morgan Mercy - Rites of the Blood Moon

Morgan Mercyn paranormaalia romantiikkaa sisältävä sarja on neliosainen ja se sisältää synkkiä elementtejä ja sisältövaroituksia. Jokaisessa kirjassa on eri päähenkilöt, joiden ympärille tarina nivoutuu. Ensimmäinen osa kertoo Selenestä, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi jopa omassa elämässään. Eräänä kohtalokkaana iltana hän eksyy mystiselle klubille, jossa täysikuun aikaan alkaa tapahtua. Velhojen joukko on valmis metsästämään ja viemään jokaisen sielun, jonka he onnistuvat nappaamaan. Sarja on englanninkielinen.

Kirjailijan instasivu

Kirjat:

1. The Blood Moon Hunt

2. The Blood Moon Oath

3. The Blood Moon Ritual

4. The Blood Moon Oracle

The Blood Moon Hunt

Selene päätyy kohtalokkaana iltana ystäviensä kanssa klubille, jossa vallitsee merkillinen tunnelma. Jokin sanoo Selenelle, että kaikki ei ole siltä miltä näyttää, mutta mystinen miesten joukko kiinnittää hänen huomionsa ja ennen kuin hän huomaakaan on myöhäistä perääntyä. Damien, Adrian, Ronan ja Lucien ovat velhoja, kirouksen alla, ja valmiina keräämään heille kuuluvat sielut. He aistivat Selenessä jotain kummallista, jotain erilaista. Ja vaistojensa varassa he päättävät yksi toisensa jälkeen anastaa naisen sielun itselleen.

Jälleen kerran yksi äänikirjakokeilu Storytellin kautta. Jotenkin kamalan vaikeaa on ollut päättää mitä sitä lukisi tai kuuntelisi seuraavaksi. Näin tästä kirjasta paljon hienoja instagramvideoita ja se vaikutti mielenkiintoiselta ja erilaiselta, ja myös pitkästä aikaa oli tiedossa paranormaalia menoa. Merkilliset miehet naamioissaan ovatkin velhoja, joilla on synkkä tehtävä. Tai no, synkkä ja synkkä, jokainen varmaan arvaa millä tavalla he aikovat sieluja itselleen kerätä. Olihan tässä nyt odotettavissa sisältövaroituksista päätellen myös sitä spicyä. Tarinassa on mystinen juoni, joka punoutuu kirjan tapahtumien ympärille. Selene aistii neljässä miehessä jotain erikoista, ja pian selviää, että ei hänkään mikään ihan turha nainen ole. En tiedä, jotenkin tämä ei vaan lähtenyt. Vaikka tässä olikin tapahtumaa alusta loppuun niin tästä jäi vaan puuttumaan se jokin kipinä. Välillä huomasin, että en osannut keskittyä tähän laisinkaan ja jopa unohdin mitä hetki sitten olinkaan kuunnellut. Tarinassa oli kuitenkin merkillisen helppo pysyä mukana vaikka hetkellisesti aina jäätyikin sitä kuunnellessa. Tarina punoutuu Selenen ja neljän velhon ympärille, joilla kaikilla on oma tarina kerrottavanaan ja jokainen pääseekin mukaan omasta näkökulmastaan tarinan edetessä. Jotenkin tuntui, että taisi olla jopa enemmän velhomiesten tarinaa kuin itse Selenen. Mutta niin, hiukan valjuksi jäi kaikilta osin, ei nyt kolahtanut minuun ainakaan. 

SenLinYu - Alchemised

Tyynenmeren luoteisosassa kasvanut SenLinYu tunnetaan äärimmäiseksi hitiksi nousseesta Manacled - nimisestä Harry Potter-fanfictionista, joka kertoi Dracon ja Hermionen tarinaa. Kirjailija päätti muuttaa tarinaa saadakseen sen maailmalle omissa nimissään ja siitä syntyi Alchemised. Yli tuhat sivuinen tarina on lumonnut lukijoitaan, itkettänyt ja naurattanut. Tammi on ostanut kirjan oikeudet ja kirja on määrä julkaista suomenkielisenä vuonna 2026. Ainiin, ja Tammen suunnalta paljastettiin, että he pyrkivät tekemään suomen markkinoille "hienon version erilaisilla herkuilla". Katsotaan saadaanko näyttävä teos kaupan hyllyille ;) Kirjan kotisivuille pääset tästä. Mikäli enkkusanasto vielä hakusessa, kurkkaa minun instasivuilta lyhyt termiopas kirjan maailmaan!

Tässä synkän fantasiamaailman tuotoksessa alkemisti nimeltä Helena Marino on menettänyt muistinsa ja taistelee selviytyäkseen hengissä sodan runtelemassa alkemistien ja nekromantien maailmassa. Hänen läheisimmät ystävänsä ovat kuolleet ja hänen tuntemansa maailma on tuhottu. Hän päätyy miehen armoille, jonka tehtävänä on paljastaa hänen salattujen muistojensa synkimmätkin sopukat.

Argh, tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa sen sisällöstä. Siis niin, näin tuhottomasti tästä videoita ja tätä mainostettiin kuin viimeistä päivää somessa. Pakkohan se oli "mainostuksen uhrina" hankkia itselle luettavaksi tämäkin kirja. Huhheijjaa. Oli tämä melkoinen työmaa. Luin tätä kirjaa puolisen kuukautta ja kylläpä tökki. Kirjassa on siis yli tuhat sivua ja luin siis tätä englanniksi. Pakko myöntää, että ihan kaikkea en kyllä minun horjuvalla englanninkielen taidollani ymmärtänyt. Tässä kirjassa oli paaaaljon alkemiaa ja erilaisia muita vaikeita sanoja, joista en tiennyt mitä ihmettä ne tarkoittaa eikä googlekaan meinannut osata kertoa. Ei ehkä ihan sellainen ensimmäinen kirja, jolla lähtisin englantia lukemaan harjoitusmielessä. Kirjan edetessä jotkut sanat ja termit alkoivat tulla vähän tutummaksi, mutta kyllä minulle jäi vielä paljon selvitettävää. Voi suomentajaparat, tässä voi olla melkoinen savotta.

Mutta niin, osaksi tämän lukemiseen meni niin pitkään siksi, että luoooooja tämä oli tylsä. Tai sitten vaan olen liiaksi tottunut tarinoihin, jotka soljuvat vauhdilla eteenpäin. Yli puoleen väliin tapahtui muttei sitten kuitenkaan. Kirjassa on kolme osaa, ensimmäinen ja viimeinen kertoo nykyhetkestä, keskimmäinen ajasta ennen Helenan muistinmenetystä. En oikein ymmärtänyt tätä kirjaa. Helena oli vähän jotenkin, en tiedä, sosiaalisesti pökkelö nörtti, joka eli parantamiselle ja omalle työlleen, ja oli alusta alkaen täysin tallottavissa jalkoihin. En tykännyt hahmosta yhtään, hän oli maailman ankeuttavin ankeuttaja, jota maa päällään kantaa. Onneksi hän sai vähän persoonaa tarinan loppupuolella eikä ollut koko ajan niin älyttömän masentava. Kun taas Kaine oli päästään ehkä hiukan pipi introvertti, joka halusi olla yksin, mutta ei sitten oikeastaan halunnutkaan ja "nautti" toisten kiusaamisesta, mahdollisimman ilkeästi. Mutta sitten kuitenkin tarinan edetessä hänestä paljastuu vähän toisenlaisiakin puolia. Ja Amaris. Ah, Amaris <3

Arvosteluvideoista päätellen odotin vähän enemmän. Odotin, että itken ja huudan, tai menetän yöuneni tai jotain dramaattista. No ei. Ainut reaktio kirjan alussa oli se, että meinasin nukahtaa kesken lukemisen. Mukana oli vähän sotajuttuja, parantamista, kiduttamista, väkisinmakuuta ja sen sellaista. Parhaat osat tarinallisesti oli eka ja vika, joissa kerrottiin nykyhetkestä. Joskin keskimmäinen osa oli tarinan etenemisen kannalta oleellisin. Odotin lopulta jotain ihan kamalaa ja shokeeraavaa, mutta yllätyin. Hiukan ylihypetetty kirja, josta olisi saanut mielenkiintoisemman supistamalla tarinaa hitusen. Mutta koska tässä oli hitokseen vaikeita sanoja, aion kyllä lukea suomennoksen kunhan se tulee. Ehkä saan tähän kirjaan vähän uusia ulottuvuuksia ja fiiliksiä sitä kautta. Hämmentävä kirja. Synkkä, jollain tasolla hyvinkin raaka sanan kaikissa merkityksissä, tätä lukiessa pääsi kyllä sellaiseen jännään synkkään fiilikseen, mutta jotain omasta kokemuksesta jäi tämän osalta puuttumaan. Suosittelen kuitenkin lukemaan. Tämä on erilainen. Ajatuksia herättävä, mutta ei ainakaan minulle mikään kovin shokeeraava. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin tämän. Jollain tasolla minulle tuli tästä kirjasta sellainen tunne, että joskus vuuuuosien päästä tämä kirja nököttää "kirjat, jotka kaikkien pitäisi lukea" -otsikon alla. 

Kohtalottomien saaga

Danielle L. Jensenin viikinkien mytologiasta ammentava romantasia-duologia on Goodreads Choice -palkintoehdokas vuodelta 2024. Onnettomaan avioliittoon solmitun Freian arki kuluu nyrkin ja hellan välissä, ja haaveillessa paremmasta elämästä. Hän haaveilee olevansa soturi, vailla mitään velvoitteita. Sattumien kautta hänen kohtalonsa muuttuu eräänä päivänä ja seikkailu kohti tuntematonta alkaa.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. A Fate Inked in Blood (Vereen tatuoitu, 2025)

2. A Curse Carved in Bone (Luuhun kaiverrettu, 2026)

Vereen tatuoitu

Freian arki pyörii perkaamalla kaloja ja leikkimällä kammottavan jaarlin vaimoa, jonka selkään Freia mieluusti iskisi miekan jos saisi siihen mahdollisuuden. Hän paljastuu pian olevansa Hlini-nimisen jumalan siunaama, hänessä on pisara jumalan verta ja hänen kohtalonsa on olla kilpineito. Hänellä on taikavoimia, joita monet haluaisivat käyttää hyväkseen ajakseen omia etujaan. Sattumien kautta hän päätyy armottoman jaarli Snorrin alaisuuteen. Ja fanaattisen valtaa halajavan Snorrin punoessa juoniaan, Freia yrittää tukahduttaa tunteensa Snorrin tulen suutelemaan poikaan, Björniin. 

Huhuh. Kuuntelin tämän äänikirjana kun minulla oli tunteja käytettävänäni ja täytyy sanoa, että ne olivat pisimmät tunnit hetkeen. Kuuntelin tämän suomeksi ja en tiedä johtuiko kuuntelemisen tuska osaksi myös lukijasta tai ylipäätään suomenkielestä, mutta luoja tämä oli TYLSÄ. Tai en tiedä oliko niinkään tylsä, mutta jotenkin laimea ja mitäänsanomaton. En saanut missään vaiheessa sellaista hyvää fiilistä tästä kirjasta. Tarina oli täynnä jumalia, taruja ja jumalien palvontaa, mystiikaa ja viikinkitunnelmaa. Kaikesta huolimatta tarina lähti todella hitaasti liikkeelle eikä siinä tapahtunut oikein mitään todella mullistavaa, tai siltä se ainakin tuntui. Freia ärsytti olemalla täysin nössykkä, joka murahteli välillä Björnille kiukuspäissään ja lopun ajan hän käytti sättiäkseen itseään joka asiasta ja manasi ah-niin-kiellettyjä tunteitaan. Kirjan loppupuolella murahtelin jo ääneen hänen ärsyttävyydelleen. Snorri oli totaalisen raastavan ärsyttävä jumaluskomuksiensa kanssa ja Björn, joka edes vähän yritti saada olemuksellaan särmää tarinaan, jäi jotenkin aika tylsäksi ja harmaaksi. En tiedä, kaikki vaan ärsytti tässä kirjassa. Vaikka olen kokenut aina olevani melko kaikkiruokainen mitä fantasiaan tulee niin tämä kirja oli pitkästä aikaa sellainen, että odotin vaan, että se loppuu. Olisin halunnut tykätä tästä, mutta ei. Ei pysty. Epäilen vahvasti, että luen jatko-osaa tästä sarjasta. 

Luuhun kaiverrettu

Freia on kohdannut matkallaan pettymyksiä ja hänen luottamuksensa Björniin on horjunut. Nordlandin kuninkaan Haraldin avulla hän voisi päästä tapaamaan näkijää ja saada mahdollisesti lisää tietoa omasta kohtalostaan. Freia ei ole kaikkien suosiossa ja hänestä koetetaan hyötyä, häntä pidetään uhkana. Juonittelujen verkko kuitenkin kasvaa ja jälleen kerran Freian on punnittava kehen hän voi luottaa, ja kuka on ansainnut matkan suoraan Helheimiin.

Taisin vähän vannoa itselleni etten koske tähän toiseen osaan koska ensimmäisen loppuun saaminen oli niin työn ja tuskan takana. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja täytyy myöntää, että tuskallinen matka ykkösosan kanssa johtui kyllä pääosin ihan siitä, että kuuntelin sen suomenkielisenä äänikirjana. Anteeksi suomenkieli, mutta äänikirjat ei vaan toimi ainakaan minulle. Niinpä päätin, että luen tämän toisen osan ihan kirjana suomeksi. Alku vähän tökki koska vastaan hyppi ensimmäisestä osasta tuttuja nimiä ja termejä, ja yhdistin ne jotenkin heti monotoniseen lukijan ääneen, mutta tarinan edetessä tilanne onneksi alkoi muuttumaan. Tässähän olikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka alkupuoli mentiin perinteisesti päähenkilön kiukkuilun ja epäluuloisuuden pyörteissä, ei se ärsyttänyt kuitenkaan kovin paljon. Tapahtumia alkaa kuitenkin tasaisena virtana vyöryä lukijan verkkokalvoille ja tarina soljuu eteenpäin kuin itsestään. Huomasin jokusen kerran nauravani tekstin nokkeluudelle ja hiukan kyllä virnuilin myös pääparin hetkellisille hempeille kohtauksille. Loppuun olikin sitten pudotettu vähän juonipommia ja melkein tuskanhiki valui otsalla kun pohdin, että mitähän seuraavaksi. Vauhdikas, nokkela ja ihan yllättävän viihdyttävä teos vaikka ensimmäinen osa omalla tähtirivillä vähän notkahtikin. Se on täynnä viikinkejä ja jumalia, Valhallaa ja myyttisiä olentoja. Suosittelen kyllä tätä kaikesta huolimatta!

Freia & Björn 

(kirjailijan kotisivuilta lainattu kuva)

Sarah J. Maas - Keskiyön kruunu

Celaenasta on nyt tullut kuninkaan miekka ja kuninkaalla onkin hänelle paljon tehtävää kun yksi kerrallaan salamurhaajan on tuhottava kuningasta uhkaavat kapinalliset. Mukana kuvioissa pyörii Celaenalle rakas ystävä prinsessa Nehemia, komea prinssi Dorian sekä vartioston Chaol. Tilanteiden muuttuessa Celaenan on tehtävä päätös siitä kenelle hän on lojaali, kuninkaalle vai itselleen.

Sain viimein tartuttua seuraavaan osaan tätä kovastikin hehkutettua sarjaa. Ei vaan lähde. Joskus vuosia sitten olisin varmaan pitänyt tästä sarjasta kun kaikki fantasia upposi tyylistä huolimatta, mutta jotenkin omiin nykyisiin lukutottumuksiini tämä vaan on liian kesy. Oon näköjään tottunut kunnon romantasian tykitykseen, ja sitä ei kyllä näistä löydy kuin sivulausessa. Hetkittäin lukeminen takkusi kamalasti, ja taas välillä sain luettua hyvinkin vauhdikkaasti sivutolkulla tekstiä. Celaena on ehkä ainut hahmoista, jossa on vähän särmää, muut hahmot jäävät vähän itselle harmaalle alueelle vaikkakin osasta heitä paljastuukin uusia yllättäviä asioita. Tavallaan kyllä kiinnostaa tietää mitä tässä seuraavaksi tapahtuu ja ehkä minä vielä näitä luenkin eteenpäin joskus kunhan saan motivaatiota. Sitä ennen tarvitsen väliin vaan kunnollisen annoksen romantasiaa.

Olivie Blake - Atlas

Atlas-trilogia on Olivie Blaken tuotosta. Sen avausosa oli Goodreads Choise - palkintoehdokas vuonna 2022. Trilogia kertoo harvoista ja valituista, jotka pääsevät opiskelemaan ja tutkimaan maailman mysteerejä kuuluisaan Aleksandrian salaseuraan. Mahdollisuuden saa vain kuusi aikansa mahtavinta taikuuden tulevaa ammattilaista, jotka pääsevät oppimaan ja kehittämään itseään arkistoihin, joihin ei ihan kaikilla pääsyä olekaan. Monimutkaiset ihmissuhteet, juonittelu ja uhkaava vaara nitoo yhteen vivahteisen tarinan.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. The Atlas Six (Atlas - Valitut, 2023)

2. The Atlas Paradox (Atlas - Paradoksi, 2024)

3. The Atlas Complex (Atlas - Kompleksi, 2025)

Atlas - valitut

Kerran vuosikymmenessä kuusi sukupolvensa lahjakkainta maagikkoa, medeialaista, pääsee kilvoittelemaan paikasta maailman vaikutusvaltaisimmassa salaseurassa. Mukana on kaksi fysikalistia, Nico ja Libby, jotka alati kilpailevat keskenään paremman fysikalistin tittelistä. Pisteliäs Callum on empaatti, äreä Reina naturalisti, syvällinen Tristan illusionisti ja kuvankaunis Parisa on telepaatti. Kaikilla heillä on omat motiivinsa ja tahto olla maailman paras.

Hmm, tämä oli vallan... mielenkiintoinen. Osasinkin jo vähän olettaa, että ei tämä mitään romantasian tykitystä ole, mutta tuli kyllä hypättyä silti vähän erilaisiin vesiin tämän kanssa. Välillä tunsin itseni oikeastaan todella tyhmäksi kun luin tekstiä ja jouduin miettimään, että mistä tässä edes oikein puhutaan. Kirja on akateeminen, fysiikkaa ja madonreikiä, ajan pysäyttämistä sekä hyvin syvällisiä keskusteluita maailman olemassaolosta ja kaikesta siitä väliltä. Pidin siitä, että tässä kirjassa kerrottiin tarinaa jokaisen kuuden päähenkilön näkökulmasta, se ehkä piti tämän enemmän mielenkiintoisena. Kirja oli täynnä jos jonkinlaista vuoropuhelua ja elämän tarkoituksen pohtimista, mutta sekaan oli ujutettu hiukan kiihkoa, juonia ja vaihtuvia tilanteita pitääkseen lukijansa tavallaan koukussa vaikkei kirja täysin omaa genreä olisikaan. Tarina eteni melko rauhalliseen tahtiin loppusivuille saakka, jossa alkoikin sitten hiukan tapahtuakin ja paljastui hiukan uusia juonenkäänteitä. Hahmoista oli saatu hyvin erilaisia, mutta en jotenkin löytänyt sitä omaa suosikkia, inhokin kylläkin. Kirja jätti vähän pöllämystyneen olon. En tiedä pidinkö tästä vai en. En ole varma luenko jatko-osan, ehkä. Aika näyttää. Jos romantiikkaa halajaa niin tästä ei sitä kyllä saa kuin pienen ripauksen. Kaikkea muuta syvällistä sitäkin enemmän.

Sarah J. Maas - Hopealiekkien valtakunta

Sarjan ainakin tällä erää viimeinen osa kertoo Nestan ja Cassianin tarinan. Traumaattisia kokemuksia kokenut säpäkkä Nesta ei tee omasta eikä Cassianin elämästä helppoa, mutta muiden pakottamana Nesta muuttaa rähjäisestä asunnostaan yhteen Rhysin asunnoista ja joutuu asettelemaan elämäänsä uusiin uomiin. Matkalla hän tutustuu siipensä menettäneeseen Emerieen ja papittareen nimeltä Gwen, ja alkaa kerätä voimiaan kouluttautumalla. Samaan aikaan uusi pahuus luikkii nurkissa.

Tottakai tämä kirja on taattua Maasin laatua ensimmäisiltä sivuilta viimeisille. Cassianista ja Nestasta on tullut lukijoiden keskuudessa yksi suuri fanituksen kohde, etenkin Cassianista. En vaan ymmärrä miksi. Pidän kyllä Cassianista, mutta hän jää itselle jotenkin etäiseksi hahmoksi. Ja Nesta taas on äärimmäisen raivostuttava persoona. Ehkä tämän takia tämä tiiliskiven kokoinen kirja jäi itselle ehkä vähän valjuksi. Kirjassa ei sinänsä tapahtunut mitään suurta mullistavaa ja jännittävää kuin oikeastaan vasta viimeisien sadan tai parin sadan sivun kohdalla. Muuten se eteni hyvin tasaisesti, kertoen lähinnä Nestan ja Cassianinkin tarinaa. Kuten olettaa saattaa, ei kuumilta kohtauksilta vältytty ja liekit leimusi puolin ja toisin, silti tästä kirjasta jäi puuttumaan se jokin mikä olisi saanut sen tuntumaan entistä paremmalta. Ei siinä, kyllä tämän kanssa aika vierähti, mutta se ei mielestäni ollut sarjan paras kirja. Ehkä minut on vaan vaikea lumota, Rhysandin paikkaa minun sydämessäni ei vie kukaan tässä kirjasarjassa.

Sarah J. Maas - Talviyön valtakunta

Sota on jättänyt jälkensä valtakuntiin. Feyre ja Rhys ystävineen ovat kädet täynnä työtä ja samalla heidän on käsiteltävä jokainen sodan jälkeisiä tuntemuksiaan. Talvipäivänseisauksen juhla on tuloillaan ja on aika valmistella juhlaa yhdessä ja koettaa jättää sodan jälkeiset ajatukset taakseen, edes hetkeksi. Tämä kirja oli eräänlainen välipala edellisen tiiliskiven jälkeen koska tässä oli hädin tuskin kolmea sataa sivua.

Tässä kirjassa ei niinkään syöksytä kohti uusia seikkailuja vaan se on ikäänkuin päätös edelliselle kirjalle ja pohjustaa samalla tulevaa kirjaa, jossa pääosassa ovatkin Cassian ja Nesta. Tämä oli vähän sellaista kevyttä iltaluettavaa ja tietenkin taattua Maasin käsialaa. Ei tämän nyt saanut omia lukunystyröitä kiljumaan innosta, mutta toisaalta se oli sellainen pieni rauhallinen välilasku kohti seuraavaa tykitystä tarinassa. Mukana oli tietenkin kaikki edellisistä osista tutut päähenkilöt aina Nestasta Moriin sekä Amrenista Lucieniin. Tästä ei oikeastaan mitään syväluotavaa analyysia saa aikaiseksi, mutta viihtyihän tämänkin parissa hetkisen vaikkei se vedäkään vertoja muille sarjan kirjoille. Seuraava osa onkin jo varattu kirjastosta ja sitä jäänkin odottelemaan. Mitä on puheisiin uskomista, päästään taas varsinaisen tykityksen makuun. Vaikka Nesta ja Cassien ei ainakaan tällä hetkellä kuulukaan omiin suosikkihahmoihin niin tilannehan voi eskaloitua hyvinkin nopeasti. Sitä odotellessa siis!

Sarah J. Maas - Lasipalatsi

Sarjan ensimmäinen kirja starttaa siitä kun pahamaineinen nuori ja kaunis salamurhaaja Celaena Sardothien saa tarjouksen osallistua Adarlanin valtakunnan mittelöön, josta palkintona on titteli "kuninkaan miekkana". Suolakaivoksilla orjana kituutellut neito tietenkin tarttuu tilaisuuteen voittaa vapautensa ja hänet tuodaan kuninkaan linnaan keräämään voimiaan ja harjoittelemaan tulevaa mittelöä varten. Vastassa on jos jonkinlaista pyrkyriä ja kintereillä laukkaa vahtimassa äreä Chaol ja nurkissa pyörii kuninkaan melkoisen komea poika Dorian. Samaan aikaan linnassa alkaa tapahtua merkillisiä kuolemia, joista on vastuussa jonkinlainen peto. Celaenan on kerättävä voimansa ja taisteltava itsensä orjuudesta voittoon jottei hänen tarvitse palata enää suolakaivoksille. 

Luin tämän kirjan vuosia sitten ensimmäisen kerran ja jo tuolloin oli tarkoitus jatkaa sarjan lukemista. En sitten näköjään koskaan jatkanut. Johtuen varmasti myös siitä, että itsellä oli pidempiaikainen lukujumi eikä tullut luettua kyllä yhtään mitään. Päätinkin sitten aloittaa tämän sarjan uudelleen kun en muistanut tästä ensimmäisestä kirjastakaan yhtikäs mitään. Noh, tämähän meni lupsakkaasti eteenpäin ja sain luettua tämän hyvinkin nopeassa ajassa kuten näköjään kaiken kirjallisuuden nykyisin. Koska vahvat naishahmot kolahtaa itseeni niin tietenkin Celaena oli kirjan parasta antia. Sen sijaan oikeastaan muut hahmot jäi itselle aika valjuiksi ja mitäänsanomattomaksi persooniksi. Olen nykyisin romantiikan ja kunnon säpinän nälkäinen, joten jos niitä tästä kirjasta etsii, aika laihaksi jää. Kirjan parasta antia oli oikeastaan itse päähenkilö ja kaikki muu oli tylsää. Juoni oli mielenkiintoinen ja eteenpäin soljuva, että sinänsä tylsää ei noin muuten tämän kirjan kanssa tullut. Jokohan sitä voisi nyt lunastaa sen lupauksen, että luen myös jatko-osan, ja ehkä sitä seuraavankin? 

ARVOSANA: 7

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Violet Sorrengaililla on takanaan lähes puolitoista vuotta Basgiathin sotakorkeakoulussa, ja hän tietää, ettei oppitunneille ole enää aikaa - eikä epävarmuudelle. Taistelu on alkanut toden teolla. Viholliset vaanivat niin muurien ulkopuolella kuin omienkin riveissä. Keneen voi vielä luottaa?

Violet matkaa Aretian heikkenevien suojien ulkopuolelle etsimään uusia liittolaisia Navarren rinnalle. Nuori lohikäärmelentäjä saa panna peliin kaiken taitonsa, onnensa ja voimansa, mutta hän tekee mitä tahansa pelastaakseen lohikäärmeensä, perheensä, kotinsa ja rakastettunsa.

Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on pidettävä valtava salaisuus, joka voi tuhota kaiken.

Tarvitaan armeija. Tarvitaan voimaa. Tarvitaan taikuutta. Ja lisäksi tarvitaan se ainoa asia, jonka vain Violet voi löytää - totuus.

Mutta myrsky yltyy... eivätkä kaikki selviä sen raivosta.

"Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla."

ARVOSANA: 8

Rebecca Yarros - Rautaliekki

 Kierrokset kovenevat Rebecca Yarrosin kuuman ja koukuttavan fantasiabestsellerin jatko-osassa.

Kaikki odottivat Violet Sorrengailin kuolevan ensimmäisenä vuonnaan Basgiathin sotakorkeakoulussa - niin oletti Violet itsekin. Mutta alussa vasta karsittiin heikkotahtoiset, epäkelvot ja huono-onniset.

Kun lohikäärmelentäjien varsinainen koulutus alkaa, uusi varakomendantti ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen opettaa Violetille, kuinka mitätön Violet on – ellei hän petä rakastettuaan.

Mutta Violet tietää salaisuuden, joka on ollut kätkössä monta vuosisataa. Eikä mikään, edes lohikäärmeen tuli, ehkä lopulta riitä pelastamaan koulua.

"Hiukan kesti päästä tähän kirjaan sisälle. Alku oli vähän hidastempoinen jotenkin vaikka koko ajan tapahtui jotain. Pidin ensimmäisessä kirjassa päähenkilöiden keskinäisestä piikittelystä, jota tässä kirjassa ei oikeastaan ollut. Violetkin ehkä vähän turhan naiivi ja lapsellinen jankkaaminen luottamuspulasta oli vähän hohhoi, mutta onneksi sen ympärille ei jääty märehtimään liiaksi koko kirjan ajaksi. Lisäksi joutui vähän miettimään, että kukas nyt olikaan kukakin vaikka ensimmäisen osan lukemisesta ei ollutkaan vielä niin pitkä aika. Tarina jatkui kuitenkin hyvin vauhdilla ja kaikenlaista ennätti tapahtumaan tässäkin osassa. Pidän tällaisten kirjojen keveydestä siksi, että niissä ei syvennytä liiaksi yhteen asiaan vaan juttu soljuu eteenpäin kuin itsestään eikä turhanpäiväiseen jahkailuun jätetä liikaa aikaa. Vaikka kirja viihdyttikin hyvin paljon, siitä jotenkin jäi uupumaan "se jokin" mitä ensimmäisessä kirjassa oli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan riittävän kelpo jatko-osa ja tietenkin jätti paljon pohdittavaa ja odotettavaa seuraavaan osaan."

ARVOSANA: 8

J.R. Ward - Sitomaton rakastaja

Caldwellin vampyyrisoturit pitkine lihaksikkaine varsineen ja taistelijan luonteineen ovat hurmanneet lukijoita jo vuosikausia. Tällä kertaa uudelleen luennassa oli Vishousin kirja. Vishous on porukan it-velho, parrakas kasvoistaan tatuoitu vampyyri, jonka toisella kämmenellä on pelottavia voimia. Lisäksi hänellä tuppaa olemaan taipumusta BDSM-tyyppisiin harrasteisiin. Vishous on olemuksellaa sukeltanut monen BDB-fanin suosikkihahmoksi ja on kieltämättä kelpo hahmo, joskin ei voita Zsadistia minun suosikkilistallani. 

Nyt on siis Vishousin tarinan vuoro ja vastoin kaikkia oletuksia hänenkin elämäänsä astuu nainen, voimakastahtoinen kirurgi nimeltänsä Jane. Kaksikko onkin melkoinen tehotiimi, joten juonenkäänteitä ei kyllä tästäkään puutu. Samalla tarinan edetessä mukaan esitellään pari uuttakin hahmoa, joista kuullaan vielä. 

Huh, minä niin tykkään näistä kirjoista. Karski huumori, kuumat kohtaukset ja mahtavat henkilöhahmot ovat kyllä ihan parhautta. Jos et ole vielä tutustunut sarjaan niin nyt on hyvä hetki! Kirjojen suomentaminen jätettiin kesken, mutta suomennoksia ennätti tulemaan sitä ennen kuitenkin aika monta. Itsellä olisi suunnitelmissa alkaa lukemaan englanninkielisenä vaikken mikään kielinero olekaan, ehkä taito karttunee, saas nähdä!

Mikä on susta paras BDB-kirja?

P.C. Cast & Kristin Cast

Kun 16-vuotias Zoey tulee merkityksi, hänen on jätettävä tavallinen elämänsä ja muutettava Yön taloon, vampyyrien sisäoppilaitokseen. Siellä tulokkaat käyvät läpi muutoksen, ja niistä, jotka selviävät hengissä, tulee huikean karismaattisia vampyyreita.

Mutta Zoey ei ole tavallinen tulokas, vaan vampyyrijumalatar Nyksin merkitsemä erityislahjakkuus, jonka poikkeavuus ei jää kenellekään epäselväksi – kiitos Zoeyn otsassa safiirinsinisenä hohtavan kuunsirpin. Uuteen elämään sopeutumista ei myöskään helpota ex-poikaystävän lähellä koettu outo, kiihkeä verenhimo...

Zoey kohtaa Yön talossa niin ystäviä, vihollisia kuin huumaavan uuden ihastuksen. Ja ennemmin tai myöhemmin hänen on haastettava koulua ylimielisesti hallitsevat Pimeyden tyttäret, jotka käyttävät valtaansa kauhealla tavalla väärin...

Uudelleen luennassa oli myös äidin ja tyttären 12-osaisen sarjan ensimmäinen kirja. Nämä kaunokaiset löytyvät myös omasta hyllystä. Jos nyt pitäisi määritellä tälle sarjalle kohderyhmä niin ehkä se olisi teinit ja nuoret aikuiset, ja sitten tällaiset ikiteinit kuin itse olen! Kirjoitustyylistä on kyllä havaittavissa minkä kohderyhmän suosiota tässä havitellaan, mutta nämä ovat ainakin itselle melko kevyttä luettavaa, jolla viihdyttää itseään hetken aikaa. Pakko sanoa, että vaikkei tässä sarjassa kovin syvälliseen pohdintaan ylletä niin kyllä nämä vaan on ihan hyviä ja varmasti tulen lukemaan seuraavankin osan kunhan saan aikaiseksi.

Kirjassa on temperamenttinen cherokee-verta perinyt Zoey, joka saa tietää olevansa kasvamassa vampyyriksi. Vampyyrit ovat tässä maailmassa ihmisten mielestä pohjasakkaa, joten he usein eristytyvät omiin ympyröihinsä kaltaistensa pariin. Zoey pitää puoliaan, löytää ystäviä ja ihastuukin. Perus huttua nuoren koulumaailmassa. Kirjassa on jumalia ja jumalattaria, joiden kunniaksi pidetään seremonioita, joten ihan perus Ville-Vampyyreista ei ole kyse. Ihan raikasta luettavaa kaiken muun vampyyrikirjallisuuden rinnalla.

Ihanat Manalan valtiaat

Ehkä olen nykyisin hiukan pirskahteleva lukija kun aloitan kirjoja ja luen vähän sieltä täältä. Pitkään on ollut mielessä, että lueskelen uudelleen myös nämä Valtiaat ja pitihän se ensimmäinen osa lueskella yövuorossa. Manalan valtiaissa on pieni pirskahdus Mustan Tikarin Veljeskunnan vibaa ja näidenkin pokkarien hahmot ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Tämän ensimmäisen kirjan Maddox kyllä nousi heti yhdeksi suosikkihahmoistani. Kirjat kertovat entisistä sotureista, jotka suutuspäissään surmaavat äärimmäisen tärkeän lippaan vartijan. Lipas avautuu ja vitsaukset pääsevät vapaaksi maailmaan. Kostoksi jokainen sotureista saa riesakseen yhden vitsauksista. Maddoxilla se on Väkivalta. Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi hän joutuu kuolemaan joka yö hyvittääkseen menneisyyden tekojaan. Ei kateeksi käy.

Toki kuten arvata saattaa niin näissä pokkareissa ei ehkä sukelleta niin paljon pinnan alle kuin Veljeskunnan kirjoissa, mutta erittäin hyvää kevyttä viihdettä ainakin minun kaltaiselleni lukijalle. Harmillisesti näitä kirjoja ei suomennettu loppuun ja se harmittaa kyllä suuresti. Pitänee lukaista taas jossain hetkessä toinenkin osa kun nämä hyllyssä lepäävät. Kyllä nämä edelleen arvoasteikossani kiitettävään heilahtelee, mutta olenkin aina ollut helppo arvostelija pahojen poikien ja romantiikan saralla.

Hiukan lisää (sekä vanha lukuarvioni) Manalan valtiaista oikealla kirjasarjat-otsikon alla mikäli kiinnostaa :)

The Dark Artifices/Varjometsästäjät

Cassandra Claren varjometsästäjien maailma kasvaa kasvamistaan. The Mortal Instruments-kirjasarjan jälkeisiin tapahtumiin keskittyvä sarja kertoo Los Angelesin instituutissa asuvasta Emma Carstairista, joka yrittää selvittää kuka murhasi hänen vanhempansa Sebastianin runnellessa varjomaailmaa. Hänen apunaan on hänen parabateensa Julian Blackthorn sekä tämän orvoksi jäänyt perheensä. Uusia ja uusia salaisuuksia paljastuu ystävysten selvittäessä mysteeriä ja pitäessä pinnan alla kuohuvia tunteitaan piilossa toisiltaan ja muilta.

Kirjailijan kotisivut 

Kirjat:

1. Lady Midnight (suom. Keskiyön valtiatar, 2017)

2. Lord of Shadows (suom. Varjojen valtias, 2019)

3. Queen of Air and Darkness (Pimeyden kuningatar, 2020)

Keskiyön valtiatar

Los Angelesin varjomaailmassa varjometsästäjät taistelevat demoneita vastaan suojellakseen kaupunkia. Heille parabatai on pyhä sana, taistelutoveri, paras ystävä. Parabatait merkitsevät toisilleen kaikkea – mutta he eivät voi rakastua toisiinsa.

Emma on varjometsästäjä, ja hänen parabatainsa on Julian. Los Angelesia koettelee murhien sarja, ja uhrit on tapettu samalla tavoin kuin Emman vanhemmat vuosia sitten. Emma näkee mahdollisuutensa kostoon, ja Julianissa herää toivo löytää veljensä.

"Huh, sainhan minä viimein luettua tämänkin. Alkuvuosi on ollut sellaista hullunmyllyä, että lukeminen on jäänyt aivan sivuun. Tämänkin ostin jo aikaa sitten, mutta lukeminen on ollut hyvin hidasta. Kyllähän tästä uhkuu sellainen Claren tyyli kirjoittaa ja oli ihanaa pitkästä aikaa sukeltaa varjometsästäjien maailmaan uusin hahmoin ja jännittävin juonin. Hauskaa oli myös, että Jace ja Clary kävivät myös vierailemassa tämän kirjan sivuilla. Ihan hyvä tarina tämä oli, ehkä paikoitellen vähän tylsä ja junnaava, mutta loppua kohden alkoi tapahtumaan sitten. Ei tämä ehkä itselle herättänyt samanlaista fani-innostusta kuin alkuperäinen Claryn tarina, mutta ihan viihteellistä luettavaa tämä kuitenkin oli. Toivottavasti tähän tulee jatkoa jossain vaiheessa suomeksi, olisi ikävää jos ei pääsisi selvittämään miten kiinnostaville juonikuvioille käy."

Varjojen valtias

Emman ja Julianin rakkaus ei ole vain kiellettyä, se voi tuhota heidät molemmat.

Varjometsästäjiä sitovat yhteen velvollisuus ja kunnia. Sana parabatee, taistelutoveri, on heille pyhä. He vannovat taistelevansa ja kuolevansa yhdessä – mutta eivät koskaan saa rakastua toisiinsa. Emma tietää, että hänen pitäisi lähteä Julianin luota – mutta kuinka hän voisi, kun viholliset vainoavat tätä ja Varjometsästäjiä? Kun uusi uhka nousee Varjojen valtiaan ja tämän sotureiden muodossa, on kaikki Emmalle ja Julianille rakas vaarassa tuhoutua.

"Minulla oli jo jokunen hetki aikaa siitä kun olen ottanut tämän sarjan kirjaa käteen, tai ylipäätään mitään kirjaa. Tämä pyöri pöydällä merkillisen pitkään kunnes sain motivaatiota lukemiseen. Ei tämä tiiliskivi päästänyt lukijaansa kyllä helpolla- etenkään sellaista, jolla on ollut pitkä tauko lukemisen suhteen. Omasta mielestäni tässä sarjassa on ääretön määrä erittäin kiinnostavia ja persoonallisia henkilöhahmoja. Omana positiivisena ja nostalgisena lisänä tässäkin kirjassa pyörähtävät alkuperäisistä kirjoista tutut hahmot. Mielestäni kuitenkin kirjan alkupuoli oli aika hidastempoinen ja monesta kohtaa melko tylsää luettavaa, oikeastaan vasta puolen välin jälkeen alkaa kunnolla tapahtua ja lukijanakin motivaatio kasvaa enemmän. Kirjan loppuosa menikin paljon vauhdikkaammin lueskellessa kuin alkuosa. Loppu todellakin tykittää yhtä suurta määrää tapahtumien sarjaa ja viimeiset sivut saivat tämän lukijan ainakin räväyttämään suun auki juonenkäänteiden takia, voin vain kuvitella missä tunnelmissa viimeinen kirja alkaa. Se odottaakin jo minua yöpöydällä."

 

 

Pimeyden kuningatar

 

Entä jos todellisen rakkauden hinta on kadotus?

Varjometsästäjien salaisen tukikohdan portaille on valutettu viatonta verta. Sodan uhka on todellinen, ja Varjometsästäjät vaarassa hajaantua. Julian ja Emma tekevät epätoivoisia ratkaisuja yrittäessään tukahduttaa rakkautensa, selvitäkseen hengenvaarallisesta tehtävästä. He törmäävät salaisuuteen, joka voi repiä koko Varjomaailman riekaleiksi ja avata tulevaisuuteen arvaamattoman pimeän polun.

Taistellessaan aikaa vastaan Emman ja Julianin on pelastettava Varjometsästäjien maailma ennen kuin heitä seuraavan kirouksen tappava voima tuhoaa heidät ja kaikki, joita he rakastavat.

Throne of Glass

Lasipalatsi -sarja on nuoren Sarah J. Maasin käsialaa. Orjatyössä suolakaivoksilla pakkotyössä ollut nuori palkkamurhaaja Celaena Sardothien saa itse kuninkaalta houkuttelevan tarjouksen. Mikäli hän osallistuu taisteluun muita pahamaineisia roistoja vastaan ja voittaa, hänestä tulee Kuninkaan Miekka. Vapaus häämöttää lähempänä kuin Celaena osaa aavistaakaan, mutta voiko hän sopeutua hoviin, jota hän niin suuresti halveksii? Lisäksi linnan varjoissa vaanii vaarallisia vastustajia. Vangittuna olleelle tytölle vapaus on houkutteleva tarjous, mutta onko mahdollisesti edessä jotain vapauttakin tärkeämpää?

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Throne of Glass (suom. Lasipalatsi, 2017)

2. Crown of Midnight (suom. Keskiyön kruunu, 2018)

3. Heir of Fire (suom. Tulen perillinen, 2018)

4. Queen of Shadows (suom. Varjojen kuningatar, 2019)
5. Empire of Storms (suom. Taistelun myrskyt, 2020)
6. Tower of Dawn (suom. Aamunkoiton torni, 2021)
7. Kingdom of Ash (suom. Tuhkan valtiatar 1, 2022)

8. Kingdom of Ash (suom. Tuhkan valtiatar 2, 2022)

9. The Assassin's Blade (suom?)

Lasipalatsi

Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen.

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?

Luin tämän kirjan vuosia sitten ensimmäisen kerran ja jo tuolloin oli tarkoitus jatkaa sarjan lukemista. En sitten näköjään koskaan jatkanut. Johtuen varmasti myös siitä, että itsellä oli pidempiaikainen lukujumi eikä tullut luettua kyllä yhtään mitään. Päätinkin sitten aloittaa tämän sarjan uudelleen kun en muistanut tästä ensimmäisestä kirjastakaan yhtikäs mitään. Noh, tämähän meni lupsakkaasti eteenpäin ja sain luettua tämän hyvinkin nopeassa ajassa kuten näköjään kaiken kirjallisuuden nykyisin. Koska vahvat naishahmot kolahtaa itseeni niin tietenkin Celaena oli kirjan parasta antia. Sen sijaan oikeastaan muut hahmot jäi itselle aika valjuiksi ja mitäänsanomattomaksi persooniksi. Olen nykyisin romantiikan ja kunnon säpinän nälkäinen, joten jos niitä tästä kirjasta etsii, aika laihaksi jää. Kirjan parasta antia oli oikeastaan itse päähenkilö ja kaikki muu oli tylsää. Juoni oli mielenkiintoinen ja eteenpäin soljuva, että sinänsä tylsää ei noin muuten tämän kirjan kanssa tullut. Jokohan sitä voisi nyt lunastaa sen lupauksen, että luen myös jatko-osan, ja ehkä sitä seuraavankin? 

Keskiyön kruunu

Celaenasta on nyt tullut kuninkaan miekka ja kuninkaalla onkin hänelle paljon tehtävää kun yksi kerrallaan salamurhaajan on tuhottava kuningasta uhkaavat kapinalliset. Mukana kuvioissa pyörii Celaenalle rakas ystävä prinsessa Nehemia, komea prinssi Dorian sekä vartioston Chaol. Tilanteiden muuttuessa Celaenan on tehtävä päätös siitä kenelle hän on lojaali, kuninkaalle vai itselleen.

Sain viimein tartuttua seuraavaan osaan tätä kovastikin hehkutettua sarjaa. Ei vaan lähde. Joskus vuosia sitten olisin varmaan pitänyt tästä sarjasta kun kaikki fantasia upposi tyylistä huolimatta, mutta jotenkin omiin nykyisiin lukutottumuksiini tämä vaan on liian kesy. Oon näköjään tottunut kunnon romantasian tykitykseen, ja sitä ei kyllä näistä löydy kuin sivulausessa. Hetkittäin lukeminen takkusi kamalasti, ja taas välillä sain luettua hyvinkin vauhdikkaasti sivutolkulla tekstiä. Celaena on ehkä ainut hahmoista, jossa on vähän särmää, muut hahmot jäävät vähän itselle harmaalle alueelle vaikkakin osasta heitä paljastuukin uusia yllättäviä asioita. Tavallaan kyllä kiinnostaa tietää mitä tässä seuraavaksi tapahtuu ja ehkä minä vielä näitä luenkin eteenpäin joskus kunhan saan motivaatiota. Sitä ennen tarvitsen väliin vaan kunnollisen annoksen romantasiaa.

Stephanie Garber - Caraval

Stephanie Garberin mystiikkaa ja jännityksiä olevassa maailmassa vuosittainen Caraval-peli houkuttelee kilpailijoita luokseen. Se järjestetään salaisella saarella, jonne vain harvalla on pääsy. Vahvimmat selviävät, ne jotka selvittävät illuusion ja todellisuuden häilyvät rajat. Scarlett asuu aivan lähellä mystistä Caraval-saarta ja haaveilee osallistumisesta. Takana siintää kuitenkin isän järjestämä avioliitto, josta ei ole poispääsyä. Tahtomattaan Scarlett kuitenkin vetäistään seikkailuun yhdessä villin siskonsa kanssa. 

Kirjailijan kotisivut


Kirjat:

1. Caraval, 2017

2. Legendary (suom. Valenda, 2018)

3. Finale, 2019

4. Spectacular (suom. Aatonaatto, 2025)

Caraval

Scarlett asuu pienellä saarella sisarensa Tellan kanssa. Scarlettin unelmana on päästä mukaan maagiseen Caraval-peliin, joka järjestetään vuosittain tyttöjen kotisaaristossa, mutta nyt hänellä on edessään julman isän järjestämä avioliitto.

Sitten sisarukset saavat yllättäen kutsun peliin. Caravalin saarella Tella kaapataan. Pian käy ilmi, että tällä kertaa koko pelin voittaa se, joka löytää Scarlettin sisaren.

Scarlett uppoaa pelin maagisen värikkääseen maailmaan, jossa unohtuu, että koko Caraval on näytelmä. Mikä on totta ja mikä ei? Ehtiikö Scarlett pelastaa sisarensa ennen kuin peli päättyy ja tämä katoaa lopullisesti?

"Voi voi, en meinannut päästä ollenkaan tähän kirjaan kiinni kun sen aloitin. Ideanahan tämä oli erikoinen, en ole tämän tyylistä varmaan lukenutkaan, mutta jotenkin tämä ei vaan vienyt minua mukanaan. Monet tästä ilmeisesti ovat tykänneet ja kirjaakin myyty yli 20 maahan, mutta se jokin tästä puuttui, jotta itse olisin huokaillut ihastuksesta. Päähenkilö oli vähän omaan makuun liian naiivi ja nössykkä, vaikka taisi hänkin saada vähän tempperamenttia kirjan loppua kohden. Tämän tarinan elokuvaoikeudetkin on vissiinkin jo ostettu, tämä saattaisi ehkä upota paremmin elokuvana koska visuaalisesti tästä saisi varmasti todella näyttävän oikean elokuvan tekijän käsissä. Tässä kirjassa oli ripaus mystisyyttä, romantiikkaa ja vähän enemmän taikuutta, niin hyvää kuin sitä pahaakin, ja tämä varmasti löytää omat faninsa, en epäile. Teos jäi vähän sellaiseen kohtaan, että voisikohan tähän olla jatkoakin tiedossa. En tiedä vaan, että jaksaisinko itse lukea enää toista kirjaa."

Harper Connelly

(Harper Connelly)

True Blood - sarjasta tutun kirjailijan Charlaine Harrisin toinen kirjasarja seikkailee myös yliluonnollisessa maailmassa. Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina.

Sarja wikipediassa

Charlaine Harrisin kotisivut

Kirjat:
1. Grave Sight (suom. Kuiskauksia haudan takaa, 2014) 
2. Grave Surprise (suom. Yllätyksiä haudan takaa, 2015) 
3. An Ice Gold Grave (suom. Väristyksiä haudan takaa, 2015) 
4. Grave Secret (suom. Salaisuuksia haudan takaa, 2016)

Kuiskauksia haudan takaa

Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä. 

"Sookie-kirjat saivat onnellisen loppunsa, nyt on aika sukeltaa Charlaine Harrisin toisen sarjan pariin. Tätä nyt ei voi millään muotoa verrata muihin kirjailijan tuotoksiin ja jotenkin minusta jopa kirjoitustyyli on erilainen. Koska olen fanaattinen romanttisten kirjojen fani, tämä ei ainakaan ruokkinut nälkääni. Kirjassa on äärettömästi dekkarimaisia piirteitä ja se keskittyy lähinnä kummallisuuksien selvittämiseen kuin mihinkään muuhun mikä aiheutti minun tapauksessani sen, että kirja oli enemmänkin tylsä kuin mielenkiintoinen. En jaksa yleensäkään keskittyä tarinoihin joissa analysoidaan hahmoja ja heidän menneisyyttään ja mikä tapahtuman liittyy kehenkin. Juoni oli minusta jotenkin välillä olematon ja sitten seuraavana hetkenä täysin sekava ja jotenkin liian "helppo". Jos nyt jotain positiivista etsitään niin kirjahan oli helppolukuinen kuten Sookie-sarjakin joten tämän jaksoi lukea tahdonvoimalla läpi. Ei tämä ensimmäinen osa kauheasti herättänyt ainakaan minun kiinnostustani, mutta luenpa kokeeksi sitten jatko-osan. Joku mahtanee tykätäkin tästä joten kannattaa yrittää lukaista!"

Yllätyksiä haudan takaa

Harperin taitoja epäilevä professori kutsuu hänet vuosisatoja vanhalle hautausmaalle Memphisiin. Kaikkien hämmästykseksi Harper osaa tietenkin heti kertoa vanhojen vainajien kuolintavat, mutta yllätys on vielä suurempi, kun käy ilmi, että mullan alla makaa myös paljon tuoreempia ruumiita...

"En ole koskaan tuntenut vetoa rikoksen ja murhien siivittämiin kirjoihin koska ne ovat minusta melko tylsää ja masentavaa luettavaa. Tähän sarjaan päätin tutustua siksi, että se on Harrisin käsialaa. Kyllähän näissäkin ratkotaan mysteerejä, mutta huomattavasti kevyemmällä otteella kuin kunnon dekkareissa. Harper ja Tolliver ovat hyvin mielenkiintoinen kaksikko ja heistä lukee mielellään. Vaikka kirja olikin melko nopeasti luettavissa niin minusta kirjojen sivuilla oli liikaa sitä eestaas soutamista ja paikallaan jankkaamista. En tiedä kuuluuko se perinteisesti rikoskirjoihin, mutta ainakaan se ei saa minun mielenkiintoani heräämään millään. Hahmoja ja mahdollisia syyllisiä tursui esiin kirjassa melkoinen määrä ja loppujen lopuksi en enää pysynyt perässä kuka oli kukin. Eniten minua ehkä alkoi tässäkin kirjassa kiinnostaa lukijoille heitetty herkku joka ei liittynyt millään lailla kirjan rikoksiin. Minun on pakko lukea seuraava, että tiedän miten tämä asia alkaa edetä vaikkakin tarinan kulku on luultavamminkin melko ennustettavissa."

Väristyksiä haudan takaa

Harper ja Tolliveri palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan. Pian käy ilmi, että viime vuosina kadonneita poikia on enemmänkin. Poikien epäillään karanneen kotoaan, mutta Harperia selitys ei vakuuta. Järkytyksekseen hän löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper haluaisi vain painua kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hautaan.

"Tässä kirjassa alkaakin sitten tapahtua. Murhamysteeristä tulee erittäin raaka ja salaperäinen, ja tietenkin Harper ja Tolliver pääsevät molemmat sukeltamaan sen keskiöön. Tässä kirjassa tapahtui kyllä tasaisesti koko ajan eikä tylsää hetkeä tullut. Ja odottamaani juonikuvioon tuli kerralla erittäin mieluisa muutos. Aiemmissa kirjoissa nuo rikokset ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta tässä mentiin jo niin raakuuden puolelle, että ei voinut ummistaa silmiään tapahtumilta. Tämä kolmas kirja jatkaa tuttua Charlaine Harrisin linjaa helppolukuisuudellaan ja asiat eivät jääneet junnaamaan paikoilleen pitkäksi aikaa. Tämän kanssa "ei kauaa nokka tuhissut". Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa joka siis ilmeisesti on sarjan viimeinen osa? Ei ainakaan jatkoa ole englanniksikaan tullut. Tämä oli erittäin viihteellinen osa, suosittelen!"

Salaisuuksia haudan takaa

Salamaniskun saanut yksityisetsivä Harper Connelly ja hänen apurinsa Tolliver joutuvat Texasin-matkallaan kohtaamaan karmeita muistoja lapsuudesta. Tolliverin vankilasta vapautunut isä yrittää paikata välejään perheeseensä. Tolliver ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä - mutta hänellä ei ole valinnanvaraa. Harper joutuu perhesalaisuuksien syövereihin saadessaan viimein selville, mitä tapahtui hänen kadonneelle siskolle

"Ilmeisestikin viimeinen sarjan teos, ainakaan uusia kirjoja ei ole vuosien varrella tullut ja tässä osassa Harper saa viimein vastauksia häntä askarruttaneisiin kysymyksiin. Edellinen kirja oli minusta vauhdikas ja täynnä vaarallisia tilanteita, mutta tämä osa polkee ehkä taas vähän liian ponnettomasti eteenpäin ja tuntuu ettei itse asiaan päästä kuin vasta kirjan loppusivuilla. En kyllä paljon ole lueskellut mitään rikosromaaneja tai muita sen tyylisiä teoksia joten ehkä se paikallaan junnaaminen vaan on osa kirjaa, tiedä häntä. Kaikesta huolimatta nämä neljä kirjaa ovat olleet ihan viihdyttäviä ja vaihtelua arkeen kaiken kaikkiaan. Kelvollista aivot narikkaan viihdettä, jossa ei kuitenkaan ehkä sukelleta liian syviin vesiin vaan liidetään pinnan tuntumassa ja pidetään lukijan mielenkiintoa yllä erinäisin tapahtumin. Jos True Blood kolahti niin näistä saa ihan hyvää korviketta niille kirjoille hetkellisesti. Ei ainakaan aika mennyt hukkaan näitä lukiessa vaikka nyt eivät omaan suosikkilistaan ylläkään."