Lauren Bielin dark romcom Slaycation - sarja sukeltaa sarjamurhaajien maailmaan, kutkuttaa nauruhermoja ja tarjoilee lukijalleen tulisia kohtaamisia. Jokainen kirja esittelee uuden parin ja samalla pohjustaa tavallaan seuraavan kirjan juonta esittelemällä myös muita hahmoja. Murhakepposilla siivitetty mustan huumorin sarja ei sovi kaikista herkimmille, mutta se on taattua viihdettä Brynne Weaverin Murhanhimo-trilogian faneille. Sarja on englanninkielinen.
Kirjailijan kotisivut
Kirjat:
1. Sinners Retreat
2. Slay Ride
3. Ship Happens
4. Slaughter Park
Sinners Retreat
Kindra on sarjamurhaaja, joka on päättänyt löytää veljensä murhaajan, maksoi mitä maksoi. Ystävänsä Catin avulla hän päätyy osallistumaan "syntisten retriittiin", joka on huvireissu sarjamurhaajille sisältäen pientä murha-aktiviteettia ja kyseenalaisia ruokalajeja. Matkalla salaiselle saarelle hän tapaa Ezran ja parin välillä alkaa kipinöidä välittömästi. Ja eikä aikaakaan kun Kindra ja Ezra tajuavat päätyvänsä molemmat samaiselle sarjamurhaajien saarelle. Iloittelu voi alkaa, ananakset saavat kyytiä, lempi leiskuu ja salaisuudet uhkaavat paljastua.

Kuuntelin tämän siis Storytelistä ja sanottakoon, että kyllä kannatti. Tässä oli useampi lukija ja aivan mahtavat lukijat olivatkin. Minusta oli jotenkin äärettömän huvittavaa kuulla Sean Masters roolissaan tässä kirjassa kun hänen aiempi kirja, jonka kuuntelin oli romantasiaa, Night Prince, ja hän oli siinä paljon "vakavampi". Minusta alkaa pikkuhiljaa tulla näiden romcomien ystävä. Weaverin tuotokset oli jo hyviä, mutta tämä kirja nostaa mustan huumorin jo seuraavalle tasolle. Siis minä nauroin niiiiin paljon tätä kuunnellessa. Tähän kirjaan oli upotettu kaikki täysin asiaton musta huumori, joka upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin. Kirja leikitteli nokkeluuksillaan heti alkumetreiltä saakka ja sai ainakin minut rakastumaan jokaiseen hahmoon yksitellen. Ja tarina eteni sopivan nopeaa vauhtia eikä sellaista tylsää suvantovaihetta oikeastaan tullut missään vaiheessa. Juoni oli viihdyttävä ja aiheeseen sopiva, spicy oli... noh, spicya! Ei ihan perinteistä vaniljaa, joten varmasti saa posket jos toisetkin punoittamaan hiukan tarinan edetessä. Tässä oli niin älyttömiä juonenkäänteitä, että en tajua miten nämä kirjailijat edes keksii näitä, aina lentoripulista ananas-parkaan. Tietäjät tietää. Ja siis kiljahdin kun tajusin, että seuraavassa osassa pääosissa on tämän kirjan räävitön sivuhahmoparivaljakko, joiden naljailu oli jotain ihan parasta. Oikeastaan seuraava osa on pakko ehkä aloittaa melko hetimiten. En tiedä, tämä vaan osui johonkin pimeään huumorihermooni ja tämä oli aika täydellistä romcomia. Mikäli räävitön musta huumori, spicy ja sarjamurhaajarakkaus kiinnostaa, tämä on kyllä just tasan sulle. Suosittelen!

Slay Ride
On jälleen aika murharetriittien ja tällä kertaa paikaksi on valikoitunut Alaskan kylmääkin kylmemmät ja jylhät maisemat. Catin ystävä Kindra ja hänen miehensä Ezra ovat tällä kertaa hoastaamassa uusia sarjamurhaajien kekkereitä ja Cat päättää osallistua jälleen kerran epäonnistuneen työnhaun päätteeksi. Hän on tyytyväinen, että häiritsevän komea, mutta äärimmäisen raivostuttava Bennet ei ole osallistumassa koska mies ei voi sietää kylmää, mutta hänen ilonsa muuttuu pian kärsimykseksi kun mies päättääkin ilostuttaa kaikkia olemassaolollaan. Catin ja Bennetin tulehtuneet välit eivät jää muiltakaan huomaamatta, mutta onkohan kaikki kuitenkaan sitä miltä näyttää?

Minun oli pakko ottaa heti kuunteluun tämä kirja koska sen pääosassa ovat edellisestä kirjasta tutut hahmot ja heidän keskinäinen piikittelynsä oli jo aivan mahtavaa ensimmäisessä osassa. Catista ja Bennetistä tuli minun suosikkejani heti alkutekijöillään. Hiukan höntti Cat ja äärimmäinen mörökölli Bennet on kyllä tämän sarjan parhautta. En tiedä, mutta Bennetistä taisi tulla minun uusi kirjapoikaystävä alati kasvavassa kirjapoikaystävien listassa. Ja tässä kirjassa enemies to lovers oli oikeasti sitä itseään, tämä pariskunta ei säästellyt sanoissaan missään vaiheessa ja he oikeasti haukkuivat toisiaan mitä kekseliäimmillä tavoilla. Pakko sanoa, että vaikka olen näissä enkkukirjoissa melko kaikkiruokainen lukijoiden suhteen niin tässä sarjassa ääninäyttelijät on kyllä täyttä timanttia ja pidän siitä, että kaikille hahmoille on oma ääni ja samat ääninäyttelijät jatkavat kirjasta toiseen samojen hahmojen ääninä. Pidän jotenkin näiden kirjojen nopeatempoisuudesta ja siitä, että kaikenlaista draamaa ei pitkitetä äärimmäisyyksiin asti vaikkakin pääparin salaisuus olisi voinut paljastua jo vähän aiemminkin. Kuten ensimmäisessäkin osassa, myös tässä oli hyvin räävitöntä huumoria, joka vaan uppoaa muhun edelleen täydellisesti. Nauroin jälleen vedet silmissä ja hiukan saattoi korvatkin punoittaa koska näissä ei kyllä säästellä mielikuvituksen ja spicyn kanssa. Juonellekin annettiin tilaa, joten ihan kaikki aika ei mennyt pelkästään räävittömyyksiin. Näissä kirjoissa on paikoitellen aika mustaakin huumoria, jonka uskoisin vähän tuottavan joillekin vaikeuksia suhtautua kirjoihin huumorilla, mutta mitä kierompi olet, sitä paremmin olet viihdytettynä. Tekisi melkein mieli sukeltaa jo seuraavaan osaan, mutta pitänee tässä välissä koettaa sivistää itseään jollain muulla teoksella.

Ship Happens
Tällä kertaa murhaajat ja murhaajattaret päätyvät seilailemaan merelle Jimin uudella hienolla Bruise Cruisella. Frankiella on tehtävä. Hänen on soluttauduttava murhaajien joukkoon suorittaakseen suunnitelmansa, eikä se tule olemaan helppoa. Etenkin kun hän saa kämppiksekseen Maverickin, komean ja häntä paljon nuoremman sarjamurhaajaherrasmiehen. Reissu alkaa ja on aika kaivaa murhaajan kylmä naamio naamalle, helpommin sanottu kuin tehty.

Eihän sitä mitenkään fanituksistaan pääse ja piti ottaa tämä kolmas osakin nyt kuunteluun. Mukana on tietenkin edellisistä osista tutut mahtavat hahmot (mahtavilla tutuksi tulleilla ääninäyttelijöillä) ja tällä kertaa pääosissa nähdään porukan "juoniori" Maverick, joka on pitänyt tähän asti matalaa profiilia. Korrekti ja hiukan oman tiensä kulkija joutuu todellisen haasteen eteen kun hänen vaikutuspiiriinsä sysätään näpäkkä Frankie ja soppa on valmis. Tämä osa on jollain tapaa hillitympi kuin kaksi aiempaa osaa, se lähtee liikkeelle ehkä vähän rauhallisemmalla tempolla pääparin osalta vaikka murhakepposteluissa ei himmailla sen enempää kuin aiemminkaan. Tämä oli kyllä hauska ja viihdyttävä, mutta jotenkin tämä pari ei vaan sytyttänyt samalla tavalla kuin aiemmat. Maverick oli vähän jäänyt pimentoon itselle aiemmissa osissa, mutta voi pojat, täytyy sanoa, että kyllä hänestäkin löytyy ytyä kun tarina vähän potkaistaan vauhtiin. Ja kyllä tästä alkaa spicyakin löytyä loppua kohden. Huh. Täytyy kyllä ihailla kirjailijan mielikuvitusta ja mustan huumorin määrää näitä tarinoita luodessa. Kolme mahtavaa ja viihdyttävää osaa, mutta valitettavasti seuraavaa joudutaan vielä äänikirjana ainakin odottamaan koska se on vasta tuloillaan. Edelleen aivan mahtava sarja, jota suosittelen lämpimästi niille, joihin musta huumori kolahtaa. Noussut kyllä ehdottomasti tähän mennesä tämän vuoden suosikkeihin.
.jpg)