sunnuntai 27. elokuuta 2023

Rehellisiä ajatuksia omasta kirjasta

Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina. 

Tarinat itsessään ovat erittäin viihdyttäviä ainakin minusta. Ehkäpä kirjoittajan pitää vähän pitääkin siitä mitä on luonut, eikö? Minulle niillä on viihdearvoa ja hahmot ovat omia "kultamussukoita", jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Kaiken kaikkiaan en ole kyllästynyt näiden lukemiseen. Sanoisin, että luvassa on kevyttä kesäviihdettä ihmisille, jotka tykkää heittää aivot narikkaan ja lueskella mm. kuumista kohtauksista. Toivottavasti joku muukin saa näistä tarinoista hyvän mieleen ja kokee ettei ole heittänyt aikaansa täysin hukkaan.



perjantai 25. elokuuta 2023

Michele Hauf - Rakas vampyyrini

Ah, uudelleen luennan ihanuutta kun ei muista puoliakaan tarinasta. Aivan kuin lukisi uudelleen :D Olin ja olen edelleen romanttisen fantasiahömpän ystävä ja tämä on juuri sitä. Harlequin muinoin julkaisi hetken aikaa suomennettuja fantasiatarinoita ja tämä on yksi niistä. Syvällisen pohdiskelijan ja monimutkaisten juonikuvioiden fanille harlequin-tyyppiset kirjat ovat kauhua parhaimmillaan, mutta minulle ne ovat hyvää aivot narikkaan-viihdettä.

Pokkari kertoo aristokraattisen vampyyrin, Creedin, ja säpäkän ihmissusinaaraan, Blun, tarinan. Heimot ovat päättäneet parittaa nämä kaksi täysin erilaista sielua ja lajia yhteen taatakseen lajiensa keskellä rauhan. No, kuten olettaa saattaa, kaikki ei mene niinkuin on alunperin suunniteltu. Säpäkkä Blu on tässä eritoten suosikkini ja hänen ja Creedin välinen kipinöinti on ihan viihdyttävää luettavaa. Kuten annoinkin ymmärtää, ei näissä kirjoissa kovin syvällisyyksiin upota ja pokkarin lukee helposti päivässä. Harmillisesti tämän suuntaisia tarinoita on hyvin vähän, lukisin mieluusti lisääkin vampyyri-susi-kombolla.

maanantai 24. heinäkuuta 2023

Siinä se nyt on!

Hui! Jännä tunne pitää omaa kirjaa hyppysissään! Käythän lukemassa uusimman postauksen kirjan omassa blogissa, kiitos 💖 Siellä tietoa miten voit saada kirjan omaksesi 😉

Paholaisesta seuraava

keskiviikko 12. heinäkuuta 2023

E-kirja saatavilla!

 Nyt BoD on julkaissut kirjasta e-kirjan ja se on saatavilla pienellä alennuksella ensimmäiset pari viikkoa. Kirjan ja e-kirjan pääset tilaamaan alla olevan linkin kautta.

Klikkaa BoD:lle!

Kohta saan piakoin laittaa tilaukseen itselleni kirjoja, joten sitten niitä voi minulta suoraan ostaa, tästä vielä lisää tietoa tulossa :)

Joko olet lukenut kirjaa? Jos et, nyt olisi hyvää kesäviihdettä tiedossa ;)

keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Miten olisi illallinen vampyyrin kanssa?

Violet Lee todistaa epäonnekseen karmaisevaa verilöylyä keskellä Trafalgar Squarea. Hän ei tiedä, että varjoissa ihmisten ulottumattomissa vampyyrit ja vampyyrinmetsästäjät käyvät hiljaista sotaansa. Kylmät ja pelottavat vampyyrit nappaavat silminäkijäksi joutuneen Violetin matkaansa ja pian selviää, että tyttö on keskellä poliittista peliä, jossa ei ole kuin yksi lopputulema. Kaiken lisäksi mystinen ja koppava Kaspar tekee Violetin elosta lähes tuskaisaa keskellä verenimijöiden linnaa. 

Rakastin tässä kirjassa eniten Violetin ja Kasparin nokittelua. Tosin olisin toivonut heidän välilleen ehkä useammin ja enemmänkin säpinää, mutta lukija palkitaan lopulta kuitenkin melko hyvin. Kirjasta huokuu sellainen nuoren ihmisen käsiala, mutta kaikesta huolimatta kirjan synkkyys ja suoruus vakuuttaa lukijaansa - kaikki ei ole aina niin sydämiä ja sateenkaaria. Viihdyttävä kirja. Harmi ettei jatkoa suomennettu.

Mustan Tikarin Veljeskunta hurmaa edelleen!

Hei! Sain vihdoin hiukan lukukärpästä taas kiinni piiiiitkän ajan jälkeen. Mikä olisi sen parempaa kuin aloittaa vampyyrisotureilla. Caldwellin varjoisilla kujilla taistelevat soturit puhuvat karskisti ja hurmaavat vampyyrinaisten lisäksi lukijansakin. Ajoittain mustakin huumori, karskit miehet ja kuumat kohtaukset veivät ainakin tämän lukijan täysin mennessään vuosia sitten. Wrath ei hahmona itseä juuri sytyttänyt, mutta se oli hänen kirjansa, joka herätti veljeskuntahimon muinoin. Rakastin ensimmäisen kirjan värikkäitä hahmoja, joissa kaikissa oli jotain kutkuttavaa. Rhagen kirja jäi itselle täysin etäiseksi, mutta Zsadist on pysynyt omana suosikkina alusta asti ja hänen kirjansa lukeminen oli parasta antia. Jos et ole vielä näihin tutustunut, nyt on hyvä hetki! Voi jokin muukin lämmittää tunteita helteisinä kesäpäivinä kuin itse aurinko. Luin nämä kolme kirjaa kahdessa päivässä.