Violet Sorrengaililla on takanaan lähes puolitoista vuotta Basgiathin sotakorkeakoulussa, ja hän tietää, ettei oppitunneille ole enää aikaa - eikä epävarmuudelle. Taistelu on alkanut toden teolla. Viholliset vaanivat niin muurien ulkopuolella kuin omienkin riveissä. Keneen voi vielä luottaa?
Violet matkaa Aretian heikkenevien suojien ulkopuolelle etsimään uusia liittolaisia Navarren rinnalle. Nuori lohikäärmelentäjä saa panna peliin kaiken taitonsa, onnensa ja voimansa, mutta hän tekee mitä tahansa pelastaakseen lohikäärmeensä, perheensä, kotinsa ja rakastettunsa.
Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on pidettävä valtava salaisuus, joka voi tuhota kaiken.
Tarvitaan armeija. Tarvitaan voimaa. Tarvitaan taikuutta. Ja lisäksi tarvitaan se ainoa asia, jonka vain Violet voi löytää - totuus.
Mutta myrsky yltyy... eivätkä kaikki selviä sen raivosta.
"Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla."
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)