Kohtalottomien saaga

Danielle L. Jensenin viikinkien mytologiasta ammentava romantasia-duologia on Goodreads Choice -palkintoehdokas vuodelta 2024. Onnettomaan avioliittoon solmitun Freian arki kuluu nyrkin ja hellan välissä, ja haaveillessa paremmasta elämästä. Hän haaveilee olevansa soturi, vailla mitään velvoitteita. Sattumien kautta hänen kohtalonsa muuttuu eräänä päivänä ja seikkailu kohti tuntematonta alkaa.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. A Fate Inked in Blood (Vereen tatuoitu, 2025)

2. A Curse Carved in Bone (Luuhun kaiverrettu, 2026)

Vereen tatuoitu

Freian arki pyörii perkaamalla kaloja ja leikkimällä kammottavan jaarlin vaimoa, jonka selkään Freia mieluusti iskisi miekan jos saisi siihen mahdollisuuden. Hän paljastuu pian olevansa Hlini-nimisen jumalan siunaama, hänessä on pisara jumalan verta ja hänen kohtalonsa on olla kilpineito. Hänellä on taikavoimia, joita monet haluaisivat käyttää hyväkseen ajakseen omia etujaan. Sattumien kautta hän päätyy armottoman jaarli Snorrin alaisuuteen. Ja fanaattisen valtaa halajavan Snorrin punoessa juoniaan, Freia yrittää tukahduttaa tunteensa Snorrin tulen suutelemaan poikaan, Björniin. 

Huhuh. Kuuntelin tämän äänikirjana kun minulla oli tunteja käytettävänäni ja täytyy sanoa, että ne olivat pisimmät tunnit hetkeen. Kuuntelin tämän suomeksi ja en tiedä johtuiko kuuntelemisen tuska osaksi myös lukijasta tai ylipäätään suomenkielestä, mutta luoja tämä oli TYLSÄ. Tai en tiedä oliko niinkään tylsä, mutta jotenkin laimea ja mitäänsanomaton. En saanut missään vaiheessa sellaista hyvää fiilistä tästä kirjasta. Tarina oli täynnä jumalia, taruja ja jumalien palvontaa, mystiikaa ja viikinkitunnelmaa. Kaikesta huolimatta tarina lähti todella hitaasti liikkeelle eikä siinä tapahtunut oikein mitään todella mullistavaa, tai siltä se ainakin tuntui. Freia ärsytti olemalla täysin nössykkä, joka murahteli välillä Björnille kiukuspäissään ja lopun ajan hän käytti sättiäkseen itseään joka asiasta ja manasi ah-niin-kiellettyjä tunteitaan. Kirjan loppupuolella murahtelin jo ääneen hänen ärsyttävyydelleen. Snorri oli totaalisen raastavan ärsyttävä jumaluskomuksiensa kanssa ja Björn, joka edes vähän yritti saada olemuksellaan särmää tarinaan, jäi jotenkin aika tylsäksi ja harmaaksi. En tiedä, kaikki vaan ärsytti tässä kirjassa. Vaikka olen kokenut aina olevani melko kaikkiruokainen mitä fantasiaan tulee niin tämä kirja oli pitkästä aikaa sellainen, että odotin vaan, että se loppuu. Olisin halunnut tykätä tästä, mutta ei. Ei pysty. Epäilen vahvasti, että luen jatko-osaa tästä sarjasta. 

Luuhun kaiverrettu

Freia on kohdannut matkallaan pettymyksiä ja hänen luottamuksensa Björniin on horjunut. Nordlandin kuninkaan Haraldin avulla hän voisi päästä tapaamaan näkijää ja saada mahdollisesti lisää tietoa omasta kohtalostaan. Freia ei ole kaikkien suosiossa ja hänestä koetetaan hyötyä, häntä pidetään uhkana. Juonittelujen verkko kuitenkin kasvaa ja jälleen kerran Freian on punnittava kehen hän voi luottaa, ja kuka on ansainnut matkan suoraan Helheimiin.

Taisin vähän vannoa itselleni etten koske tähän toiseen osaan koska ensimmäisen loppuun saaminen oli niin työn ja tuskan takana. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja täytyy myöntää, että tuskallinen matka ykkösosan kanssa johtui kyllä pääosin ihan siitä, että kuuntelin sen suomenkielisenä äänikirjana. Anteeksi suomenkieli, mutta äänikirjat ei vaan toimi ainakaan minulle. Niinpä päätin, että luen tämän toisen osan ihan kirjana suomeksi. Alku vähän tökki koska vastaan hyppi ensimmäisestä osasta tuttuja nimiä ja termejä, ja yhdistin ne jotenkin heti monotoniseen lukijan ääneen, mutta tarinan edetessä tilanne onneksi alkoi muuttumaan. Tässähän olikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka alkupuoli mentiin perinteisesti päähenkilön kiukkuilun ja epäluuloisuuden pyörteissä, ei se ärsyttänyt kuitenkaan kovin paljon. Tapahtumia alkaa kuitenkin tasaisena virtana vyöryä lukijan verkkokalvoille ja tarina soljuu eteenpäin kuin itsestään. Huomasin jokusen kerran nauravani tekstin nokkeluudelle ja hiukan kyllä virnuilin myös pääparin hetkellisille hempeille kohtauksille. Loppuun olikin sitten pudotettu vähän juonipommia ja melkein tuskanhiki valui otsalla kun pohdin, että mitähän seuraavaksi. Vauhdikas, nokkela ja ihan yllättävän viihdyttävä teos vaikka ensimmäinen osa omalla tähtirivillä vähän notkahtikin. Se on täynnä viikinkejä ja jumalia, Valhallaa ja myyttisiä olentoja. Suosittelen kyllä tätä kaikesta huolimatta!

Freia & Björn 

(kirjailijan kotisivuilta lainattu kuva)