Court of Ravens

Liv Zanderin synkkä fantasiaduo sisältää kaksi osaa. Se kertoo tarinaa maailmasta, jossa ihmisten lisäksi on muun muassa muodonmuuttajia, jotka voivat muuttua korpeiksi. Suojattua elämää elänyt Galantia tulee siepatuksi yllättäen ja hän päätyy korppien linnoitukseen panttivangiksi hänen isänsä tekemien julmien tekojen vuoksi. Moraalisesti harmaat miehet, Malyr - korppien prinssi, sekä hänen luotettu ystävänsä Sabien ovat kuin yö ja päivä, ja Galantia saa kokea heidän huomionsa, niin hyvässä kuin pahassa.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Feathers so Vicious

2. Shadows so Cruel

Feathers so Vicious

Galantia on aatelissukuinen suojattua elämää elänyt nuori nainen, joka on luvattu prinssille. Kesken matkan avioitumisen alttarille Korpit sieppaavat hänet ja vievät hänet Korppien prinssille, Malyrille. Sadistinen Malyr on päättänyt hyötyä Galantian sieppauksesta, mutta samalla hän nauttii Galantian kiusaamisesta luvattoman paljon. Sabien on Malyrin uskollinen seuraaja sekä hyvä ystävä ja hän huomaa tuntevansa erityistä suojelunhalua tyttöä kohtaan. Pian koko Korppien suunnitelma uhkaa hajota liitoksistaan ennen kuin se on edes alkanut. Vankina Galantia saa tietää hyvin arvelluttavia totuuksia elämästään ja siihen kuuluneista ihmisistä ja alkaa kyseenalaistaa oikean ja väärän käsitystä.

Kuuntelin tämän äänikirjana ja se oli kyllä vähän haasteellista. Jotenkin näiden kertojien englanti sekä kirjan sanojen monimutkaisuus tuotti kyllä tekemistä. Joutui ihan kunnolla ajatuksen kanssa kuuntelemaan enkä tiedä ymmärsinkö kaikkea siltikään. Tämä kirja oli itselle kyllä aikamoista tunteiden vuoristorataa. Aluksi en päässyt oikein mitenkään fiilikseen tämän kanssa ja tämä tuntui tylsältä. Sitten puolessa välissä alkoikin tapahtua ja tapahtui ihan kunnolla, ja mietin, että onkohan tämä ollenkaan hyvä, ja sitten taas loppua kohden kirja alkoi lämmittää lukijaansa ja saamaan koukkuun. Tarinassa oli monia hyvin erilaisia ja kirjavia henkilöhahmoja. Galantia oli melko naiivi, mutta jolla oli oma hiukan salattu puolensa. Sabienista varmaan tykkää kaikki lukijat kun taas Malyr ärsytti ja kiehtoi vuoronperään tarinan edetessä. Loppua kohden aloin tykätä osasta hahmoja, mutta loppuun pudotetiinkin niin jännittävää pommia, että se sai minut ärsyyntymään huolella. Prkl. Tämä kirja oli omalla tavallaan paljon synkempi kuin aiemmat saman genren kirjat, joita olin lukenut. Se vähän kammotutti, ja se vähän ihastutti samaan aikaan. Ja jätti ainakin minut hämmentyneeksi siitä, että oliko tämä nyt hyvä, mahtava vai täysin huono. Okei, ei tämä huonoin kirja ole, jonka olen lukenut tai kuunnellut, mutta se oli... hämmentävä. Ehkei sisällönsä puolesta ihan kaikkien mieleen. Uskoisin lukevani toisen osan koska palan halusta tietää mitä ihmettä jatkossa tapahtuu.

Shadows so Cruel

Duologian toisessa osassa Galantian sydän on särkynyt ja hänellä on petetty olo. Samalla hän löytää itsestään uusia puolia, joiden kanssa on opeteltava elämään. Pian hän myös saa tietää, että Malyrin ja hänen polkunsa ovat lähempänä toisiaan kuin hän aiemmin luulikaan. Ongelmana on vain se, että hän ei voi sietää miestä enää lähellään...

Jesh! Viimein sain taas yhden sarjan päätökseen. Olen kauhean vauhdikas aloittamaan kaikkia sarjoja, mutta pitäisi joskus lopetellakin niitä. Kuuntelin tästä ensimmäisen osan joskus muinoin kun vasta aloittelin englanninkielisten äänikirjojen lukemista ja tuolloin olin ihan pihalla kun tuntui, että puolet asioista menee ohi. Ja nyt huomaan, että englannintaito on todellakin kehittynyt koska tämän kuuntelussa ei ollut mitään ongelmaa, joten rohkeasti englanninkielisten äänikirjojen pariin jos yhtään kiinnostaa. Siinä se taito karttuu samalla! Nämä on lähes poikkeuksetta timanttia. Mutta niin, ei tämä duologia jotenkin ole itselle mikään ilotulitusten huipentuma. Se on ihan viihdyttävä, mutta jokin siitä puuttuu. Tämä sarja on siitä hyvä, että tässä keskitytään myös juonenkehitykseen eikä rietastella sivutolkulla, joskin tässäkin osassa nähtiin myös se puoli. Niinhän sitä aina näissä synkemmissä tuotoksissa. Malyr otti jälleen hermoon kuten muistaakseni ensimmäisessäkin osassa, mutta ilokseni hän alkaa vähän muuttua siedettävämmäksi tarinan edetessä. Sabien taas on aika hajuton ja mauton persoona. Loppua kohden vähän kuohahtaa ja siellä tapahtuu erikoinen juonen suunta, joka sai minut vähän tiristämään itkuakin. Erilainen fantasia, ei mikään super synkkä vaikka synkkiäkin elementtejä löytyy, romantiikan roihua useampaankin suuntaan. En ehkä toista kertaa jaksaisi enää näihin uppoutua, mutta on sitä huonompaankin tutustuttu tässä kirjamatkan varrella.