Empyreum

Empyreym-sarja Rebecca Yarrosin kirjoittama fantasiaromaanisarja. Kirjasarjaan on määrä tulla viisi osaa ja viikko ennen kirjasarjan toisen osan julkaisua tiedotettiin, että Siivenisku sovitetaan televisiosarjaksi ja Yarros ottaa osaa tulevan sarjan tuotantoon. Romaanin oikeudet omistaa Amazon MGM Studios ja sarjan showrunneriksi on nimetty Moira Walley-Beckett. Sarja oli aikaisessa kehitysvaiheessa heinäkuussa 2024.

Kirjojen maailma sijoittuu kuvitteelliseen Navarren kuningaskuntaan ja kertoo Violet Sorrengailista, joka aloittaa lohikäärmelentäjän koulutuksen Basgiathin sotakorkeakoulussa komentajana työskentelevän äitinsä pakottamana. Koulutus on hengenvaarallinen ja kilpailu paikasta lentäjien eliittijoukossa kovaa. Ongelmia aiheuttaa myös tarinan antagonisti, siivenkomentaja Xaden Riorson, jonka isän Violetin äiti on aikoinaan mestauttanut.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Fourth Wing (suom. Siivenisku, 2024)

2. Iron Flame (suom. Rautaliekki, 2024)

3. Onyx Storm (suom. Myrskynsilmä, 2025)

4. ?

Siivenisku

Kaksikymmentävuotiaan Violet Sorrengailin on ollut tarkoitus erikoistua historiaan ja elää hiljaista elämää kirjojen keskellä. Nyt Basgiathin sotakorkeakoulun komentaja Sorrengail, Violetin äiti, on määrännyt Violetin liittymään satojen kokelaiden joukkoon, joista muokataan pieni mutta voimakas eliittijoukko lohikäärmelentäjiä. Suuri osa kokelaista kuolee koulutuksen aikana.

Violet on pienikokoinen ja hauras, joten selviämisen mahdollisuus on pieni. Lohikäärmeet eivät valitse taisteluparikseen ihmisistä heikoimpia vaan polttavat heidät tuhkaksi.

Oppilaat ovat jatkuvassa kuolemanvaarassa myös toistensa joukossa: koska lohikäärmeitä on vähemmän kuin kokelaita, kilpailijoista yritetään hankkiutua eroon. Moni kostaisi Violetille myös tämän pahamaineisen piinkovan äidin takia. Erityisen pahalla silmällä häntä katsoo Xaden Riorson, voimakkain ja säälimättömin siivenkomentaja, jonka perheen komentaja Sorrengail on mestauttanut.

"Aloitin lukemaan tätä vähän sellaisella asenteella, että luenpa nyt jotain aikani kuluksi. Muutaman sivun jälkeen tajusin etten voi lopettaa. Rakastuin ihan täysin kepeään ja pirskahtelevaan tarinankerrontaan sekä tempperamenttisiin henkilöhahmoihin. Mitä arvosteluja vilkaisin nopeaan, kirjan tyyli on jakanut mielipiteitä. Kirjan juoni ja idea oli myös omaperäinen etenkin kun en ihan hetkeen ole mitään fantasiaa saanut kunnolla luettua. Tiettyjen hahmojen keskinäinen kemia oli kyllä jotenkin mahtavaa ja sai ainakin tämän lukijan sukat pyörimään jaloissa ja suupielet kääntymään hymyyn useammin kuin kerran. Olisin voinut lukea hahmojen keskinäistä piikittelyä vaikka kuinka kauan. Tarinan edetessä tietenkin asioita tapahtuu ja hullua myöntää, että jotkut kuumat kohtaukset ehkä hiukan lässäyttivät tunnelmaa hetkellisesti vaikka tunnustankin olevani tuhmien tarinoiden ystävä. Ei se kuitenkaan vauhtia hidastanut ja vielä viime metreillä kirja osasi tarjoilla vähän yllätysmomentteja jatkoon. Taisin tirauttaa kyyneleenkin lukiessani karuista hahmokohtaloista. En tiedä, tämä kirja pysäytti lukemaan kunnolla pitkästä aikaa kun ei ole oikein ollut aikaa istua alas ja keskittyä siihen pelkkään lukemiseen. Tämä oli siis ainakin minun mittapuullani todella hyvä. Aion todellakin lukea jatko-osat."

ARVOSANA: 9½

Rautaliekki

Kierrokset kovenevat Rebecca Yarrosin kuuman ja koukuttavan fantasiabestsellerin jatko-osassa.

Kaikki odottivat Violet Sorrengailin kuolevan ensimmäisenä vuonnaan Basgiathin sotakorkeakoulussa - niin oletti Violet itsekin. Mutta alussa vasta karsittiin heikkotahtoiset, epäkelvot ja huono-onniset.

Kun lohikäärmelentäjien varsinainen koulutus alkaa, uusi varakomendantti ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen opettaa Violetille, kuinka mitätön Violet on – ellei hän petä rakastettuaan.

Mutta Violet tietää salaisuuden, joka on ollut kätkössä monta vuosisataa. Eikä mikään, edes lohikäärmeen tuli, ehkä lopulta riitä pelastamaan koulua.

"Hiukan kesti päästä tähän kirjaan sisälle. Alku oli vähän hidastempoinen jotenkin vaikka koko ajan tapahtui jotain. Pidin ensimmäisessä kirjassa päähenkilöiden keskinäisestä piikittelystä, jota tässä kirjassa ei oikeastaan ollut. Violetkin ehkä vähän turhan naiivi ja lapsellinen jankkaaminen luottamuspulasta oli vähän hohhoi, mutta onneksi sen ympärille ei jääty märehtimään liiaksi koko kirjan ajaksi. Lisäksi joutui vähän miettimään, että kukas nyt olikaan kukakin vaikka ensimmäisen osan lukemisesta ei ollutkaan vielä niin pitkä aika. Tarina jatkui kuitenkin hyvin vauhdilla ja kaikenlaista ennätti tapahtumaan tässäkin osassa. Pidän tällaisten kirjojen keveydestä siksi, että niissä ei syvennytä liiaksi yhteen asiaan vaan juttu soljuu eteenpäin kuin itsestään eikä turhanpäiväiseen jahkailuun jätetä liikaa aikaa. Vaikka kirja viihdyttikin hyvin paljon, siitä jotenkin jäi uupumaan "se jokin" mitä ensimmäisessä kirjassa oli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan riittävän kelpo jatko-osa ja tietenkin jätti paljon pohdittavaa ja odotettavaa seuraavaan osaan."

ARVOSANA: 8

Myrskynsilmä

Violet Sorrengaililla on takanaan lähes puolitoista vuotta Basgiathin sotakorkeakoulussa, ja hän tietää, ettei oppitunneille ole enää aikaa - eikä epävarmuudelle. Taistelu on alkanut toden teolla. Viholliset vaanivat niin muurien ulkopuolella kuin omienkin riveissä. Keneen voi vielä luottaa?

Violet matkaa Aretian heikkenevien suojien ulkopuolelle etsimään uusia liittolaisia Navarren rinnalle. Nuori lohikäärmelentäjä saa panna peliin kaiken taitonsa, onnensa ja voimansa, mutta hän tekee mitä tahansa pelastaakseen lohikäärmeensä, perheensä, kotinsa ja rakastettunsa.

Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on pidettävä valtava salaisuus, joka voi tuhota kaiken.

Tarvitaan armeija. Tarvitaan voimaa. Tarvitaan taikuutta. Ja lisäksi tarvitaan se ainoa asia, jonka vain Violet voi löytää - totuus.

Mutta myrsky yltyy... eivätkä kaikki selviä sen raivosta.

"Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla."

ARVOSANA: 8