Mifongin perintö

Trilogian avausosa on J.S. Meresmaan  sykähdyttävä esikoisteos, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ardis on Merontesin prinsessa, joka on luvattu Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Eräänä iltana harhaileva Adris putoaa jokeen ja hänet pelastaa komea Dante Rondestani, joka saa kuninkaalta, Adrisin isältä, kiitokseksi tehtävän: saattaa nuori tyttö uuden aviomiehensä luokse. Kohtalolla on kuitenkin muita suunnitelmia. Nuoret tuntevat vetoa toisiinsa ja pian he huomaavat olevansa keskellä salaisuuksien ja juonittelujen kitkerää verkkoa. 

J.S. Meresmaan blogi

Kirjat:

1. Mifongin perintö (2012)

2. Mifongin aika (2013)

3. ?

Mifongin perintö

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.

Mifongin perintö on historiallista seikkailuromaania lähenevä varttuneiden nuorten fantasiatarina, jonka kiehtovassa kuvakudoksessa nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus, joiden lomassa kimaltaa hyväntahtoinen huumori.

Ote kirjasta:

  Linnin nauru palautti hänet tähän hetkeen. Hän tunnisti itsensä siskonsa piirteissä ja eleissä, ja häntä askarrutti mikä mahtoi olla syy tämän kasvoilla viime päivinä näkyneeseen ilmeeseen. Dante oli yrittänyt saada selkoa ilmeestä, joka oli jossain äärimmäisen tyytyväisyyden ja omahyväisen virneen välillä. Ja toisinaan, kun Linn kuvitteli ettei kukaan katsonut, hän suorastaan hehkui. Loisti.

  Kuten nyt.

  Dante katsoi samaan suuntaan kuin Linn. Oivallus iski häneen. Hän tajusi Linnin näyttävän naiselta, joka oli peuhannut lakanoissa sydämensä kyllyydestä. He eivät olleet kuitenkaan olleet maissa muutamaa tuntia pitempään, ja Danten silmät siristyivät, kun hänen katseensa kiinnittyi asiakkaiden välistä pujottelevaan huivipäiseen Harbeniin. Linn väläytti miehelle hymyn. Harben oli kaataa kantamansa juomat ohittamansa kaverin niskaan.

  Vai sillä tavalla.

  Danten aikeet leppoisasta keskustelusta tyrehtyivät alkuunsa. Hän rusensi druchuminnysän pöytälevyyn kuin syöpäläisen.

  Kun Harben laski juomat käsistään pöydälle ja rojahti istumaan loosin toiselle puolelle, Dante kumartui ottamaan tuoppinsa. "Teit sitten sovun Linnin kanssa?"

  Harbenin katse etsiytyi Linniin, ja hymy, joka oli mahdoton estää, venytti miehen suupieliä. "Joo."

  "Linn saattaa olla aikuinen nainen ja komentaa laivalastillista merten hurjapäitä, mutta hän on minun isosiskoni ja Rondestanien perheen nainen. Sinun olisi pitänyt kysyä minulta ensin, jumalauta, ennen kuin menet pökkimään häntä."

  Harben oli typertynyt. "Näkeekö sen?"

  "Että näkeekö? Rullaa kielesi, hyvä mies, ja lakkaa kompuroimasta yhdestä hymystä, niin joku saattaa erehtyä pitämään teitä vain kaveruksina."

(Mifongin perintö - Merirosvojen kaupunki, s. 281-283)

"Täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Sen juoni vaikutti liian "vanhanaikaiselta ja historialliselta" makuuni, mutta totuus oli toinen. Kirja suuntaa suoraan tapahtumien keskiöön eikä hellitä otettaan missään vaiheessa. Tylsiä hetkiä ei yksinkertaisesti ole tässä kirjassa, tapahtumia on tasaisena virtana. Päähenkilö Adris on aika lapsellinen ja rasittava hahmo, mutta kuten tyttö, myös hahmo, kasvaa hyvin paljon kirjan loppua kohden. Tämä kirja herätti suuren määrän tunnetiloja. Aina vihastuksesta ilostukseen ja ahdistukseen. Kirja vie lukijan suoraan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan, jossa on järjestettyjä avioliittoja, piilotettuja tunteita ja miekan sivalluksia. Huumoria unohtamatta. Mahtavaa ajanvietettä sisältävä kirja, jonka jatko-osa on pakko lukea."

ARVOSANA: 8

Mifongin aika

Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla - sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.

"Tätä kirjaa odotin aika kovasti, mutta valitettavasti se vähän petti odotukseni. Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas. Koskaan se ei päässyt kiihdytyksessään loppuun. Kirja kuvaili enemmänkin eri hahmojen elämää ja matkustamista. Aikaa tapahtumien välillä ei voinut yhtään päätellä vaikka ei niillä onneksi ihan kauhean paljon merkitystä ollutkaan. Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä. Olisin halunnut läiskiä häntä poskille ja ravistella sekä huutaa, että "herää nyt saatana!" Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut eikä kumpikaan näistä hahmoista tuntunut edes olevan pääosassa koko kirjassa. Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni. Toivon todella seuraavalta kirjalta enemmän kunnon äksöniä ja kuumia kohtauksia Ardisin ja Danten välille koska he kuuluvat yhteen ja Danten seurassa Ardisista tulee jopa siedettävä. Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja."

ARVOSANA: 7½