perjantai 11. toukokuuta 2012

Mifongin perintö

Trilogian avausosa on J.S. Meresmaan  sykähdyttävä esikoisteos, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ardis on Merontesin prinsessa, joka on luvattu Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Eräänä iltana harhaileva Adris putoaa jokeen ja hänet pelastaa komea Dante Rondestani, joka saa kuninkaalta, Adrisin isältä, kiitokseksi tehtävän: saattaa nuori tyttö uuden aviomiehensä luokse. Kohtalolla on kuitenkin muita suunnitelmia. Nuoret tuntevat vetoa toisiinsa ja pian he huomaavat olevansa keskellä salaisuuksien ja juonittelujen kitkerää verkkoa. 



Kirjat:
1. Mifongin perintö (2012)
2. Mifongin aika (2013)
3. Mifongin mahti (2014) 
4. Mifongin kätkemä (2015) 
5. Mifongin kadottama (2016) 


Mifongin perintö

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.

Mifongin perintö on historiallista seikkailuromaania lähenevä varttuneiden nuorten fantasiatarina, jonka kiehtovassa kuvakudoksessa nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus, joiden lomassa kimaltaa hyväntahtoinen huumori.

  Linnin nauru palautti hänet tähän hetkeen. Hän tunnisti itsensä siskonsa piirteissä ja eleissä, ja häntä askarrutti mikä mahtoi olla syy tämän kasvoilla viime päivinä näkyneeseen ilmeeseen. Dante oli yrittänyt saada selkoa ilmeestä, joka oli jossain äärimmäisen tyytyväisyyden ja omahyväisen virneen välillä. Ja toisinaan, kun Linn kuvitteli ettei kukaan katsonut, hän suorastaan hehkui. Loisti.
  Kuten nyt.
  Dante katsoi samaan suuntaan kuin Linn. Oivallus iski häneen. Hän tajusi Linnin näyttävän naiselta, joka oli peuhannut lakanoissa sydämensä kyllyydestä. He eivät olleet kuitenkaan olleet maissa muutamaa tuntia pitempään, ja Danten silmät siristyivät, kun hänen katseensa kiinnittyi asiakkaiden välistä pujottelevaan huivipäiseen Harbeniin. Linn väläytti miehelle hymyn. Harben oli kaataa kantamansa juomat ohittamansa kaverin niskaan.
  Vai sillä tavalla.
  Danten aikeet leppoisasta keskustelusta tyrehtyivät alkuunsa. Hän rusensi druchuminnysän pöytälevyyn kuin syöpäläisen.
  Kun Harben laski juomat käsistään pöydälle ja rojahti istumaan loosin toiselle puolelle, Dante kumartui ottamaan tuoppinsa. "Teit sitten sovun Linnin kanssa?"
  Harbenin katse etsiytyi Linniin, ja hymy, joka oli mahdoton estää, venytti miehen suupieliä. "Joo."
  "Linn saattaa olla aikuinen nainen ja komentaa laivalastillista merten hurjapäitä, mutta hän on minun isosiskoni ja Rondestanien perheen nainen. Sinun olisi pitänyt kysyä minulta ensin, jumalauta, ennen kuin menet pökkimään häntä."
  Harben oli typertynyt. "Näkeekö sen?"
  "Että näkeekö? Rullaa kielesi, hyvä mies, ja lakkaa kompuroimasta yhdestä hymystä, niin joku saattaa erehtyä pitämään teitä vain kaveruksina."

(Mifongin perintö - Merirosvojen kaupunki, s. 281-283)

"Täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Sen juoni vaikutti liian "vanhanaikaiselta ja historialliselta" makuuni, mutta totuus oli toinen. Kirja suuntaa suoraan tapahtumien keskiöön eikä hellitä otettaan missään vaiheessa. Tylsiä hetkiä ei yksinkertaisesti ole tässä kirjassa, tapahtumia on tasaisena virtana. Päähenkilö Adris on aika lapsellinen ja rasittava hahmo, mutta kuten tyttö, myös hahmo, kasvaa hyvin paljon kirjan loppua kohden. Tämä kirja herätti suuren määrän tunnetiloja. Aina vihastuksesta ilostukseen ja ahdistukseen. Kirja vie lukijan suoraan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan, jossa on järjestettyjä avioliittoja, piilotettuja tunteita ja miekan sivalluksia. Huumoria unohtamatta. Mahtavaa ajanvietettä sisältävä kirja, jonka jatko-osa on pakko lukea."
ARVOSANA: 8


Mifongin aika

Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla - sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.

"Tätä kirjaa odotin aika kovasti, mutta valitettavasti se vähän petti odotukseni. Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas. Koskaan se ei päässyt kiihdytyksessään loppuun. Kirja kuvaili enemmänkin eri hahmojen elämää ja matkustamista. Aikaa tapahtumien välillä ei voinut yhtään päätellä vaikka ei niillä onneksi ihan kauhean paljon merkitystä ollutkaan. Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä. Olisin halunnut läiskiä häntä poskille ja ravistella sekä huutaa, että "herää nyt saatana!" Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut eikä kumpikaan näistä hahmoista tuntunut edes olevan pääosassa koko kirjassa. Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni. Toivon todella seuraavalta kirjalta enemmän kunnon äksöniä ja kuumia kohtauksia Ardisin ja Danten välille koska he kuuluvat yhteen ja Danten seurassa Ardisista tulee jopa siedettävä. Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja."
ARVOSANA: 7½ 


Mifongin mahti

Jokaisessa meissä on voimavaroja ja salattuja sopukoita, joihin kukaan toinen ei näe. Niihin ei edes taikuus yllä. Meistä jokainen on arvoitus.”

Kaksoset Ciaran ja Fewrynn elävät pantterikansan laaksossa äitinsä Ardisin ja isäpuolensa Connailin kanssa. Rauhallinen elämänkulku järkkyy, kun he täyttävät kaksitoista vuotta. Vanha sopimus velvoittaa Ciaranin lähtemään Merontesiin valtaistuimen perijäksi, mutta Fewrynnin on pysyttävä laaksossa. Ciaran odottaa tulevaa kuninkuutta innokkaasti: vihdoinkin hän pääsee näyttämään omat kykynsä ja välttymään ainaiselta vertailulta magiaa hallitsevaan siskoonsa.

Merontesin kuninkaan osa ei kuitenkaan ole helppo. Kaikki eivät ole ihastuneita uuteen vallanperijään. Lisäksi kaupunkia vaivaa mystinen kirous. Kehen Ciaran voi luottaa?

Fewrynniä painaa mahdin taakan lisäksi sydänsurut. Kaksosveli on kaukana poissa, ja läheiset pitävät häntä yhä pikkutyttönä. Lapsesta asti vaivanneet painajaiset pahenevat. Utelias kurkistus Ardisin ajatuksiin käy kalliiksi - Fewrynn ei saa mielestään tummaa muukalaista, joka täyttää äidin muistot. Entä kuka on vihainen nainen, joka vierailee Fewrynnin painajaisissa?

Kun Merontesia riivaava kirous uhkaa yllättäen Ciaranin henkeä, Fewrynn tietää, että hänen on kohdattava pahimmat pelkonsa pelastaakseen veljensä.

"Niin on kolmas osa luettu kotimaista historialliseen maailmaan sijoittuvaa sarjaa. Odotin niin kovasti Adrisia ja Dantea, mutta tässä osassa keskitytäänkin Adrisin lapsiin, Ciaraniin ja Fewrynniin. Tarina vetäisi jälleen kerran mukaansa erikoisine hahmoineen ja tarinoineen. Pidin hahmojen keskellä pyörivästä juonittelujen verkosta. Jokainen hahmo tuntui olevan vähän pihalla tilanteesta ja lukija kiristelee hampaitaan kirjan ääressä miettien, että "eikö se nyt tajua?!" Juonikuviot olivat siis nokkelia ja otteessaan pitäviä. Kirjan tapahtumien tahti oli hyvä ja tykästyin tässä osassa kovasti Fewrynniin. Pippurinen punapää, jolla on magiaa veressään. Mutta tottakai Adris ja Dante pysyvät edelleen suosikkeinani! Loppua kohden alkoi tapahtua ja tottakai kirja jäi jännään kohtaan joten jatkoa odotellaan sitten kieli poskella. Ehkä saamme seuraavaan osaan hiukan ensimmäisen kirjan odotettua romantiikkaa. Pidin ehkä tästä hiukan enemmän kuin edellisestä osasta."
ARVOSANA: 8


Mifongin kätkemä

"Minun veressäni on sekä maruaania että mifonkeja, ja jos minä jotain haluan, otan sen."

Merontesissa kuohuu. Nuori kuningas Ciaran on syösty vallasta, ja hän joutuu pakenemaan henkensä kaupalla vallananastajan vainoa. Pakomatkassa Ciarania auttaa harvojen ja valittujen hovinedustajien lisäksi hänen äitinsä Ardis, joka on omien kiperien ratkaisujensa edessä: Voisiko hän antaa itselleen luvan elämänsä rakkauteen, siihen suurimpaan ja sykähdyttävimpään? Vai tulisiko hänen palata Itämantereelle tutun ja turvallisen aviomiehensä ja nuorimman tyttärensä luokse? Ratkaisevan kysymyksen Ardisille esittää kuitenkin Ciaran.

Heistä kumpikin saa huomata, että valta ja vapaus kietoutuvat toisiinsa joskus yllättävillä tavoilla.

Suurten menetyksien kalvama Fewrynn vie itsensä äärirajoille kajotessaan niin mielensä kuin mahtinsa varjopuoleen. Elämän ja kuoleman rajamailla häntä opastaa mustan mahdin vankeudesta selvinnyt Linn Rondestani. Kuinka pitkälle mifongilta saatu mahti kantaa? Entä mitä kaikkea siihen kätkeytyy? Jokaisella teolla on seurauksensa, ja Fewrynn saattaa alulle jotakin, joka saa koko Merontesin kauhun valtaan.

Ardisin ja hänen lastensa lisäksi vauhdikkaaseen tarinaan punoutuu Merontesin vallannut kuningas, jonka voittoa himmentää henkilökohtainen menetys; muistinsa myötä minuutensa kadottanut salaperäinen Joentuoma, sekä tietenkin Dante Rondestani, joka joutuu ikävien totuuksien äärelle yrittäessään tasapainoilla sebuiuuden vaateiden ja ihmisen halujen välillä.

"Harmitti kyllä suuresti kun en muistanut kaikkia aikaisempia tapahtumia tätä lukiessa joten oli hiukan haasteellista miettiä välillä missä mennään. Tämä kirja vetäisi jälleen kerran lukijansa kerralla mukaansa keskelle historiallista maailmaa eri näkökulmien kautta. Tykkäsin nimenomaan, että tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmista ytimekkäillä ja sopivan pituisilla tarinoilla. Ei ennättänyt kyllästymään mihinkään juonikuvioon koska niitä oli useampi ja tapahtumat vaihtelivat ahkerasti yhdestä toiseen. Minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä yhtäkään suosikkia tässä kirjasarjassa ja kaikkien hahmojen seikkailuista oli mielekästä lukea. Tarinan kulku oli minusta riittävän rivakkaa eikä asioiden ympärille jääty pyörimään, siitä suuri bonus. En ole syvällisen kerronnan suurin fani. Lopussa kaksi tuttua hahmoa pääsivät taas toistensa lähelle ja loppuun pudotettiin jännittävä kuvio, joka saa lukijansa tuhahtelemaan kärsimättömästi ja odottamaan jatko-osaa innokkaasti. Joko sen seuraavan kirjan saisi hyppysiinsä?"
ARVOSANA: 8½


Mifongin kadottama

Belonen entinen kuningatar Ardis Isvergal Duverney palaa takaisin kotikaupunkiinsa Merontesiin yhdessä rakastajansa Dante Rondestanin kanssa, mutta kohtaa suru-uutisia, jotka horjuttavat hänen määrätietoisuuttaan. Yhtäkkiä mikään ei ole niin kuin pitäisi. Kun menneisyydestä ilmestyy hahmo sekoittamaan suunnitelmia entisestään, Ardis saa käyttää kaiken tahdonvoimansa ja neuvokkuutensa haasteista selvitäkseen. Edes Danten siskon, Linnin, kyvyt eivät tunnu riittävän siihen, mitä Ardisilla on mielessään.

Samaan aikaan toisaalla Ardisin poika Ciaran etsii omaa paikkaansa lähtemällä Beloneen, jota hänen oikea isänsä hallitsi vuosikymmeniä. Hänen mukaansa liittyy uskollinen henkivartija Oslaf, arvaamaton Joentuoma sekä uutena tuttavuutena tyttö, josta Ciaran ei tiedä, onko tämä lintu vai kala.

Varmaa kuitenkin on, ettei merkityksellistä ole pelkästään määränpää, vaan myös matka.

 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hienolta! Kotimaista fantasiaa olenkin kaivannut lisää, hienoa että kustantamoissa on havahduttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, nyt on kyllä tulossa aika paljon suomalaistakin fantasiaa eikä ne kyllä huonommaksi jää kuin ulkomaisetkaan :)

      Poista

Kiitoksia muistamisesta ;)