Leigh Rivers & Harleigh Beck - Chokehold

Riversin ja Beckin standalone on synkkää MM-romantiikkaa. Blaise on kaikkien kultapoika kun taas Cole on se rentumpi tapaus, jota Blaisen isä koko ajan nokittelee. Velipuolet eivät voi sietää toisiaan. Tai niin ainakin voisi kuvitella. Blaise on nimittäin jo kauan aikaa ollut ihastunut veljeensä ja Cole taas on hiukan katkera perheen suositulle kultapojalle ja haluaa kostaa hänelle. Kostoleikit muuttuvat vain pikkuhiljaa vähän toisenlaisiksi leikeiksi. Kirja ei sovellu nuorille eikä herkille lukijoille ja se on englanninkielinen.

Leighin kotisivut ja Beckin kotisivut

Ah, miksi tästä kirjasta ei puhuta enemmän? Ja vielä tärkeämpi kysymys on se, miksi en ole jo aiemmin kuunnellut tätä? Kyseessä siis jälleen dark romancea ja tällä kertaa MM romantiikkaa, jota aika harvoin tulee kyllä luettua tai kuunneltua, mutta jotenkin tämä imaisi heti mukaansa ensi sivuilta lähtien. Pääparin välinen viha on käsinkosketeltavaa heti alusta saakka vaikka taustalla kuohuu muitakin tunteita. Tässä oli synkkiä elementtejä, mutta myös samalla tämä oli jotenkin kauhean hellyyttävä kun kaksi ihmistä taistelee omia tunteitaan vastaan ja koettaa samalla kuitenkin keksiä keinot olla yhdessä. Jotenkin oli huippua, että tässä ei ollut sellaisia kunnollisia homofobisia hahmoja vaan pääparin ystävät ottivat asian silleen lungisti ihan kuin asiassa ei olisi mitään outoa. Niinkuin sen pitäisikin olla. Tietenkin taustalla genrelle tyypillisesti lymyää synkkiä haasteita ja ihmisiä, jotka koettavat saada Blaisen ja Colen pysymään erossa ja oli jotenkin hauskaa, että Blaise kuvattiin tarinan kilttinä poikana, tai ainakin kaikki hänen lähipiirissään kuvittelevat niin vaikka totuus on se, että Blaise taitaa tässä olla se enemmän unhinged osapuoli. Tietenkin tässä lempi leiskuu vähän roisisti ja väkivaltaisestikin, mutta koska olen turmeltunut sielu niin minä vain hymyilin typerästi kirjan alusta loppuun. Tässä vaan jotenkin kolahti kaikki. Hahmot, miljöö, tarina, spicy, kaikki! Harva dark romance kolahtaa kunnolla, mutta tämä jostain syystä teki sen korkealta ja kovaa. Ja mainittakoon vielä, että äänikirjassa oli kyllä oikein helmet lukijat.