Acotarista tutun Maasin Crescent City -sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Acotar. Se kertoo haltioista, keijuista, enkeleistä, susista ja kaikesta siitä väliltä. Tapahtumien keskiössä on puolihaltia Bryce Quinlan. Huhutaan, että sarjaan tulisi ainakin neljä osaa, mutta vielä ei ole paljastunut mitään uutta seuraavasta osasta.
Kirjailijan kotisivut
Kirjat:
1. House of Earth and Blood (suom. Maan ja veren huone, 2023
2. House of Sky and Breath (suom. Taivaan ja hengen huone, 2025)
3. House of Flame on Shadow (suom. Liekin ja varjon huone, 2025)
4. ?
Maan ja veren huone
Bryce Quinlanin elämässä menee hyvin. Päivisin hän tekee töitä ja yöt juhlii rankasti yhdessä ystäviensä kanssa. Kun eräänä kohtalokkaana iltana tuntematon voimakas demoni hyökkää murhaten hänen ystävänsä, kaikki muuttuu. Murhia alkaa tapahtua ja Bryce miettii onko hänen päänsä vadilla. Hän alkaa tehdä yhteistyötä poliisivoimien langennen enkelin, Hunt Athalarin kanssa selvittääkseen kuka on hänen ystäviensä murhan takana.
Somessa tuli jälleen kerran vastaan tämä sarja ja suhtauduin siihen vähän varauksella kun luin kirjan takakantta. ToG jäi minulla kesken kun se vaan oli niiiin TYLSÄ. Koetan ehkä vielä joskus uudelleen, mutta toistaiseksi ei ole mielenkiintoa. Mutta niin, kokeilin nyt sitten lukea tätä kolmatta Maasin sarjaa. Alkuun hirvitti kyllä se mikä tiiliskivi tämä on ja täytyy myöntää, että jonkun kerran tuli pohdittua, että jätänkö tämänkin vain kesken. Tässä on kyllä perusteellista maailmanrakennusta ja vaikka tässä tavallaan koko ajan tapahtuu jotain niin tuntui välillä, että pitkästyn kuoliaaksi. Vaikka tavallaan pidin hahmoista ja tästä moninaisten olentojen maailmasta niin liika on liikaa, musta tästä olisi saanut paljon houkuttavamman jos tarinaa olisi tiivistänyt. Todella romantiikannälkäisille tämä ei ole, äärimmäistä slowburnia ja vähän romantiikan hippusia ripotellaan, mutta itse tarina keskittyy kaikkeen muuhun. Kirjan parasta antia oli ihan loppumetreillä kun kaikki kulminoituu kunnon tapahtumatykitykseen ja tilanteita pulpahtelee eteen yksi jos toinenkin ja päähenkilöstämme paljastuu yhtä jos toista. Tavallaan tämän voisi ajatella myös standalonena koska miusta tää vaan loppuu silleen aika selkeesti vaikka lopussa hiukan koetetaankin herätellä lukijoiden kiinnostushermoja. Tää on mulle vähän outo sarja. Tää ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta haluan silti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, joten jossain vaiheessa sitten toisen osan kimppuun. Mutta oli tämä minusta parempi kuin ToG.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)