Mirjamin elämässä kuohuu paraikaa, ja sitten hän saa yhtäkkiä siskopuoleltaan Nialta viestin ja kutsun saapua juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä lapsuudenajan saareen. Saari on kerännyt vuosien saatossa monia rakkaita muistoja ympärilleen, mutta tunnelma siellä on muuttunut ja syntymäpäiväjuhlien aikaan pahuus näyttää kyntensä julman katkeralla tavalla.
Minulla on aina mielenkiintoisia syitä valita joitakin kirjoja lukulistalle ja tämä kirja oli kyllä niin kaukana siitä mitä luen, mutta valitsin tämän siis siksi, että tämä kirjailija on kirjoittanut muinoin Engelsfors-trilogian, joka oli YA-fantasiaa ja josta pidin kovasti. Trilogian ensimmäisestä osasta tuli elokuvakin, joka tuli katsottua. Ja minä arvelin, että tämä olisi sellainen Freidamainen jännäritykitys, mutta ei nyt ihan. Kirja on vähän niin kuin päähenkilö Mirjamin päiväkirja, jossa hän muistelee vuoronperään mennyttä ja palaa sitten taas nykyisyyteen. Tämä on kahden sisaruksen tarina teini-ikäisyydestä tähän hetkeen ja kaikista heidän vastoinkäymisistään siinä matkan varrella. Täytyy myöntää, että olin välillä todella pitkästynyt tätä lukiessa. Tässä oli sellaista syvällistä elämän pohdintaa vähän liiaksi minun makuun. Mielenkiintoinen osuus alkaakin sitten vasta ihan kirjan loppupuolella kun siskokset ovat saarella ja twistiä pudotellaan aluksi niin selvälle (ehkä) juonikuviolle. Kirjan tarina lopuksi kulminoituu sydäntä hypäyttelevään jännitysnäytelmään. Ehkä odotin enemmän, ehkä en varsinaisesti mitään. Tuntui vain, että 90% kirjasta oli vain muistelmia, toki myös lopun pohjustusta, mutta silti. Kirjan parasta antia oli vasta ihan lopulla. Vähän sellainen "tulipahan luettua fiilis". Ainakin voi sanoa, että on yrittänyt laajentaa omaa lukuharrastustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)