Antiikin pahikset

Jasmine Masin synkkä romantasiasarja on yksi BookTok-sensaatioista. Se kertoo ujosta Alexis-nimisestä ihmistytöstä, joka koettaa selviytyä näkymättömänä titaanien maailmassa. Verikokeesta paljastuu, että hän onkin eliittiä, puoliksi spartalainen. Hän joutuu julmaan ja armottomaan Spartan sotakouluun ja saa mentoreikseen julmaa mainetta niittäneen punaduon; Patronin ja Akhilleuksen. Mukana soppaa sekoittamassa on myös kuoleman lautturi Kharon sekä sodan poika Augustus. 

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Blood of Hercules (suom. Herkuleen veri, 2024)

2. Bond of Hercules (suom. kesä 2026)

Herkuleen veri

Ujo Alexis on elänyt traumaattisen lapsuuden kasvattivanhempiensa hoidossa ihmisten maailmassa, jossa olot ovat kurjat ja selviytyminen veitsen terällä. Pienenä valopilkkuna hänen elämässään on säpäkkä Nyks, demonikäärme, jonka hän vain itse näkee. Myöhemmin hänen elämäänsä astuu myös Charlie, mykkä poika, josta tulee hänen velipuolensa. 19-vuotiaana ihmisten on mahdollista päästä kouluttautumaan lisää ja turvaamaan oman tulevaisuutensa. Kokeen aikana kuitenkin paljastuu, että Alexisissa on spartalaista verta ja hänet sysätään keskelle antiikin mytologian suuria jumalia ja sotureita, haastavaan Spartan koulutukseen, joka uhkaa viedä häneltä hänen viimeisenkin järjen rippeensä...

Aloin eilen lukemaan tätä vähän huonosti motivoituneena. En ollut mitenkään laittanut tätä kirjaa sellaiseksi pakko lukea- kategoriaan kuuluvaksi, mutta koska tästä kohistiin paljon niin pitihän se varata kirjastosta. Alku oli vähän takkuinen ja laimea, elämää päähenkilöstä ihmisten keskuudessa, kurjuudessa ja nälkäisenä. Alexis oli merkillinen hahmo, ujo, hiljainen ja ihan vähän sellainen autistiseen ihmiseen yhdistettävä henkilöhahmo, mutta hänen päänsisäiset monologit kirvoittivat monet naurut tämän kirjan aikana. Siis, kun pääsin alkuun tämän kirjan kanssa niin en pystynyt enää lopettamaan. Ahmin sivuja yksi toisensa jälkeen ja halusin vaan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kirjassa keskityttiin aika pitkälti vain Alexisin selviytymiseen sotakoulussa, mutta jotenkin tunnelma koko kirjan aikana oli jännittynyt ja odottava, kihisevä. Sitten kun vielä lisätään soppaan muutama iso komea ja häijy spartalainen niin soppa on valmis. Poukkoilin miesten välillä, että mikähän minkäkin hahmon rooli tulee tytön elämässä jatkossa olemaan. Odotin sitä suurta kohahdusta ja sitä ei tuntunut kuuluvan, se oli varmaan kirjan yksi koukuttava tekijä, se piti otteessaan. Siellä täällä pirskahteli pieniä herkkuannoksia, mutta itse kakun saaminen kesti kyllä. Lopussa odotus palkittiin ja tarinan juoni potkaisi kyllä aika mehukkaasti tällaisen kieroutuneeseen lukijaan kuin minä. En malttaisi millään odottaa, että pääsen seuraavan osan kimppuun! Tämä kirja oli täynnä Kreikan mytologiaa ja jumalia. Tämä kirja oli jollain tasolla sairas, häiriintynyt ja täysin asiaton, samalla se kuitenkin koukutti ja sai lukijansa aivan ällistyksiin. Tämä oli aika mahtava, tai kreikaksi θεαματικός!

Bonds of Hercules

Herkuleeksi tituleerattu Alexis, Haadeksen ja Persefonen tytär, on nyt sidottu kahteen synkkään spartalaiseen. Tilanne on ravistellut Olympoksen perustuksia ja kaikkea mihin Alexis aiemmin on uskonut, ja hän vannoo kostoa kahlitsijoilleen. Kaiken keskellä Alexis osallistuu julmaan gladiaattorikisaan, jossa ei armoa anneta, yrittäen samalla saada selvää omista voimistaan ja mihin hän pystyykään. Samaan aikaan vaarallinen vanki on karannut alamaailmasta ja syytökset tuntuvat kohdistuvan Alexisiin ja hänen lähipiiriinsä.

Sarjan ensimmäinen osa Herkuleen veri onkin jo tullut suomeksi ja tämäkin varmasti tulee, mutta itselleni tyypillisesti en malttanut odottaa suomennosta vaan kuuntelin tämän äänikirjana Storytellissä. Siinä missä ensimmäinen kirja lähti vähän hitaasti juonen kannalta käyntiin niin tässä painetaan kaasua heti alusta saakka. Ensimmäisessä kirjassa annettiin vähän vinkkiä siitä mitä jatkossa onkin luvassa, joten hyökkäsin tämän osan kimppuun innoissani. Ja olihan tässä, ai että. Komeita ja synkkiä spartalaisia, kuumia kohtauksia ja spicyä, ei kuitenkaan liikaa, mutta sopivasti ripoteltuna aina siellä täällä, jotta tällainen spicyn ystävä pysyi hyvin viihdytettynä mukana alusta loppuun saakka. Tutut hahmot olivat mukana ja heidän välisensä kanssakäyminen ja suhteiden sisältö muuttui tarinan edetessä. Jälleen kerran Alexisin päänsisäiset monologit oli jotain aivan mahtavaa ja se miten hän piikitteli menemään mennen tullen. Alexisin ja Kharonin humalainen keskustelu oli ehdottomasti tarinan parasta antia. Kirja kulminoitui loppua kohden gladiaattorikisaan, joka oli ehkä osittain vähän turhankin venytetty minusta, mutta tapahtumien paljous antoi vähän anteeksi siltä osalta. Saimme tietää vähän lisää Alexisista ja pääsemme tutustumaan tarinan edetessä uuteenkin hahmoon, jolla vaikuttanee tarinan lopun perusteella olevan osansa seuraavissa seikkailuissa. Tää oli hyvä, viihdyttävä, tässä oli poskia punoittavia kohtauksia ja en malta odottaa, että saan seuraavan osan joskus käsiini. Tämän kirjan ansiosta kolme on mun uusi lempinumero ;) Aion kyllä lukea tämän vielä myös suomeksi kunhan kirja joskus ilmestyy.