Murhanhimo - trilogia

Kanadalaisen menestyskirjailijan Brynne Weaverin trilogia yllättää, naurattaa ja kauhistuttaa samaan aikaan. Murhanhimo-trilogia on ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen suomennettu Dark Romancen tuotos, joka hyppää kerralla lähelle syvää päätyä. Jokainen kirja kertoo eri henkilöiden hyvinkin vivahteikkaan ja tunteita herättävän tarinan synkällä twistillä, kaikki kirjojen henkilöt vilahtelevat tarinassa jo ennen omaa kirjaansa ja kaikkien päähenkilöiden tarinat nivoutuvat toisiinsa. Ei suositella herkille ihmisille eikä nuorille.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Butcher & Blackbird (suom. Teurastaja & Mustarastas, 2025)

2. Leather & Lark (suom. Nahkuri & Kiuru, 2025)

3. Scythe & Sparrow (suom. Viikate & Varpunen, 04-05/2026)

Teurastaja & Mustarastas

Ristilukkina tunnettu Sloane Sutherland ja Teurastajan tittelin saanut Rowan Kane kohtaavat sattumalta toisensa eräänä päivänä hyvin yllättävissä merkeissä. Kaksi sarjamurhaajaa ovat kuulleet toisistaan, mutta eivät koskaan aiemmin ole tavanneet. Kaksikon välille kehkeytyy heti jonkinlainen yhteys ja pian he huomaavat kokevansa keskenään eräänlaista sielujen sympatiaa. Rowanin ehdotuksesta he haastavat toisensa keskinäisessä vuosittaisessa murhamittelössä, jonka voittaja on tietenkin se kaikkein parhain.

Saatoin ehkä vähän kiljahtaa kun tajusin, että tämän genren kirja on saatavilla myös suomeksi. Englanninkielisten kirjojenkin lukeminen sujuu kyllä, mutta tässä sitä kieltä ei tarvitse työstää niin paljon, kaikki vaan soljuu kuin itsestään. Ehdottomasti piti päästä tutustumaan ensimmäiseen kirjaan ja tilasin sen itselleni. Ja katsokaa nyt miten hieno tuo kirjan kansi on! Ah, ihan täydellinen! Saatoin hiukan kohotella kulmiani huvittuneena kun ensimmäisiltä sivuilta löytyi sisältövaroituslista. Jaaha, tätä siis oli luvassa. Lisäksi alusta löytyi soittolista, jossa oli kaikille kirjan kappaleille omat musiikkinsa. Vau, tähän oli panostettu. Olin kyllä vähän laiska, enkä kuunnellut soittolistaa samalla kun luin. Tuhma minä. Kirja ei ole kauhean paksu ja pitkä, joten sen lukeminen eteni ihan hetkessä ja sain luettua tämän päivän aikana. Mitähän tästä sanoisi, tämä aiheutta pienen tunteiden ristiriidan sen kanssa, että tässä oli aika väkivaltaisia kohtauksia, mutta toisessa hetkessä taas se tursusi suuria tunteita ja romantiikkaa. Välillä oli siinä ja siinä, että koinko hienosti pahoinvointia lukiessani tekstiä. Ei pidä antaa ulkonäön kuitenkaan hämätä. Parin välinen kontakti kirjan loppupuolella ei ollut ihan aloittelijoille. Tämä kirja oli täynnä hyyyyvin roisia romantiikkaa, huumoria ja lenteleviä ruumiinosia. Kaikki nämä yhdessä vähän tasapainottivat toisiaan ja pelastivat tällaisen ensikertalaisen pahimmalta shokilta. Minä kyllä pidin tästä. Sellaisena kuin se on, omassa genressään. Aion kyllä lukea jatko-osatkin.

Nahkuri ja Kiuru

Palkkamurhaajana tunnettu Lachlan Kane kaipaisi rauhaa arkeensa, mutta tietää ettei tule pääsemään irti alamaailman otteesta ikinä. Kaunis lauluntekijä Lark Montague kummittelee hänen muistoissaan. Ja kaiken lisäksi he vielä vihaavat toisiaan. Kun olosuhteet pakottavat heidät yhteiseen diiliin, joka takaisi heidän ja heidän läheistensä turvallisuuden, parivaljakko koettaa epätoivoisesti tulla toimeen ja koettaa olla kuristamatta toisiaan hengiltä.

No onhan tätä nyt odoteltu! Ensimmäinen osa oli jo niin mahtava, että en odottanut mitään muuta. Jo edellisestä osasta tutut Lachlan ja Lark ovat pääosassa ja nyt päästään sukeltamaan heidän maailmaansa. Siis, minä nauroin jo ensimmäisellä sivulla. En kestä tätä kirjan nokkeluutta ja huumoria, ja aivan päättömiä väkivaltaisuuksia. Nauroin ja virnistelin läpi kirjan, mun pokerinaama ei kestänyt tämän kanssa yhtään. Tämä oli ehkä vähän enemmän sellaista enemies to lovers ja slow burnin risteymää, ja lukija palkittiin vasta hyvin loppuvaiheessa, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Tämä oli jotenkin vaan niin soljuvaa, nokkelaa ja totaalisen viihdyttävää aina ensimmäisiltä sivuilta viimeisille asti. Jälleen kerran kirjailija onnistui saamaan hetkeksi (onneksi ohimenevän) hiukan pahoinvoivan olon, hänellä tuntuu olevan fiksaatio näihin ruokiin, jotka hän sujuvasti kirjoissaan pilaa lukijoilta. Kuten ensimmäisessäkin osassa, tässäkin oli vähän sitä "suurta pahaa" joka luikki taustalla, mutta jotenkin tuntui, että se oli siellä vaan muodon vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjan osalta se oli hyvin pieni osa, jossa tämä pahuus "pääsi ääneen". Sama kun sitä ei olisi ollut laisinkaan tai sitten siihen juonikuvioon olisi pitänyt panostaa enemmän. En tiedä, mutta tämä oli hauska jatko-osa enkä malta odottaa kolmatta!