maanantai 28. marraskuuta 2016

J.R. Ward - Peto

(Mustan tikarin veljeskunta, osa 14)

Mustan tikarin veljeskunnassa mikään ei ole niin kuin ennen. Sota Varjoja vastaan onnistuttiin välttämään, mutta vampyyreja vainoavat lesserit ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin. Kun veljeskuntalaiset valmistautuvat hyökkäämään lesserien kimppuun, yksi vampyyreistä käy omaa sisäistä kamppailuaan...

Rhagen, veljeskunnan sydämellisimmän jäsenen elämän piti olla täydellistä – tai ainakin täydellisen nautinnollista. Vakava loukkaantuminen taistelussa panee Rhagen arvioimaan arvojaan uusiksi, mikä vaikuttaa suuresti hänen ja hänen shellaninsa Maryn elämään. Mutta Maryllä on omat sotkut selvitettävänään. Solmujen aukeaminen joko lähentää rakastavaisia tai erottaa heidät ikiajoiksi...

"Pakko oli skipata muut luku-urakat ja tarttua tähän kirjaan kun se tulla tupsahti. Ward se vaan saa taiottua seikkailua toisensa perään, ja etenkin juonikuvioita toisensa perään. Rhage on ihan mielenkiintoinen ja hauska hahmo, mutta ehkä silti tässäkin kirjassa sivujuonet oli mielenkiintoisempia. Ehkä se kun on kerran jo lukenut jostakin parista niin mielenkiinto ehkä vähän laskee heitä kohtaan ja toivois jonkun kivan uuden parin muodostuksen. Lisäksi mua ei hirveästi nämä lapsikuviot kiinnostaneet. Ei siinä, aina kun luen näitä kirjoja niin tulee kivan kotoisa olo. Tässä nähtiinkin melkoista äksöniä. Rhage joutuu tiukkaan paikkaan heti alussa ja veljeskunta kasvattaa rivejään. Uutta mielenkiintoa toi myös uusi henkilö, joka astuu kuvioon ihan yllättävältä suunnalta ja nivoutuu pakkaan taas uuden juonen kautta. Ei voi mitään, kyllä tämä Laylan ja Xcorin tilanne häiritsee itseä eniten. Mietin miten heidän tarinansa voi saada mahdollisuuden kaikkien mutkien ja mäkien takia. Jään siis odottamaan seuraavaa kirjaa!"
ARVOSANA: 8

3 kommenttia:

  1. Minäkin luin näitä kirjoja yhteen väliin ja ekat 6-8 kirjaa olikin hyviä, mutta sitten jotenkin kiinnostus lopahti. Kirjat alkoivat vaikuttaa niin samalta keskenään ja yhtäkkiä kirjoittajan kirjoitustyyli alkoi ärsyttämään... Ehkä niitä loppuja voisi nyt lukea uusin silmin, kun aikaa on vähän vierähtänyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan näissä kieltämättä samankaltaisuuksia, mut jotenkin oon vaan ihastunut tähän maailmaan. Tuntuu ettei koskaan kyllästy :D

      Poista
  2. Voi, on pitänyt jo pitkän aikaa kommentoida mutten ole ehtinyt/muistanut/jokin muu yhtä hyvä tekosyy..

    Mutta siis mielestäni Peto oli aivan huikea ja välillä tuli iha tippa linssiin kun luki, varsinkin loppupäässä. Tämä oli jotenkin niin kaunista luettavaa synkeän ja surullisen Varjot-kirjan jälkeen (josta kyllä jäi vähän paha maku suuhun..) ja Peto vei kyllä mennessään pästessään irti (;

    Tykkäsin, sanoisin 9+ c:

    VastaaPoista

Kiitoksia muistamisesta ;)