Nyt kun pitämäni Leffanurkka -blogi siirtyi eläkkeelle niin ajattelin, että voin välistä kirjoitella hiukan leffakokemuksiakin tänne blogiin kun leffakirjoitelmistani on kuulemma tykätty aiemmin. Saamanne pitää!
Katsastin tänään The Duff - nimisen teinikomedian. Kuten arvata saattaa, kuvio on hyvin samanlainen kuin melko monissa saman genren elokuvissa. On onnetonta päähenkilöä, luokan suosituimpia, jalkapallotähtiä ja sitä rataa. Tykkään tällaisista elokuvista koska ne saa yleensä hyvälle mielelle ja on sellasta kevyttä aivot narikkaan - viihdettä.
Biancalla (Mae Whitman) on kaksi kaunista ja suosittua ystävää, ja usein näyttää siltä, että Bianca jää ystäviensä varjoon. Kun Biancan lapsuudenystävä ja nykyinen naapuri (joka on kunnon naistennaurattaja) Wesley (Robbie Amell) kertoo Biancalle tämän olevan "Duff" eli "Designated Ugly Fat Friend" niin Bianca päättää kirjoittaa oman tarinansa ja päästä eroon epämiellyttävästä tittelistä joka tuntuu seuraavan häntä kaikkialle. Hän tekee Wesleyn kanssa sopimuksen: hän auttaa pojan läpäisemään tärkeän kokeen ja saa itse pojalta suoria neuvoja oman statuksensa kohentamiseen.
Leffa on täynnä huumoria ja noloja tilanteita, huomasin pyrskähteleväni useassakin kohtaa. Kaiken huumorin ja sähellyksen takana on kuitenkin tärkeä sanoma: hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, älä välitä muiden mielipiteistä. Tärkeisiin oppeihin päättyvä elokuva oli minusta katsomisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)