Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa
tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt
on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit
jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta,
kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin.
Mutta sitten Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman
ristiinnaulittu ruumis.
Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei
kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin
vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko
valmistautuu sotaan. Ja Sookie on tässä sodassa aivan liian inhimillinen
pelinappula.
"Olen vähän pettynyt, että nää viimeisimmät Sookie-kirjat eivät ole edistyneet suuntaan taikka toiseen. Kirjoissa on ollu paljon turhaakin, jotka poistamalla sarjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän. Kaikeksi onneksi tässä uusimassa sentään juonia ei oltu lätkitty montaa yhteen kirjaan vaan oli yksi selkeä juoni ja sitten tapahtumaan sen ympärillä eikä oikeastaan huomannut mitään ylimääräistä säätämistäkään taustalla vaikka olenkin jo ihan sekaisin näiden kanssa kun sarjassa olevat hahmot ovat aivan erilaisia kirjoissa. Eric kävi tässä kirjassa entistä enemmän hermoon juuri tuon "sinä kuulut minulle" - asenteensa kanssa ja sen, että päätti Sookien asioista tämän tietämättä. Kihisin raivosta aina kun vampyyrin nimi vain mainittiinkin tekstissä. Lisäksi Sookie oli tässä kirjassa taas harvinaisen typerä ja yksinkertainen kuten oli ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan jälkeen hahmo alkoi "kasvaa", mutta nyt tyyppi näköjään taantui takaisin idiootin tasolle. Edelleen sitä mieltä, että sarja on rutkasti parempi."
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)