Liv Zanderin synkkä ja romanttinen fantasiaduologia sukeltaa ruton riivaamaan Marrowbraeen, jossa haudankaivajana työskentelevä nainen koettaa selvitä perheensä kanssa hengissä. Kunnes salaperäinen kuninkaallinen hovimestari tekee naiselle yllättävän tarjouksen. Duologia on englanninkielinen.
Kirjailijan kotisivut
Kirjat:
1. Crown Me Dead
2. Crown Me Yours
Crown Me Dead
Marrowbraen kaupunkia riivaa "mädäksi" kutsuttu rutto. Elara ja hänen perheensä työskentelevät haudankaivajina kunnes Elaran veli Daron alkaa näyttää merkkejä ruttoon sairastumisesta. Vale, salaperäinen kuninkaallinen hovimestari, ehdottaa Elaralle sopimusta, Elaran täytyisi vietellä rapistuneen kuningaskunnan eristäytynyt kuningas päästäkseen kuningattareksi ja kuolla kruunajaisissa uhratakseen henkensä kuningaskunnan puolesta sekä pelastaakseen perheensä.
Tätä on kirjasomessa hehkutettu niin paljon, että pitihän se minukin tarttua tähän kun tämä löytyy Storytelistä. Juonellisesti tämä kuulosti ihan mielenkiintoiselta ja olen jo kirjailijalta kuunnellut tuon ihan kelvon Court of Ravens duologian. En tiedä, ehkä tämä on epäsuosittu mielipide, mutta tämä ei oikein säväyttänyt. Minusta tämä oli lähinnä pitkäveteinen ja jotenkin en päässyt tähän kiinni ollenkaan. Hahmot jäivät minulle jotenkin etäiseksi ja vaikka mystinen tarina ja juonen kulku jaksoivat hetken pitää otteessaan niin kokonaisuutena tämä vaan jäi itselle todella valjuksi kokemukseksi. Elara taistelee vähän puun ja kuoren välissä kahden muun hahmon kiinnittäessä hänen huomionsa ja koettaa selvittää linnan mysteeriä, joka alkaa paljastua pala palalta. Loppua kohden hiukan lempi leiskuu ja hahmoista alkaakin paljastua yllättäviä asioita, ja tietenkin tämä päättyy aika erikoiseen cliffhangeriin, että en yhtään ihmettele miksi kaikki säntäävät toisen osan kimppuun hetimiten. Koska tämä on "vain" duologia niin aion kyllä kuunnella toisenkin osan, joka on kirvoittanut lukijoiltaan ja kuuntelijoiltaan itkuhanat auki, joten saa nähdä mitä siellä on luvassa. Ihan sellainen ok kirja, mutta ei saa minua suin päin säntäämään toisen osan kimppuun. Kirjana noin muuten ei minusta ole ihan mikään super synkkä, että kestää kuunnella vähän säikympiekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)