Jodie King - Hollow's trilogy

Astu sisään Jodie Kingin pimeään maailmaan ja osta liput synkkään Oddity Carnival & Cirqueen, jossa kaikilla on synkkä menneisyys ja hulluutta pidetään hyvänä asiana. Sen saa kokea myös pahaa aavistamaton Noir, joka astuu paikan porteista sisään. Synkillä teemoilla leikittelevä trilogia ei ole herkkähermoisille. Lue sisältövaroitukset ennen lukemista. Trilogia on englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Hollow Hellion

2. Hollow Wrath

3. Hollow Soul

Hollow Hellion

"Run, run, run, little Dolly. Run as fast as you can. Because if I catch you, I'll make you obey my every command."

Noir pakenee menneisyyttään yhdessä ystävänsä Elin kanssa. He päätyvät astumaan kummallisen ja pahaenteisen karnevaalien porteista sisään etsiessään töitä. Noir onnistuukin vakuuttamaan tanssijan taidoillaan, mutta antautuu samalla karnevaalien sisäpiiriin. Kun sinne kerran on astunut, sieltä ei pääse pois. Samalla hän tapaa vaarallisen Hell-nimisen miehen, joka kiinnittää huomionsa naiseen ja jonka otteesta ei pääse pois... ja pian Noir ei ole varma haluaako hän edes päästä.

Hommasin tämän kirjan hyllyyn jo aikaa sitten koska tämä on tullut monesti vastaan kirjasomessa ja miusta tässä on ihan törkeän hieno kansi. Enpäs tiennytkään millaiseen pyörteeseen joudun kun tämän kirjan aukaisen. Hollow Hellion häilyy jo lähes alkumetreiltään "dark dark" ja "pitch black"-määreiden rajalla, riippuen miten lukija itse sen määrittää, ja on eittämättä yksi sekopäisimmistä kirjoista mitä olen tähän mennessä lukenut. Juoneltaan tämä ei ehkä anna mitään kovin uutta ja mullistavaa ottaen huomioon kaikki lukemani ja kuuntelemani dark romancet, mutta sen shokkikerroin keskittyy ihan toisenlaisiin harrasteisiin. Noir oli jotenkin kivan säpäkkä persoona ja Hell taas oli niiiiin sekopäinen, että en tiennyt pelätä vaiko rakastua häneen. Suosittelen ennen tätä lukemaan kaikki varoitukset kirjailijan kotisivuilta. Mummovainaani kääntyisi varmaan haudassaan jos tietäisi millaisia syntejä minä luen tätä nykyään, mutta pitäähän naisella olla harrastuksensa. Spicy- ja väkivaltamääreet paukkuvat äärimmilleen yhteisessä symbioosissa eikä tässä kyllä himmailla juuri laisinkaan. Sanotaanko, että odotin vähän hurjempaa, mutta kyllä tässä sitä hurjuutta ihan tarpeeksi oli näinkin. Hävettää myöntää, mutta pidin tästä merkillisen paljon, synkkänä omana itsenään, jota ei kannata ottaa ihan liian vakavasti. Aion lukea jatkoa. Joskin toinen osa on tilattava kirjailijalta itseltään koska se on bannattu monista kirjoja myyvistä nettikaupoista.