Legacy of Gods

Dark romancen kuningatar Rina Kent on luonut faneilleen maailman, joka on synkkä, täynnä kiellettyjä tunteita ja äärimmäisiä tapahtumia. Se sukeltaa college-maailmaan, jota hallitsevat mafiat ja rikkaiden perheiden jälkeläiset. Jokainen kirja kertoo eri päähenkilöiden tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen tavalla tai toisella. Tarinat sisältävät jännitystä, roihuavia tunteita ja sisältöä, joka ei sovi nuorille tai herkille lukijoille. Sarja on englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. God of Malice

2. God of Pain

3. God of Wrath

4. God of Ruin

5. God of Fury

6. God of War

God of Malice

Glyndon King on rikkaan perheen kasvatti ja hän opiskelee taidetta huippukoulussa. Perheen ja ystäviensä ympäröimänä Glyndonia kuitenkin vaivaa hyvän ystävän menetys, josta hän ei ole vielä päässyt yli. Seisoessaan kielekkeellä, jossa hänen ystävänsä riisti oman henkensä, hän tapaa synkän ja pelottavan Killian Carsonin ja heidän tapaamisensa jättää jälkensä Glyndoniin. Vaikka hän pelkää miestä, samalla hän ei tunnu pääsevän eroon tunteesta, joka vetää häntä kohti miestä. Ja Killian on päättänyt, että hän ei päästä Glyndonia käsistään.

Minulla ei oikein ollut mitään ennakko-odotuksia kun aloin kuuntelemaan tätä kirjaa. Tiesin vähän mistä tämä kertoo ja sen, että tämä sarja on kovasti fanien suosiossa. Mutta siis, RAKASTIN TÄTÄ! Lähes ensi kappaleista asti. Tämä kannattaa ehdottomasti kuunnella mikäli yhtään englanti taittuu koska se lisää oman viihdekertoimensa tarinaan. Siinä missä tämä on synkkä ja moraalisesti harmaa tuotos, minä nauroin ja virnuilin lähes koko kirjan läpi. Rakastin hahmojen välistä kitkaa ja sanailua ja Glyndonin ystävien välistä brittihuumoria. Aivan hulvatonta. Ja siis olihan Killian aivan totaalisen mahtava persoona, mikäli tunteettomasta psykopaatista näin voi sanoa, kirjailija on osannut tehdä hänestä totaalisen vastustamattoman. Lukijalle Killian-Glyndon-herkkua tarjoillaan sivulta toiselle ja pidetään viihdytettynä aina ensimmäisistä sivuista loppuun saakka. Yllätyin miten kovasti tämä kolahti itseen. Tässä vaan jotenkin kaikki klikkasi. Ehdottoman mahtava dark romancen tuotos, joka ei ehkä ole sieltä kilteimmästä päästä, mutta tuo lukijan eteen maailman, joka karmii ja naurattaa samaan aikaan, mikäli se oikeasti voi olla mahdollista. Tekisi melkein mieli lukea (tai paremminkin kuunnella) tämä heti uudelleen. En haluaisi luopua tämän kirjan tunnelmasta, mutta taidan siirtyä kuitenkin jo suoraan seuraavaan osaan. Vahva suositus.

Legacy of Pain

Jo ensimmäisessä kirjassa hiukan tutuksi tullut mafiaperheen prinsessa Annika Volkov on elänyt koko elämänsä suojattua elämää isänsä ja veljensä vallan alla. Kun hän viimein pääsee opiskelemaan ja kokeilemaan omia siipiään, vain taivas on rajana. Ja Annika on kaiken lisäksi iskenyt silmänsä synkkään ja hiljaiseen Creighton Kingiin, joka tuntuu vihaavan Annikaa ja koettaa pysyä erossa naisen vaikutuspiiristä. Kuitenkin nämä kaksi täysin toistensa vastakohtaa päätyvät törmäyskurssille, jolla voi olla tuhoisat seuraukset.

Sarjan toisessa osassa pääsemme tutustumaan jo edellisestä osasta tuttuihin hahmoihin. Creighton huvitti minua jotenkin todella suuresti jo ensimmäisessä osassa juuri siksi miten avoimesti hän ilmaisi mielipiteensä ihmisistä, vaikkei edes kunnolla puhunut mitään. Äreä introvertti ja hänen mielestään liikaa puhuva Annika ovat kuin yö ja päivä, mikä lisää tähän vähän omaa viihde kerrointaan. Tarina on jälleen mukaansa tempaava ja myöskin loppu puolella tunteita herättävä. Taisinpa pari kertaa vähän kiroillakin Annikan perheelle, joka yrittää kaikin tavoin rajata työn elämää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Argh. Ja Creighton on kunnon pökkelö, jolla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa tai kykyä ilmaista tunteitaan, etenkään kun menneisyyden haamut eivät päästä häntä otteestaan. Juonia punotaan, salaisuuksia paljastuu ja sydämiä särkyy, ja siinä samalla tämä parivaljakko vie riettailun ihan nextille levelille mikä minusta on ehkä hiukan huvittavaa ottaen huomioon miten nuoria nämä päähahmot ovat, mutta jos ei nyt kiinnitetä huomiota pikkuseikkoihin niin tämä teos on hyvinkin viihdyttävä. Se ei kyllä valitettavasti yllä ihan ensimmäisen tasolle, mutta ei tämän kanssa tylsää kuitenkaan ollut. Olen kyllä ihan täysin koukuttunut tähän sarjaan. Pakko aloittaa kolmas kirja hetimiten.

God of Wrath

Cecily Knight opiskelee huippucollegessa. Vaikka kaikki on hyvin, hänellä on ystäviä ja upea perhe, menneisyyden traumaattiset kokemukset eivät jätä häntä rauhaan ja ovat läsnä hänen joka päiväisessä arjessaan. Lisäksi hänellä on salainen ihastus, jonka kanssa hän kaipaa läheisempää kontaktia, mutta hän ei ole uskaltanut tehdä asian eteen mitään. Hänen ystävänsä Annikan veli Jeremy on kuitenkin kiinnittänyt huomionsa Cecilyyn ja vaikka nainen kuinka yrittää pysyä pelottavasta miehestä kaukana, heidän polkunsa päätyvät yhteen ja pian Cecily on valmis heittäytymään suhteeseen, jonka hän uskoo rikkovan hänen sydämensä.

Olen ihan koukussa tähän sarjaan enkä saa aikaiseksi aloitettua mitään uutta projektia ennen kuin saan kahlattua nämä kaikki herkkupalat läpi, sori siitä, joudutte kestämään miun hehkutusta tästä vielä hetken aikaa. Vaikka nämä tarinat jossain määrin toistavat vähän samanlaista kaavaa niin eri henkilöhahmot tuovat niihin oman mausteensa. Näitäkin hahmoja oli vähän jo alustettu edellisissä osissa, joten vähän oli jo kartalla millaisia persoonia on tällä kertaa luvassa ja eivät kyllä kalpene laisinkaan edellisten rinnalla. Ei voi muuta sanoa, Kent osaa kyllä sanan säilän vaikkakin juonissa todellakin pientä ennalta-arvattavuutta onkin. Ei siinä, en ole itse hyvin vaativa sen suhteen jos tarina itsessään pitää minut viihdytettynä. Ja sehän pitää. Jotenkin näiden synkkyys, spicy ja räväkkyys vain pitää otteessaan tällaisen turmeltuneen lukutoukan kuin minä. Killian on edelleen näistä kolmesta minun suosikkini, mutta Jeremy taitaa tällä hetkellä tulla hyvänä kakkosena. Mikä ihme näissä pahoissa pojissa oikein sytyttää? En tiedä, mutta tällaiselle hömppätarinoiden ystävälle tämäkin upposi yhtä hyvin kuin kuuma veitsi voihin. Eihän nämä mitään syvällisyyden ja maailmanrakennuksen kannalta anna oikein mitään kovin kovaa vastusta, mutta kuten mainitsin, hömppäilijälle nämä menee hyvänä viihteenä, jos siis dark romance-tyylinen asetelma kolahtaa. Ei voi kieltääkään, olen turmeltunut päästä varpaisiin.

God of Ruin

Mafiaperheen tytär Mia Sokolov elää menneen kanssa edelleen ja nuo kokemukset ovat vieneet myös hänen äänensä äärimmäisen trauman seurauksena. Säpäkkä ja omapäinen nainen hautoo kostoa komealle ja ylimieliselle Landon Kingille, joka on vahingoittanut hänelle läheisiä ihmisiä. Kostoretki johtaa siihen, että pian Mia on kylmän ja tunteettoman Landonin tähtäimessä ja se ei lupaa mitään hyvää. Ja pian kipinät alkavatkin kimpoilla puolin ja toisin.

Tämä oli varmaan ensimmäinen tämän sarjan kirjoista, joka ei oikein kolahtanut. Välillä tuntui, että tässä ärsytti vähän kaikki. Päähenkilöt ei olleet itselle mitenkään mielenkiintoisia ja jotenkin minua häiritsi suunnattomasti äänikirjaversiossa, että miesäänenä oli Shane East, joka itsessään on kyllä aivan mahtava ääninäyttelijä, mutta ei sovi sitten millään tasolla nuoren miehen ääneksi, koska hänen äänensä on paljon kypsempi. Jotenkin välillä näissä tarinoissa tympii se, miten lapasia etenkin nämä naiset ovat perheidensä suhteen ja antavat heidän sanella miten heidän kuuluu elää ja ketä he saavat elämäänsä ottaa. Mutta niin, juonellisesti ei kamalaa yllätystä tässäkään ollut, ehkä näiden viihdearvo piilee pääparien välisessä kanssakäymisessä aina sieltä alun epävarmuuksista loppumetrien lempeille tunnustuksille, joille minä jostain syystä aina vollotan vaikka tiedänkin niiden olevan tulossa joka kirjassa. Ja ah, olenhan minä ehdottomasti edelleen pahojen poikien ystävä, ei voi mitään, tunnustan syyllisyyteni. Rina Kent-kuplani alkaa olla loppusuoralla, pari kirjaa vielä ja olen suorittanut tämän oman henkilökohtaisen haasteeni, joten ette pääse vielä näistä jumalista eroon. Kiitos ja anteeksi.

God of Fury

Brandon King on suunnitelmallisuuden ja hallitsemisen mestari, jonka arki koostuu tarkoista rutiineista. Pinnan alla kuitenkin kiehuvat salaisuudet, jotka eivät jätä rauhaan. Brandonin arki järkkyy kun rämäpää mafiaperheen perijä Nikolai Sokolov kiinnittää huomionsa häneen eikä tunnu saavan tarpeekseen Brandonin olemassaolosta. Tästä alkaa kissa ja hiiri-leikki, joka roihahtaa liekkeihin ja saa Brandonin kyseenalaistamaan itsensä ja kaiken mihin hän on aiemmin uskonut. 

Siis en tiennytkään alkuun, että tämä kertoo kahden miehen välisestä suhteesta ennen kuin vähän vilkaisin "takakantta" kuuntelua aloittaessa. Ei siinä mitään, vyöt kiinni ja menoksi. Tämä kirja on noussut monen sarjan fanin suosikiksi enkä ihmettele kyllä yhtään. Tämä oli jotenkin kaikista tähän mennessä kuuntelemistani osista selkeästi jotenkin intensiivisin ja ääninäyttelijät veti tämän jotenkin aivan uskomattoman hyvin eläytyen rooleihinsa sellaisella tunteella, että oksat pois. Nikolaista on on kyllä tehty aivan järkyttävän hauska ja mutkaton hahmo, hän on kapinallinen ja normeista poikkeava mies, joka ei välitä kenestäkään eikä mistäkään. Vai onkohan noin kuitenkaan? Pinnan alta löytyy monta uutta asiaa kun kirja sukeltaa keskelle Nikolain ja Brandonin elämää. Olin vuorollani silmät pyöreinä, punastelin ja nauroin vedet silmissä, ja todellakin vollotin useampaan otteeseen. Siis jotenkin todella hyvin kirjoitettu, erilainen, hemmetin kuuma ja koukuttava kaikkine tapahtumineen. Nämä kaksi päähahmoa ovat niiiiin erilaisia ja viihdyttävintä oli lukea kun omiin rutiineihinsa kangistunut britti Brandon koettaa luovia Nikolain kaaosmaisessa maailmassa. Tämä oli kyllä hyvä! Olen edelleen Team Killian, mutta kyllä täytyy myöntää, että Nikolai tulee heti perässä hyvänä kakkosena. Ja todellakin sarjan parhaimpia kirjoja, heti Killianin jälkeen, kröhm. Taidan pitää pienen hengähdystauon ennen viimeista kirjaa ja koetan henkisesti valmistautua hyvästelemään nämä hahmot, jotka on tulleet osaksi mun arkea hetkeksi aikaa.

God of War

Ava Nashin viimeinen muistikuva on se, kun hän menettää autonsa hallinnan vauhdikkaan illan päätteeksi. Hän herää sairaalassa ja tajuaa järkytyksekseen hänen vihamiehensä, ja salaisen ihastuksensa, istuvan hänen vuoteensa vierellä. Jos nuoruusvuosilta tuttu ihastus Eli King on polkenut Avan sydämen jalkoihinsa jo aikaa sitten, mutta nyt hän ilmoittaa, että he ovat naimisissa. Ovat olleet naimisissa jo 2 vuotta. Avan muistinmenetys luo haasteensa ja samalla kun hän yrittää selvittää mitä hän oikein on unohtanut, hänen on samalla koetettava elää arkea miehen kanssa, jota hän halveksii. 

Sarjan viimeinen osa lähtee liikkeelle hiukan erilaisista kuvioista kuin aiemmat osat. Olin vähän päästäni pyörällä kun aloin kuuntelemaan tätä ja koetin sisäistää kaiken kuulemani. Tunnelma tässä kirjassa oli vähän surumielinen Avan kamppaillessa omia demoneitaan vastaan ja Elin ollessa täydellinen mulkero suurimman osan aikaa, ai luoja mä vihasin sitä hahmoa koko kirjan ajan. Yleensä mulla ei ole vihanhallintaongelmia, mutta tämä hahmo oli kyllä luotu niin totaalisen ärsyttäväksi, että ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tämä kirja oli oikeastaan valtaosan aikaa todella surumielinen ja pääparin välinen kanssakäyminen ontui kuin vino tuoli konsanaan. En oikein päässyt edellisten kirjojen tunnelmaan samalla tavalla. Loppua kohden alkoi sitten vähän asioita paljastua ja draamaa kehittyä ja joutuihan sitä perinteisesti vuodattamaan jokusen kyyneleenkin. Siinä se nyt oli, kuuden kirjan matka loistavien hahmojen, synkkien tapahtumien ja spicyn keskiössä. En kyllä kadu tähän sarjaan koskemista vaikka kaikki kirjat ei itselle niin kolahtaneetkaan. Kyllä se Killian säilyi suosikkina aina ekasta kirjasta tähän viimeiseen. Haikea olo. Mitähän hienoa sitä mahtaa seuraavaksi löytääkään luettavaksi tai kuunneltavaksi?