perjantai 21. huhtikuuta 2017

Sarianna Suorsa - Kaikkivaltias

(Rising Moon, osa 2)

Tegan löytää itsestään voimavaroja, joista hänellä ei ollut aavistustakaan. Taakka perheen menettämisestä on musertava, mutta askel askeleelta tavoite on lähempänä. Tieto siitä, että Teganin oma äiti on kulkenut samalla polulla antaa voimaa ja uusia tavoitteita.

Dante, jonka isä määräsi Teganin perheen murhattavaksi, elää kuin sumussa. Hän murhasi Teganin perheen. Vai onko kaikki näin yksinkertaista. Onko anteeksianto mahdollista ja voiko Danten ja Teganin rakkaus voittaa ylitsepääsemättömät esteet.

"Ensimmäinen osa ei ilmeisesti ihan kauheasti saanut fanitusta, mutta pidin siitä kovin paljon. Juoni oli vähän erilaisempi mihin olen törmännyt ja henkilöhahmot aivan mahtavia. Tämä toinen osa kyllä jää aika paljon edeltäjänsä varjoon. Jotenkin minusta tämä vaikutti vähän hutiloidummalta teokselta kuin edellinen. Teksti oli ajoittain vähän sellaista lapsenmielistä ja sanamuodot ehkä eivät aina olleet ihan virallisia. Tekstistä huokui paikoitellen vähän sellainen lapsenmielisyys, joka huvitti suuresti. Tarina itsessään ja juoni olivat minusta oikein hyviä, mutta toteutus ehkä nyt vähän ontui ja lukeminen tuntui välillä vähän pakkopullalta. Ehkä jos tämänkin oikolukuun ja muokkaamiseen olisi käytetty enemmän aikaa niin se olisi osittain parantanut kirjan tasoa. Siltikin jaksan kyllä ihailla ihmisiä, joiden mielikuvitus jaksaa loihtia tarinoita toisensa perään. Se vaatii taitoa ja oikeanlaista sielua. Kyllä minä varmasti aion lukea myös jatko-osan jos sellainen joskus tulee. Pitäähän sitä tietää mitä Teganille ja kumppaneille käy."
ARVOSANA: 7-

1 kommentti:

  1. En jostain syystä saa makua suomalaisiin dystopia, fantasia tai scifi kirjalijoihin, mutta Sarianna Suorsa löi minut ihan älläkälle tällä Rising Moon-sarjalla. Kypsäksi aikuiseksi, jonka sisäinen lapsi on erinomaisen hyvin hereillä, molemmat kirjat antoivat upean elämyksen. Kuuluu niihin harvoihin triologeihin, joista en löydä moitetta. Päähahmot ovat muutoksessaankin vakuuttavia ja mielestäni säilyttävät johdonmukaisuutensa. Suorsa myös sukeltaa heihin pintaa syvemmälle ja ei tule tunnetta, että he olisivat suoraviivaisia vaikkakin teot siihen viittavatkin. Odotan malttamattomana kolmatta osaa :P

    VastaaPoista

Kiitoksia muistamisesta ;)