Legendojen mystinen jäälohikäärme herätti pelkoa, sillä kukaan ei
ollut milloinkaan kesyttänyt sellaista. Yli lentävä jäälohikäärme jätti
jälkeensä lohduttoman kylmän ja jäisen maan. Mutta Adaraa ei pelottanut –
hän oli talvilapsi, syntynyt ankarimpien kenenkään muistamien pakkasten
aikaan.
Adara ei muistanut ensimmäistä kertaa, jolloin oli nähnyt
jäälohikäärmeen. Tuntui kuin se olisi aina ollut osa hänen elämäänsä,
kuin hän olisi aina nähnyt sen vilaukselta leikkiessään hyisessä lumessa
vielä pitkään sen jälkeen, kun muut lapset olivat paenneet kylmyyttä
sisätiloihin. Neljäntenä ikävuonnaan hän kosketti sitä, viidentenä hän
ratsasti ensimmäistä kertaa sen leveässä, jäisessä selässä. Ja sitten
Adaran seitsemäntenä ikävuotena, eräänä tyynenä kesäpäivänä, pohjoisen
tuliset lohikäärmeet pyyhälsivät hänen rauhalliselle kotitilalleen...
"Ystäväni tietää miten kova Game of Thrones-fani olen joten sain tämän kirjan syntymäpäivälahjaksi häneltä. Martinin teos on lyhyt ja ytimekäs "satu". Tai niin satu kuin Martinilta voi odottaa koska hän ei tunnetusti säästele hahmojaan. Kirja on upeilla kuvilla kuorrutettu teos, joka saa fiilistelemään useammassakin kohtaa sivuilla hienosti toteutettujen piirrosten ansiosta. Hiukan odotin sellaista jonkunlaista yhteyttä GoT:in maailmaan... ja ehkä sitä hiukan olikin. Alkuteos on ilmestynyt jo kauan ennen Valtaistuinpelin alkua joten tämän voisi helpostikin liittää omalla tavallaan kirjasarjaan koska Valtaistuinpelissäkin puhutaan lohikäärmeiden elämisestä kauan sitten. Jäälohikäärmeestä ei kuitenkaan ole teoksissa mitään puhetta käsittääkseni. Tämä on kuitenkin erittäin helppolukuinen ja hienoilla kuvilla varustettu tarina, joka on minusta kyllä melko surullinenkin. Hieno lisä omiin kokoelmiin ehdottomasti. Voisin melkein nähdä sieluni silmin Arian lukevan tätä huoneessaan Talvivaarassa ja haaveilevan isoista lohikäärmeistä."
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)