lauantai 20. heinäkuuta 2013

Annukka Salama - Piraijakuiskaaja

(Faunoidit, osa 2)

"Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

Harakka vinkkasi lentoemännälle ja tilasi uuden drinkin lisäksi kaksi kaljaa. "Mä en selvinpäin noita sun juttujas jaksa koko matkaa."
"Kannattaaks sun oikeesti juoda tiukkoja?" Vikke kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Unna naurahti. "Mikä moraalinvartija susta on tullu?"
"Ei Joone kestä viinaa. Sen salainen alter ego pääsee taas valloilleen huomenna. Se on kauheeta katseltavaa."
"Mikä?"
"The Incredible Hangover Man. Sellainen darra, että jätkä ei pysty ees liikuttaan silmiään tai puhumaan oksentamatta."
"Kismet-krapula", Joone sanoi. "Niin huono ettei sanotuksi saa."
"Voi jumalauta teidän juttuja", Rufus mutisi. "Meno on taas ku Mensan kesäkokouksessa."

(Piraijakuiskaaja, 114-115)

"Kyllä tätä porukkaa on ollut ikävä. En taas muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin näiden hahmojen uskomattomille letkautuksille. Juuri älytön huumori tekee Salamasta yhden parhaista kirjailijoista. Tässä kirjassa päästiinkin sitten vähän enemmän tutustumaan faunoidien maailmaan mikä jäi ensimmäisessä kirjassa aika paljon sivuun. Enemmän toki olisin kaivannut päähenkilöiden ja metsästäjien välille säpinää, mutta kaikki räjäyttävä toiminta tapahtui oikeastaan vasta kirjan loppupuolella. Nuorten matkaa ja siellä tapahtuvia kokemuksia oli kyllä kuvailtu hienosti ja melkein välillä luuli itsekin olevansa paikan päällä. Uudet hahmot toivat vähän särmää tarinaan vaikka Nemo jäikin mielestäni vielä aika pinnalliseksi hahmoksi. Eden sen sijaan herätti kiinnostusta ja hänen kanssakäymisensä erään toisen hahmon kanssa oli mahdottoman herkullista luettavaa. Heistä kuulisin mieluusti vielä lisää jatkossakin. Rufus oli tässä kirjassa hiukan ärsyttävä koska hänen suojelunhalunsa Unnaa kohtaan meni vähän yli. Joone oli tietenkin oma valloittava itsensä ja Vikke tottakai aivan omaa luokkaansa, todella mahtava kaikkine kettuiluineen. Hiukan kohottelin kulmiani muutamilla epäloogisille jutuille tarinassa, mutta eivät ne kauheasti häirinneet. Loppu oli kyllä aika säpäkkä, mutta ehkä liian nopeasti ohi. Yllätyin kyllä todella Unnan menneisyydestä ja siitä, mitä siitä seurasi, joten ehkä hiukan suru puserossakin tuli lopetettua tämä kirja. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aivan mahtava lukukokemus enkä malta todellakaan odotella seuraavaa osaa! Mietin tässä, että onko jokaisella kirjalla ns. oma päähahmonsa. Ensimmäisessä osassa oli Unna ja Rufus, tämän uusimman kirjan nimi viittaa taas erääseen toiseen hahmoon ja kolmannen voisi kuvitella liittyvän Jooneen mikäli kirjan nimi pysyy sellaisena kuin se nyt on?"
ARVOSANA: 8½

2 kommenttia:

  1. Tosi ihana ja mielenkiintonen blogi sulla :) !
    Jatka samaan malliin! (:

    VastaaPoista

Kiitoksia muistamisesta ;)