(Delirium, osa 1)
Tulevaisuuden yhteiskunnassa yksilön valinnat koulutuksesta
harrastuksiin ovat tiukasti kontrolloituja, energia säädeltyä ja
rakkaus, amor deliria nervosa, julistettu pandemiaan
rinnastettavaksi vakavaksi sairaudeksi. Vaikutusten eliminoimiseksi on
jo pitkään toteutettu kirurgista toimenpidettä, johon sekä miehet että
naiset täysi-ikäisinä osallistuvat. Tuhoisat ääritunteet tasataan ja
uusi harmonisempi maailma tarjoaa kaikille yhtämittaisemmat lähtökohdat
onneen ja turvallisuuteen.
Omaa vuoroaan odottaa myös 17-vuotias Lena. Hän on nuoruudessaan
menettänyt äitinsä tartunnalle, nähnyt taudin vaikutukset sisareensa ja
oppinut läksynsä. Jos Lena on varovainen ja välttää virheitä, 95 päivän
päästä vaara on hänen osaltaan ohi. Siksi yhteiskunnan ulkopuolelle
pesiytynyt vastarintaliike ja kapinahenkinen Alex ovat kaikkea sitä mitä
Lenan tulee välttää.
"Hyi ja yök, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjailija on kyllä keksinyt mitä kamalimman juonen trilogiaansa ja osaa vielä kirjoittaa niin, että teksti tuottaa lukijalleen ahdistusta. Elämä rakkaudettomassa maailmassa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Tunteet ovat kiellettyjä ja kadotettuja ja niiden kautta ihmisten toimet ja lait ovat kammottavia ja tunteettomia ja aiheuttivat minulle ainakin karmeita vilunväristyksiä ja vihantunteita kirjan alusta loppuun asti. Jotenkin kirjan päähenkilöt Lena ja Alex jäivät minulle etäisiksi hahmoiksi enkä päässyt heihin oikein kiinni missään vaiheessa. Mietin pitkään aionko lukea tätä kirjaa laisinkaan koska juoni oli aika karmaiseva ja enpä olisi oikeastaan menettänyt mitään jos olisin jättänyt lukematta. Tämä kirja nyt vain oli yksinkertaisesti nerokkaasti kirjoitettu, mutta todella kammottava. Kirjan loppukaan ei ollut sellainen tyypillinen rakkaustarinan loppu vaan jätti aika onton olon vaikka olinkin sen osalta spoilaantunut aikaa sitten. Romantiikkaa kaipaavana kuitenkin uskon, että Lenan taipale päättyy onnellisesti ja niimpä tarraan seuraavaan osaan, joka odottaa yöpöydällä."
ARVOSANA: 8
Ilmeisesti tämä on siis vähän samankaltainen kuin Ally Condien Tarkoitettu, mutta aavistuksen.. paremmin rakennettu? Ainakin tällainen kuva on nyt blogeja lueskellessa syntynyt. Täytyy varmaan jossakin välissä lainata ja katsastaa läpi. :)
VastaaPoistaNo joo, Tarkoitettu on ns. vähän neutraalimpi kirja, mutta tämä herätti minussa jos jonkinlaisia tunteita eli kaiketi se kirjailija sitten osaa hommansa :D
Poista