(Damned)
”Oletko siellä Saatana? Minä täällä, Madison.”
Narsistisen filmitähtiäidin ja hävyttömän rikkaan tuottajaisän
13-vuotias tytär Madison viettää joulua yksin sveitsiläisessä
sisäoppilaitoksessa, kun vanhemmat kiertävät markkinoimassa uusia
projektejaan ja adoptoimassa orpolapsia. Yllättäen Madison kuolee
hämärissä olosuhteissa – ja löytää itsensä Helvetistä.
Madisonin
selliosastolta Helvetissä löytyy sekalainen joukko muita nuoria
syntisiä: cheerleader, urheilija, nörtti ja punkkari. Kuulostaako
tutulta? Kyllä vain, ryhmän stereotyypit muodostavat maanalaisen version
suositusta kasarileffahitistä Breakfast Clubista.
Sekalainen
seurakunta joutuu vaeltamaan muun muassa halki hilseautiomaan ja
käytettyjen kertakäyttövaippojen laakson kohdatakseen Saatanan
linnoituksessaan. Eikä Helvetin valuuttana toimivilla popcornpalloilla
tai karkkihuulilla osteta lunastusta.
Chuck Palahniukin tuonpuoleisessa Englantilainen potilas pyörii loputtomalla toistolla, vaeltelevat demonit kalvavat syntisistä
lihat raaja kerrallaan, ja kirotut keskeyttävät maanpäällisen
päivällisesi hikisen puhelinkeskuksensa telemarkkinointityrkytyksellä.
"Sen voi vielä antaa anteeksi, että joku on katolinen tai homo, mutta kuoleminen on anteeksiantamatonta. Kaikki vihaavat luovuttajia. Kuolemista pidetään suurimpana heikkoutena, pahempana kuin alkoholismia tai heroiiniriippuvuutta, ja maailmassa, jossa ihmistä pidetään laiskana jos hän on unohtanut ajaa säärikarvansa, kuoleminen vaikuttaa äärimmäiseltä luonnehäiriöltä. Ikään kuin kuollut olisi pakoillut elämää - yksinkertaisesti kieltäytynyt käyttämästä kaikkia voimavarojaan. Senkin luuseri! Mutta sano minun sanoneen, jos on lihava ja kuollut, niin se on jo tuplahuti!"
(Ote kirjasta)
"Huhuh, en paremmin sano. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta vaikka olikin jo selvillä, että sama tyyppi on kirjoittanut myös Fight Clubin. Odotin huumorintäyteistä pläjäystä, mutta tämä oli kyllä haastavampi kuin kuvittelinkaan. Kirjailija harrastaa näppärää kerrontaa ja vaihtuvia juonenkäänteitä. Lisäksi hänen mielikuvituksensa on äärettömän laaja ja kieroutunut. Hiukan häiritsi päähenkilön turhankin nuori ikä ottaen huomioon millä tavalla kummallinen Madison käyttäytyi ja ajatteli. Kirjassa oli niin paljon rönskyilevää mustaa huumoria, että päähenkilön ikä oli melkein huonointa huumoria ikinä. Itse olen aika kummallinen ajattelija ja huumorini on enemmän kuin kieroutunutta, mutta välillä sekään ei meinannut riittää tämän kirjan kanssa. Tekstissä nostetaan pöydälle niin seksuaalisuus, homot kuin huumeiden käyttökin... ja kaikki siltä väliltä eikä puheissa kainostella. Jokusen naurunpyrskähdyksenkin tämä sai aikaiseksi, mutta enpä siltikään suosittele ihmisille, joilla huumori on rajoittunutta. Hyvin erikoinen teos, jonka luki nyt ainakin sen kerran."
ARVOSANA: 7½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)