Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta. Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuuden olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.
Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu. Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin. Ikuisesti.
Ikuisuus on ihmissusilegendaa raikkaasti hyödyntävän saagan päätösosa, joka virtaa kuulaana kohti putouksen lailla yllättävää loppua.
"Voi että, tätä kirjaa odotettiin innolla koska luin kaksi ekaa putkeen. Valitettavasti tämä kirja ei herättänyt niin paljon tunteita kuin edeltäjänsä. Kirjoitustyyli oli samaa laatua kuin aiemmissa, hahmot olivat pysyneet täysin samanlaisina hurmaavina, ihanina ja välillä ärsyttävinäkin. Vasta yli puolen välin jälkeen alkoi tapahtumaan ihan urakalla. Alku sitten oli vähän sellaista tasapaksua mössöä, paikoittellen tosi tylsääkin luettavaa. Tässä kirjassa olin kiinnostunut enemmän lukemaan Colesta (suosikkini!) ja Isabelistä kuin itse päähenkilöistä. Lopussa pulssi sitten nousi ihan urakalla enkä voinut lopettaa lukemista. Loppu oli minusta jotenkin vähän... laimea. Tuli sellainen olo, että olisi sivua kääntäessään lukenut vielä sivun tai kaksi, mutta tarina tuntui pysähtyvän seinään. Joillekin loppu varmasti kolahti, mutta minulle se oli jotenkin liian "arvoituksellinen". Kaiken kaikkiaan upea lopetus mahtavalle trilogialle, joka kannatti epäilyjen jälkeen lukea."
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)