Yön siivet

(Wings in the night series) 

Maggie Shaynen fantasia-tarinat ovat täynnä taikaa, mystisiä tapahtumia ja yliluonnollisuutta. Romantiikkaa unohtamatta! Jokainen kirja on itsenäinen teos, mutta tarinat sijoittuvat samaan maailmaan ja kirjojen henkilöistä osa tiiviisti toisiinsa.

Maggie Shaynen kotisivut

Kirjat:

1. Twilight Phantasies (suom. Ikiyön tarinoita, 2011)
2. Twilight Memories (suom. Hämärän muistot, 2011)
3. Twilight Illusions (suom. Pimeyden taikuri, 2011)
4. Beyond Twilight
5. Born in Twilight (suom. Uusi elämä, 2011)
6. Twilight Vows
7. Twilight Hunger (suom. Varjojen nälkä, 2011)
8. Embrace The Twilight (suom. Hämärän syleily, 2011)
9. Run from Twilight
10. Edge of Twilight (suom. Hämärän reunalla, 2012)
11. Blue Twilight (suom. Siniset varjot, 2012)
12. Prince of Twilight (suom. Hämärän prinssi, 2012)
13. Demon's Kiss
14. Lover's Bite
15. Angel's Pain
16. Bloodline (suom. Verilinja, 2010)
17. Wings in the Night 
18. At Twilight
19. Twilight Begins
20. Two by Twilight
21. Twilight Prophecy (suom. Varjojen kansan profetia, 2013)  

Hämärän reunalla

Edgen rakas vampyyriperhe on murhattu raa'asti ja hän on viimeinen eloonjäänyt vampyyrinmetsästäjä Frank Stilesin jäljiltä. Edgeä motivoi kosto, mutta tuhotakseen Stilesin Edgen on ensin löydettävä nainen nimeltään Lupauksen lapsi.

Amber Lily on miltei legenda vampyyrien joukossa, hän on ainoa laatuaan; puoliverinen vampyyri. Myös Amber etsii Stilesiä - tosin hänen on läydettävä Stiles elävänä.

Onhan se nyt selvää, että Harlequin-kirjoissa ei ole syvällisiä pohdintoja vaan suoraa toimintaa. Tässä kirjassa se tosin ponnahti esille entistä räikeämmin. Tarinan juoni oli ihan kelvollinen eikä lopussa tapahtuvaa hämmästyttäävä (ja tavallaan kornia) tapahtumaa olisi mitenkään osannut arvata etukäteen. Edge oli vallan loistava hahmo osuvien heittojensa kanssa ja Amberissakin oli kivasti sisua ja luonnetta. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Yön siivet - sarjasta ja olihan se ihan kelvollinen vaikka olen lukenut jos jonkinlaista negatiivista näistä pokkareista. Mikäli et kaipaa syvää kerrontaa vaan pinnallista raapaisua, vaihtuvia ja uskomattomiakin tapahtumia sekä räiskyvää romantiikaa, tämä on sinua varten.

Siniset varjot

Stormy ja Max ovat erottamattomat ja nyt he ovat myös työpari. He ovat perustaneet etsivätoimiston, joka on erikoistunut paranormaalien tapausten tutkintaan. Ensimmäistä juttuaan selvittäessä he päätyvät outoon kaupunkiin, jonka kaikki asukkaat tuntuvat kuin huumatuilta. Stormy ja Max selvittävät kahden teinitytön katoamista. Kaupunki tuntuu aikaisemminkin ikään kuin nielleen siellä läpikulkumatkalla olleita tyttöjä. Puheiden mukaan kaupunkia hallitsee ruhtinas, mutta kuka tämä ruhtinas on ja kenellä voi olla niin suuret voimat, että hirmumyrskykin syntyy kuin tyhjästä?

Harlequinit taitavat alkaa panostaa enemmän mysteereihin kuin siihen romantiikkaan mikä minusta on sääli. Tyypillistä hömppäähän tämä oli, johon olisin kaivannut lisää sitä hempeilyä ja parisuhdedraamaa, mutta kirja eteni enemmänkin sen eipäsjuupas-kaavan mukaan, johon saatiin selvyys vasta ihan viimeisillä sivuilla. Kaikki muu aika sitten käytettiin hiippailuun ja miettimiseen, että mikähän siellä kaupungissa hengailee ja mikähän tolla yhdelläkin on ku sekoilee vähän väliä? Hiukan pettmys kyllä tämä kirja. Lisäksi jäi tarina kesken, joten kai sitä jatkoakin on jossain välissä tiedossa. Tahtoo romantiikkaa!

Hämärän prinssi

Ennustus tehtiin vuosisatoja sitten, eikä kohtaloltaan voi välttyä.

Stormy on osakas yliluonnollisten asioiden etsivätoimistossa ja saa eräänä päivänä hyvin kummallisen toimeksiannon. Museossa on esillä sormus, jossa on valtava rubiini, ja Stormya pyydetään varastamaan se.

Sormuksella on vahva side Stormyyn. Se ikään kuin puhuu hänelle ja Stormy tuntee sen äärellä myös Vladin läheisyyden. Stormy ei tietenkään voi varastaa sormusta, hänhän on etsivä - oikeuden puolesta taistelija - mutta joku kuitenkin varastaa sormuksen.

Alkaa valtava kamppailu, jossa peistä taittavat rakkaus, oikeus, elämä ja kuolema. Stormylla on kiintymys Vladiin, jonka edesmennyt morsian Elisabeta yrittää ottaa vallan Stormyn kehosta. Sormuksen voimat ovat vaarallisen voimakkaat - se on sormus, jonka Vlad vuosisatoja sitten pujotti rakastettunsa sormeen.

Onko Stormy loppujen lopuksi kuitenkin osa tätä kuolematonta perhettä, jonka rakastavaiset voivat kirjaimellisesti olla ikuisesti sylikkäin?  

En ole jostain syystä ollut kauhean tykästynyt näihin tämän sarjan pokkareihin ja tähän mennessä on tullut luettua vain yksi kelvollinen tarina. Täytyy myöntää, että ihan nokkela idea luoda kirjat tavallaan omiksi tarinoikseen, jotka kuitenkin yhdistyvät omalla tavallaan hahmojen muodossa. Itse en ole lukenut kuin kolme tämän sarjan pokkaria, joten en tiedä vaikuttaako sekin mielipiteeseeni, mutta jotenkin nämä ei vaan sytytä. Stormy oli jotenkin liian Vladin pauloissa vaikka siihen oli syykin ja Vlad ei ollut lähelläkään mitään entisaikojen hurjimpaa vampyyria. Juoni sinänsä oli ihan kelvollinen, mutta jotenkin tässä tuntui, että loppuratkaisu oli liian itsestään selvä vaikka eihän harlequineissa ikinä olekaan mitään kovin monimutkaista juonta ja tarinaa koska ne on suunniteltu vaan sellaisiksi kevytlukemisiksi. Kyllähän tämän jaksoi lukea, mutta ei se herättänyt mitään sen erikoisempia tuntoja.

Varjojen kansan profetia

Arkeologian professori Lucy Lanfair on pyhittänyt koko elämänsä sumerilaisen kulttuurin tutkimiseen. Tieteen hyväksi hän on unohtanut lähes kokonaan itsensä ja oman erikoislaatunsa ja oman menneisyytensä. Hän tietää kantavansa harvinaista belladonna-antigeenia veressään ja hänen lapsuuden traumansa liittyy hänen vanhempiensa selittämättömään kuolemaan, joka tapahtui Lucyn silmien edessä hänen ollessaan mukana vanhempiensa arkeologisilla kaivauksilla. Yhtäkkiä Lucyn oma elämä muuttuu yhtä selittämättömäksi: hän tutustuu vampyyreihin, elävään Gilgamešiin, tuhopolttoihin...ja Jamesiin, joka on ainoa laatuaan; ei vain vampyyri,ei vain ihminen. James on sydämellinen sankari, jolla on uskomaton parantamisen taito, mutta kun tapahtumat kääntyvät selittämättömiksi, näyttäytyvät hyvät pahoina, eikä sankarinkaan rooli ole helppo.

En ole koskaan lämmennyt tämän kirjailijan Harlequin-pokkareille eikä tämäkään ollut poikkeus. Koko sarja on ollut aika mitäänsanomaton omasta mielestä ja tässä tuntui, että kaikki tapahtui hutiloimalla. Koska nämä pokkarit yleensä lukee nopsaan niin tuli tämäkin sitten lukaistua vaikka pölyttyikin hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Pidin kirjan hahmoista ja heidän persoonistaan, mutta kaikki tuntui todellakin vilahtavan silmissä. Mielestäni pääpari ei kerennyt edes tutustua toisiinsa kirjan sivuilla ennen kuin he jo alkavat ajatella, että rakastavat toisiaan. Lisäksi kaikki romantiikka tuntuu hukkuvan muun söhellyksen alle ja olin odottanut jonkinlaista päätöstä juonelle, mutta se jäi tavallaan auki. Kai sitä olisi ollut tiedossa sitten seuraavassa pokkarissa, mutta Harlequinhan ei enää kustanna paranormaalia romantiikkaa, joten jokainen voi itse käyttää mielikuvitustaan ja päätellä mitä olisi voinut käydä. Aika mitäänsanomaton pokkari.