Kaupungin tuhoisien tapahtumien jälkeen Bryce ja Hunt haluaisivat vain levätä. Heidät on toistaiseksi jätetty rauhaan, mutta pinnan alla kuohuu edelleen. Kapinalliset kasvattavat voimaansa ja myös Bryce ja Hunt saavat osansa. Olisi vain viisasta pysyä poissa näkyviltä ja pitää matalaa profiilia, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
No niin, sukellus Maasverseen jälleen. Vaikka eka osa nyt ei lumonnutkaan täysin niin olin silti utelias tietämään mitä tässä maailmassa oikein tulee tapahtumaan. Jälleen lukijaa ryöpytetään uusilla hahmoilla ja asioilla, joista kaikista en varmaan ole perillä vieläkään. Toinen osa jatkaa tuttua hyvin rauhallista maailmanrakennustaan ja uudet mysteerit ja salaisuudet kytevät pinnan alla. Tutustumme siis jälleen uusiin hahmoihin ja hahmojen väliset suhteet ja kuviot pääsevät kieltämättä yllättämään useampaankin otteeseen. Se oli ehkä tavallaan kirjan mielenkiintoisinta antia. Brycen ja Huntinkin suhde saa uutta potkua, huhuh! Mutta eipä mitään. Vaikka valtaosa kirjasta mentiinkin taas tasaisella kaasulla niin kun minulla oli enää vajaa sata sivua jäljellä niin totesin, että nyt alkaa vaikuttaa siltä, että p*ska osuu kohta tuulettimeen. Ja niinhän sitä sitten mentiin eikä meinattu. Ketään eikä mitään säästelty loppumetreillä ja se olikin melkoista tunteiden vuoristorataa, hyvässä ja pahassa. Tämä koko tämän sarjan maailma avautuu hiukan eri tavalla kirjan loppupuolella ja avaa monenmoisia ajatuksia ja fiiliksiä. Ja jos joku miettii miksi puhutaan niin paljon acotarista tämän rinnalla niin tässä kirjassa se vähän avautuu kaiken muun lisäksi. Kiljun vähän vieläkin sisäisesti ja miun pulssi hakkaa edelleen. Kyllä se viimeinenkin on nyt luettava, ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)