Duologian toinen osa jatkaa Olivian ja Malachin tarinaa. Samalla kun pääpari koettaa löytää tavan olla yhdessä, Malachi taistelee päänsisäisiä demoneitaan vastaan. Parin matka on edelleen täynnä haasteita ja heidät koetetaan erottaa toisistaan. Riittääkö rakkaus, ja onko taisteleminen kaiken vaivan arvoista?
Kuuntelin ensimmäisen osan jo aikaa sitten, mutta nyt oli aika saada jälleen yksi sarja päätökseen miun loputtomalta lukulistalta. Olin hiukan pettynyt koska ensimmäisessä kirjassa lukijana oli Joe Arden, mutta tässä toisessa osassa oli eri lukija. Ei hänkään huono ollut, mutta Joe Arden nyt vaan on lyömätön esittäessään näinkin sekopäisen hahmon roolia kuin Malachi on. Hiukan olin hämmentynyt tämän kirjan alkupuoliskolla. Se keskittyi lähinnä menneeseen ja pääparin suhteen kehittymiseen, mutta muistot olivat aika samanlaisia kuin ensimmäisessä osassa, kenties kerrottuna vähän eri näkökulmasta, mutta silti minusta tuntui kuin olisin kuunnellut ne jo toiseen kertaan. Piti ihan tarkistaa etten lue väärää osaa. Joten joo, alkupuolisko ei oikein tavallaan tuonut mitään uutta ja oli vähän pitkäveteinen. Oliviasta kehkeytyi tässä kirjassa vähän siedettävämpi koska hän oli ekassa osassa jotenkin todella ärsyttävä, mutta nyt hän alkaa hiukan kasvaa ja pistää kampoihin. Malachi oli taas niiiin sellainen persoona, että ois tehnyt antaa sille moneen otteeseen korvatillikka. Ja näiden kahden kasvattiäiti on kyllä ehdottomasti yksi vastenmielisimmistä hahmoista, joita tiedän. Kun alun ja keskivälin kökköydestä päästään niin sitten alkaakin tapahtua. Kuvaan nimittäin astuu kirjailijan toisesta kirjasarjasta tuttu daddy Tobias Mitchell. Aijai. Eri tarinoiden hahmot lyövät hynttyyt yhteen taistellakseen yhteistä vihollista vastaan. Mukana vilahtaa myös Tobiaksen tytär ja tämän miesystävä Base ja ai luoja minä nauroin pariin otteeseen sen hahmon letkautuksille. Parasta. Oikeastaan lopun tapahtumat nostavat miun arvion 2,5 tähdestä kolmeen. Erikoinen sarja, ei ehkä nouse omiin suosikkeihin, mutta ainakin tiedän jatkossa mistä puhutaan. Ehdottomasti kaikista tähän mennessä kuuntelemistani taboo-tarinoista kieroin ja sekopäisin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)