Tulikivi jatkaa "haltioita ja alkemia"-sarjaa sekä Saeriksen ja Kingfisherin tarinaa. Itsehän kuuntelin tämän osan jo äänikirjana kun se tuli englanniksi (koska ah, Anthony Palmini) ja kirjoittelinkin siitä jo tuolloin fiiliksiä, jotka voit lukea täältä. Pakkoa sanoa, että ei tämä kakkososa ihan yllä ensimmäisen tasolle. Ehkä jotenkin ensimmäisessä osassa rakastin sitä enemies to lovers-kuviota, jota ei tässä kirjassa ollut.
Ei tämä huono ollut missään nimessä, mutta Elohopealla on vain paikka pysyvästi miun sydämessä. Tässä osassa mentiin aika tasaisen tappavaan tahtiin tilanteesta toiseen, välillä vähän rauhallisemmin ja välillä vähän sitten vauhdikkaammin. Paljon tapahtuu näiden sivujen välissä. Kingfisherin ja Carrionin seikkaillut nauratti ja Carrion noin muutenkin on kyllä hulvaton hahmo, tätä aiemminkin jo mainitsin. Ja pääparin väliset kuumat kohtaukset sai kyllä korvat punottelemaan pariin otteeseen, tässä ei säästelty kyllä sen osalta vaikka ei kohtauksia nyt sivutolkulla ollutkaan. Mutta mutta, en tykännyt sitten yhtään lopussa olevasta erääseen nimeen liittyvästi jutusta. Hyi, en yhtään. Te jotka olette lukeneet, tiedättekin. Ihan kelpo jatko-osa ja ilmeisesti kolmatta osaa saadaan vasta ensi vuonna, joten odotus on pitkä. Ja pakko mainita, että onhan nämä syrjävärjätyt kirjat nyt mageet, vaikkakin olen vähän katkera ettei toisen osan kanteen tullut Saerista niinkuin alkuperäisissä kansissa. Joo, olen sitä vähemmistöä, joka piti ensimmäisen suomennoksen kannesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)