Jennifer Armentrout - Kahden kuningattaren sota

Poppyn on pelastettava rakkaansa verikuningattaren kynsistä. Oma ja hänen läheistensä tulevaisuus pyörii ajatuksissa samaan aikaan sen kanssa, että Poppy ei tiedä mitä hänestä oikein on tulossa ja mitä se tulee tarkoittamaan heidän kaikkien tulevaisuudelle. Poppyn aika marssia kohti sotaa ystäviensä ja Atlantian armeijan kanssa ja toivoa, ettei hän menetä samalla itseään alati kasvavien voimiensa vuoksi.

Aivot on vieläkin vähän mössöä tämän kirjan lopettamisen jälkeen. Tämän kirjan aloittaminen alkoi vähän nihkeästi, kirjassa kyllä tapahtui koko ajan, mutta jotenkin se ei imaissut mukaansa alkuun oikein mitenkään. No mutta sitten... kun Poppy saa Casteelinsa takaisin, alkaa tapahtua sitten ihan huolella. Parin väliset kipinät eivät jää epäselväksi keneltäkään, ei etenkään pahaa aavistamattomilta lukijoilta koska tässä kirjassa se lempi leiskuu ja se leiskuukin kunnolla. Ja siis oikeasti kävin viimeisien sadan sivun kohdalla kaikki mahdolliset tunnetilat tämän kirjan kanssa läpi. Minun piti fyysisesti pinnistellä, että en olisi kiljunut ääneen kun eräs kauan odottamani asia selkeytyy tässä osassa hyvin... hyvin... mieluisasti. Sen jälkeen lähdetäänkin vähän sotimaan ja siellä tapahtuu sellaisia asioita, että miun aivot on edelleen muusina. Pulssi oli varmaan yli sadan kun luin viimeisiä tämän kirjan sivuja suu pyöreänä. Siis vau, oikeasti. Näissä kirjoissa on paljon hahmoja ja paikkoja, jumalia ja jumalten juonia ja näiden kanssa oli vähän haasteellista pysyä perässä, mutta kaikki muu kerma tässä kakun päällä kyllä korvasi puutteet miun ymmärryksessä. Tähän maailmaan on luotu hitokseen hyviä hahmoja. Vaikka osa heistä jää vähän taustalle niin kourallinen kuitenkin onnistuu viihdyttämään hyvin mallikkaasti. Ja tämä joidenkin hahmojen välinen dialogi ja kipinät. Ah. Pakko sanoa, että tässä kirjassa rakastuin entistä enemmän Casteeliin, Kieraniin ja Turmaan. Kieranin ja Turman välinen naljailu oli timanttia, puhumattakaan päähahmojen välisistä kipinöistä. Ah, täydellistä. Olen jotenkin vieläkin ihan täpinöinäni tästä kirjasta. 

Kiitos kustantajalle järisyttävästä arvostelukappaleesta!