Plated Prisoner

Raven Kennedyn synkkä romantasiamaailma on täynnä erilaisia taikavoimia, julmuutta ja manipulointia. Se palaa klassikkotarinan äärelle ja kertoo Orean valtakunnan Midaksesta, jonka kosketus muuttaa kaiken kullaksi. Kuningas Midas pelasti vuosia sitten slummeista kauniin naisen, jonka hän muutti kultaiseksi ja nyt nainen on koko valtakunnan ihmetys, kuninkaalle arvokas lemmikki, jota hän pitää häkissä linnassaan. Sarja on englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Gild

2. Glint

3. Gleam

4. Glow

5. Gold

6. Goldfinch

Gild

Aurenin arki kuluu tylsästi. Hän ei saa keskustella juuri kenenkään kanssa, lähes ainoastaan komean kuningas Midaksen kanssa, joka pitää häntä kullatussa häkissään. Auren on kiitollinen kuninkaalle, joka pelasti hänet vuosia sitten slummien ankeista oloista, mutta elämä linnassa on alkanut tuntua puuduttavalta. Kun Midas pettää hänen luottamuksensa tekemällä sopimuksen toisen kuninkaan kanssa ja lupaa tälle vastalahjana yön Aurenin kanssa, tyttö päättää taistella vastaan. Pian käynnistyykin tapahtumien sarja, joka sysää Aurenin seikkailuun ja keskelle suuria vaaroja.

Jälleen äänikirjakuuntelu Audiplen kautta ja tietenkin mainostuksen uhrina otin tämän kuunteluun. Täytyy sanoa, että olipahan taas melkoinen tahtojen taisto tämän kanssa. Tämä oli pitkäveteinen ja tylsä. Auren oli tukholmasyndoomainen hömppä, joka välistä ärsytti ja huvitti suuresti. Kuitenkin tarinan edetessä hänestä alkaa paljastua vähän uusia puolia naiivisuudestaan huolimatta. Mutta niin, 90% kirjasta ei oikein tapahtunut mitään. Tasapaksua tarinan kerrontaa Aurenin näkökulmasta Midaksen linnassa ja vierailevan kuninkaan sietämistä. Pakko myöntää, koin välillä hiukan vastenmielisyyden tunteita tiettyjen hahmojen vuoksi. Oikeastaan vasta kirjan loppupuolella alkaa tapahtua kun Auren päätyy uusiin ympyröihin ja koettaa selviytyä toinen toistaan julmempien ihmisten ympäröimänä ja koettaa kasvattaa kuuluisaa selkärankaansa vähän enemmän. Mukaan mahtuu taikavoimia, merirosvoja ja vähän haltioitakin, jälleen naisen asemaa poljetaan ja Auren oppii itsestään vähän uusia puolia kirjan lopulla. Oikeastaan kirjan viimeiset vajaa 2 tuntia oli tarinan parasta antia ja alkoi itsekin kuuntelemaan vähän toisella tavalla. En tiedä mikä tästä tekee romantasiaa, ei ainakaan tästä osasta, koska ei tässä ollut siitä kyllä tietoakaan. Parina hetkenä kuvattiin jonkinlaista aktia, enemmän ja vähemmän pakotettuna, mutta suhteellisen kesysti. Synkkä tämä jossain määrin oli, mutta rakkaus ei tässä kyllä kukoistanut. Tätä sarjaa pitäisi vaan kuulemma kahlata eteenpäin jolloin se alkaa parantua, joten eeeehkä jossain välissä tartun seuraavaan osaan.

Glint

Sarjan toisessa osassa Auren on Neljännen kuningaskunnan armeijan ja heidän synkän haltiajohtajansa Komentaja Ripin vankina. Hän matkustaa heidän seurassaan, oppii hiukan lisää itsestään ja kipuilee menneisyytensä ja nykyisyytensä kanssa. Hän oppii hiukan enemmän uusista matkalaisistaan ja uusia pieniä ystävyyksiäkin syntyy. Hän ei kuitenkaan ole unohtanut Midasta ja haikailee päästä taas tämän luokse, mutta onko se sittenkään hyvä asia?

Huhuh, olipahan taas taival. En tiedä, tämä sarja ei vaan nyt lähde millään minusta käyntiin. Tämä on jotenkin äärimmäisen tylsä ja sarjan päähahmo Auren ärsyttää minua jotenkin ihan suunnattomasti. Hän on hyvin naiivi tukholmasyndroomasta kärsivä nainen, joka kipuilee yhden jos toisen asian kanssa ja koettaa tehdä tuttavuutta toisiin vankeihin vaikka he toistuvasti kieltäytyvät hänen seurastaan. Kaikki jotenkin siinä tyypissä pisti ärsyttämään. Rip sen sijaan on etäinen eikä häneen saa oikein mitään kosketuspintaa, saati sitten, että näiden kahden välillä olisi jotain uskottavaa kanssakäymistä ja kemiaa. No ei. Koko kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, Auren pööpöili menemään vankina Ripin porukan mukana ja aina välillä pääsemme kurkistamaan kuningattaren pään sisään kun hän asettaa elämäänsä uusiin uomiin nyt kun Midas ei ole paikalla pilaamassa hänen arkeaan. Kirjan loppupuolella alkaa hiukan tapahtua, mutta sekin lässähtää kuin pannukakku konsanaan. En tiedä, jokohan sitä alkaisi luovuttaa tämän sarjan suhteen. En kyllä lainkaan ymmärrä tämän kirjan hypeä, mutta jokaiselle jotakin, tää ei vaan ole mun juttu.