The Edge of Darkness

Leigh Riversin synkkääkin synkempi dark romancen maailma tuo lukijalleen eteen vauhdikkaan trillerin elementit. Trilogiaa edeltää tarina, josta kaikki saa alkunsa ja se pohjustaa hiukan trilogiaa ja antaa sille uutta näkökulmaa. Esiosassa kerrotaan Tobias Mitchellin tarinaa ja trilogiassa tarinaa jatkaa hänen poikansa Kade. Kirjat ovat hyvin synkkiä teemaltaan eivätkä sovi nuorille tai herkille lukijoille. Sarja on englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

0.1. Psychotic Obsession

1. Insatiable

2. Voracious

3. Restitution

Psychotic Obsession

Aria Miller on fiksu tutkija, joka on keskittynyt parantamaan harvinaista sairautta. Hän saa assistentikseen hurmaavan ja mystisen Tobias Mitchellin. Tobias vaikuttaa olevan kohtelias ja hillitty mies, joka kiinnittää Arian huomion heti alkutekijöissään. Aria tietää, että omaan assistenttiin sekaantuminen romanttisessa mielessä on väärin, mutta pian hän huomaa olevansa entistä enemmän miehen pauloissa. Ja pian tilanne alkaa karata käsistä kun Tobiaksen hillitty ulkokuori alkaa rakoilla.

Törmäilin tähän sarjaan yhtenään somen ihmeellisessä maailmassa, joten mainostuksen uhrina otin tämän kuunteluun Audiplen kautta. Vaikka kuunnellessaan sitä jo tietää, että kaikki ei tule menemään ihan nappiin niin alussa hahmot ja juonen kulku veivät mennessään ja tuudittivat valheelliseen mukavuuden tunteeseen. Aria huomaa pian olevansa komean Tobiaksen pauloissa, joka on kohtelias ja tuntuu kiinnittävän kaiken huomionsa Ariaan. Kipinät alkavat sinkoilla ja sivulta toiselle parin kanssakäyminen tuntuu vain syventyvän, spicyä tihkuu ja lukijaa riepotellaan kahden ihmisen keskinäisen hekuman pyörteissä. Kunnes ei enää riepotellakaan. Tai riepotellaan, mutta tunnelma alkaa pikkuhiljaa muuttua paljon pakkomielteisempään suuntaan ja ennen kuin edes Aria itse ennättää huomata, lukija on jo napattu keskelle entistä monimutkaisempaa vyyhtiä kun Tobiaksen sliipattu ulkokuori alkaa pakkomielteisesti rakoilla ja parin tarina alkaa saada uusia synkempiä sävyjä. Aria ei huomaa olevansa keskellä manipuloivan psykopaatin juonitteluja ja saa lukijatkin haukkomaan välillä henkeä tapahtumien vyöryessä höyryjunan lailla eteenpäin kunnes homma lähtee totaalisesti lapasesta ja leviää kuin jokisen eväät konsanaan. Tämä oli kyllä ehkä tähän astisista kuuntelemistani tarinoista selkeästi kieroin ja synkin, ja sisältää paljon kyseenalaisia elementtejä. Aiempien saman genren kirjojen miehet vaikuttivat kuoropojilta Tobiaksen rinnalla. Koko synkkä ja armoton tarina päättyy katkeransuloiseen loppuun, joka saa minutkin herkistymään. Huhuh, mikä vuoristorata. Ehkä luen/kuuntelen vielä jatko-osatkin jossain vaiheessa, mutta nyt on hetki vedettävä happea.

Insatiable

Trilogia kertoo kuuluisan psykopaatin Tobias Mitchellin pojasta Kadesta. Tarina sukeltaa nykyisyyden ja menneisyyden välillä kertoen nuoren Kaden ja Staceyn tarinaa kun he tutustuvat teininä toisiinsa ja heidän tarinansa alkaa. Kahden nuoren ja viattoman tarina alkaa kuin minkä tahansa muunkin ensirakastuneiden tarina kunnes synkät sattumukset ajavat heidät erilleen ja kantamaan kaunaa toisilleen. Kunnes he tapaavat taas vuosien päästä uudelleen...

Kuuntelin tästä sarjasta sen niin sanotun esiosan jo aiemmin, joka kertoo siis Kaden isästä Tobiaksesta. Jotkut sanoo, että se pitäisi kuunnella tämän trilogian päätteeksi, mutta olen kyllä sitä mieltä et mieluiten ennen tätä trilogiaa. Hmm. Mitähän tästä sanoisi. Ainakin tämä on juonella kyllästetty ja tässä pohjustetaan pääparin muistoilla tarinaa siitä minkälaiseksi heidän välinsä on muodostunut nykyhetkessä. Minusta nämä menneisyyden pätkät oli jotenkin todella koskettavia. Sellaisia nuorten ihmisten epävarmuuksia olla toisen kanssa. Mutta siis, kun on dark romancesta kyse niin kaikki voi mennä päin persettä hetkessä. Pääparin välinen kanssakäyminen on nykyhetkessä niin raivostuttavaa, siis miksi nämä ihmiset ei voi vaan puhua toisilleen? Puhua suunsa puhtaaksi? Argh. Kun lähes koko kirjan ajan Kade ja Stacey leikkii kissahiiri-leikkiä niin vasta loppua kohden etenkin Kaden menneisyydestä alkaa paljastua uusia asioita, jotka selventävät hiukan tilannetta lisää. Täytyy sanoa, että en olisi halunnut millään tällaista juonikuviota mitä lopussa on koska ne on vaan yksinkertaisesti oksettavia ja saa mut ihan täyden raivon valtaan. Te tiedätte, jotka olette tämän lukeneet. Tämä kirja oli herkkä, samalla se oli jotenkin hirveän surullinen ja loppua kohden hiukan ahdistava. Miulla oli vähän samat fiilikset esiosan kanssa lopussa kuin tämän kirjan kanssa. Hetki täytyy sulatella tätä ja sitten ehkä voi hyökätä seuraavaan osaan. Herkimmille en tätä suosittelisi vaikkei tämä nyt varsinaisesti kokonaisuutena ole mistään ihan hirveimmästä päästä. Eiköhän ne pahimmat asiat ole vasta tuloillaan.