Ensimmäisen osan shokeeravan lopun päätteeksi Avery palaa takaisin kuntoutuslaitoksen seinien sisään. Ja kuntoutuslaitoksen johtaja on tuntunut päättävän kostaa Averylle kaikin mahdollisin tavoin hänen olemassaolonsa. Samaan aikaan hänen ja Greyn välillä on kitkaa, mutta samalla Avery on lähentynyt Theon kanssa, jota kaikki muut tuntuvat pelkäävän. Ihmissuhteita koetellaan, kipinät sinkoilevat ja uusi juonittelujen verkko kasvaa kasvamistaan.
Säpäkkä Avery on monen tulen välissä. Samalla kun laitoksen johtaja koettaa murtaa hänet, on ihmissuhteiden ylläpitäminen haasteellista. Tämän kirjan maailma on julma ja synkkä, ehkä vähän paikoitellen ahdistavakin vaikka tarinassa ei sinänsä tapahdu mitään kovin kyseenalaista. Jotenkin olen omalla tavallani kiintynyt jokaiseen näistä päähahmoista, mitä tapahtuu todella harvoin koska yleensä en pidä kenestäkään tai sitten vain ehkä yhdestä tai max kahdesta. Ja siis kirjan parasta antiahan on edelleen nämä äänivalinnat, niistä ei pääse kyllä mihinkään suuntaan. Ja jos taivas on olemassa niin se on luvussa 28 tässä kirjassa, tietäjät tietää. Sulin kiinni jakkaraani taas tätä kuunnellessa. Pakkoa sanoa, äänillä on merkitystä. Synkän tunnelman ja henkilöiden välisten kemioiden roihutessa lukijaa/kuuntelijaa pidetään minusta aika hyvin viihdytettynä. Kaikkihan tietää miten kivaa on jos ei tarvitse valita vain yhden väliltä. Kröhm. Aika sellaista perinteistä dark romancea, synkkyydessään ei mitenkään kovin diippiä, parhautta on hahmojen välinen kanssakäyminen ja äärettömän, äärettömän herkulliset spicyt kohtaukset. Älkää spicy-allergiset huolestuko, ei sitä ole ihan joka sivulla, eikä joka toisellakaan, juonelle on annettu tilaa. Loppua kohden sitten perinteisesti paljastuu hoitolaitoksen synkkiä taustoja ja tarina jätetään sellaiseen kohtaan taas, että palan halusta päästä PIAN uuden osan pariin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)