Dance With My Demons

Steph Maccan neliosainen kirjasarja sukeltaa häiriintyneiden ja rikollisuuteen syyllistyneiden ihmisten maailmaan. Sen keskiössä on Avery White, joka saapuu Lilydale Foundation Centeriin, jonka sanotaan olevan kuntoutuslaitos mielenterveysongelmista kärsiville nuorille, nuorille joita kukaan ei voi enää korjata. Averyllä on traumansa omasta takaa ja pian hän huomaa olevansa salaisuuksien, julmuuden ja juonittelun keskiössä. Eikä tilannetta helpota se, että useampi laitoksen potilaista kiinnittää häneen huomiota. Sarja sisältää kyseenalaisia ja synkkiä teemoja eikä sovellu herkille lukijoille. Englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Unhinged

2. Echoes

3. Ravage

4. Exile

Unhinged

Avery White syytetään hänen isänsä murhaamisesta ja hän päätyy asianajajansa toimesta nuorten kuntoutuslaitokseen Lilydale Foundation Centeriin "kärsimään tuomiotaan". Pian hän huomaa, että keneenkään ei voi luottaa ja jokaisen selässä on maalitaulu. Averyn täytyy vain pysyä poissa tulilinjalta ja kaikki on hyvin. Vai onko sittenkään? Seinien sisällä hierarkia on yksi peruspilareista ja pian Avery huomaa, että synkkä mies nimeltä Grey on iskenyt silmänsä häneen. Eikä hän ole ainut laitoksen lukuisista houkutuksista.

Minun aivot on tällä hetkellä pienellä lomalla tämän kirjan ansiosta. En tiedä olisiko tämä antanut samanlaista vaikutusta jos olisin lukenut tämän konreettisena kirjana, mutta äänikirja tuhosi viimeisimmätkin aivosoluni totaalisesti. Teemaltaan synkkä, traumoja ja kyseenalaisia tapahtumia sisältävä tarina ei ehkä ollut sisällöltään pahimmasta päästä näistä mitä olen vähän aikaan kuunnellut. Joo, onhan tämä tosiaan synkkä, mutta taustalla roihuaa myös vähän juonittelua ja ihmisten välisten suhteiden kehittymistä. Spicyäkin oli, mutta sillä ei revitelty ihan äärettömästi, oikeastaan ihan sopivasti. Kirja ei ollut kauhean pitkä ja sen kuunteli reiluun viiteen tuntiin, mutta siihen aikaan mahtui paljon kaikenlaista. Siis oikeasti, palatakseni aiheeseen käristyneistä aivoista niin tähän on onnistuttu valkkaamaan lukijaääniksi Anthony Palmini, Joe Arden ja Corvin King. Siis tartteeko mun oikeasti jatkaa? Äänikirjalukutoukat, te tiedätte mitä tämä meinaa. Mulla oli siis edessäni yli viisi tuntia aivan täydellistä korvakarkkia ja Corvin Kingistä tuli kyllä mun uusi fanituksen kohde. Vaikka tarina ei olisi kovinkaan paljon kolahtanut niin tämä pitää kuunnella jo pelkästään siksi, että tämä on yhtä sointujen sinfoniaa näiden miesten päästessä ääneen. Ja vaikka äänissä ei olisi tarpeeksi niin jäihän tämä nyt sellaiseen kohtaan, että seuraava osa on saatava kuunteluun mahdollisimman pian. En vaan tiedä kestääkö miun herkät korvat enää yhtään enempää. NO KYLLÄ KESTÄÄ!

Echoes

Ensimmäisen osan shokeeravan lopun päätteeksi Avery palaa takaisin kuntoutuslaitoksen seinien sisään. Ja kuntoutuslaitoksen johtaja on tuntunut päättävän kostaa Averylle kaikin mahdollisin tavoin hänen olemassaolonsa. Samaan aikaan hänen ja Greyn välillä on kitkaa, mutta samalla Avery on lähentynyt Theon kanssa, jota kaikki muut tuntuvat pelkäävän. Ihmissuhteita koetellaan, kipinät sinkoilevat ja uusi juonittelujen verkko kasvaa kasvamistaan.

Säpäkkä Avery on monen tulen välissä. Samalla kun laitoksen johtaja koettaa murtaa hänet, on ihmissuhteiden ylläpitäminen haasteellista. Tämän kirjan maailma on julma ja synkkä, ehkä vähän paikoitellen ahdistavakin vaikka tarinassa ei sinänsä tapahdu mitään kovin kyseenalaista. Jotenkin olen omalla tavallani kiintynyt jokaiseen näistä päähahmoista, mitä tapahtuu todella harvoin koska yleensä en pidä kenestäkään tai sitten vain ehkä yhdestä tai max kahdesta. Ja siis kirjan parasta antiahan on edelleen nämä äänivalinnat, niistä ei pääse kyllä mihinkään suuntaan. Ja jos taivas on olemassa niin se on luvussa 28 tässä kirjassa, tietäjät tietää. Sulin kiinni jakkaraani taas tätä kuunnellessa. Pakkoa sanoa, äänillä on merkitystä. Synkän tunnelman ja henkilöiden välisten kemioiden roihutessa lukijaa/kuuntelijaa pidetään minusta aika hyvin viihdytettynä. Kaikkihan tietää miten kivaa on jos ei tarvitse valita vain yhden väliltä. Kröhm. Aika sellaista perinteistä dark romancea, synkkyydessään ei mitenkään kovin diippiä, parhautta on hahmojen välinen kanssakäyminen ja äärettömän, äärettömän herkulliset spicyt kohtaukset. Älkää spicy-allergiset huolestuko, ei sitä ole ihan joka sivulla, eikä joka toisellakaan, juonelle on annettu tilaa. Loppua kohden sitten perinteisesti paljastuu hoitolaitoksen synkkiä taustoja ja tarina jätetään sellaiseen kohtaan taas, että palan halusta päästä PIAN uuden osan pariin.

Ravage

Juuri kun Avenry luulee ettei kuntoutuslaitos voisi tarjota hänelle enempää negatiivisia kokemuksia, hän huomaa olevansa väärässä. Taistelu hyvän ja pahan välillä jatkuu ja Averyn on taisteltava läpi omien traumojensa kohti parempaa. Tilannetta on tietenkin helpottamassa Theo ja Grey, ja välit Damonin kanssa tuntuvat muuttuneen. Kuntoutuslaitoksen johtaja pitää edelleen Averya tähtäimessään ja koettaa tehdä hänen elämästään entistäkin vaikeampaa.

Siis mitäh, minä luin tai paremminkin kuuntelin tämän loppuun jo useampi päivä sitten, mutta unohdin ihan tyystin kirjoittaa tästä arvion. Hiukan hektinen vuoden alku ettenkö sanoisi. Siis edelleen, tämä tarina ja maailma on vaan niin hyvä. Kiero ja synkkä, välillä jopa ahdistava tapahtumiensa vuoksi. Kaikkien onnellisten loppujen fanina minä vaan odotan sitä kaikkea positiivista, mutta ei, eetteriin työnnetään mitä epämieluisempia juonenkäänteitä ja päähenkilöt joutuvat taistelemaan ja luovimaan jos jonkinlaisten haasteiden kanssa. Kaikkea tätä tietenkin hiukan pehmittää erittäin asiattomat ja spicyt kohtaukset. Onko normaalia jos on kateellinen kirjan hahmolle, joka ei edes ole oikea? Kröhm. Ja jos ei kahdesta ole tarpeeksi niin vielä mitä, why choose -romanssi senkun etenee ja tiivistyy. Tapahtumien vyöry ja juonenkäänteet vauhdittavat loppumetreille saakka ja kirja päättyy jälleen kuten arvata saattaa suureen cliffhangeriin jättäen kuuntelijansa voihkaisemaan tuskasta. Edelleen, en voi liiaksi hehkuttaa näitä lukijaääniä, ah ja voih, olen herkkuäänien taivaassa. Vielä yksi kirja ja sitten tämä on ohi. Ei, en ehkä kestä!

Exile

Edellisen kirjan dramaattisen lopun vuoksi jälleen Averyn jaksamista koetellaan. Laitoksen sisällä kuohuu pinnan alla ja ilmeisesti moni muukin alkaa epäillä johdon tarkoitusperiä kun salaisesta laboratoriosta pelastautuneet potilaat palaavat muiden nuorien keskuuteen. Averyn on syytä alkaa kaivaa kaikki viimeisetkin taistelunrippeensä ja alkaa toimimaan. Päähenkilöiden vivahteikas tarina lähenee loppuaan ja heidän on aika taistella oman vapautensa puolesta.

Onpas jotenkin haikea olo kun sai tämän viimeisen osan kuunneltua loppuun. Vaikka tarina oli synkeä ja teemat ehkä paikoitellen ahdistavia niin tästä tuli kyllä yksi miun lempisarjoista ja aion hankkia kaikki nämä omaan hyllyyn. Näiden kohdalla parhautta oli kyllä äänikirjat koska ah, Corvin King ja sen nauru, en kestä. Noh, onneksi nämä nyt löytyy itseltä myös ostettuina äänikirjoina, että voin palata näihin jos siltä tuntuu. Tämä oli jälleen kerran vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä ja siis, näiden tarinoiden spicy on...mmm, spicyä. Aloin jo jännittää loppua kohden, että miten tämä kaikki oikein tulee päättymään ja taisin jokusen kerran tiristellä kyyneleitäkin tätä kuunnellessa. Ei varmasti monenkaan mieleen ole tällaiset kirjatuotokset, mutta minuun nämä kirjat kolahtivat korkealta ja kovaa, hyvin viihdyttävää dark romancea synkällä tunnelmalla ja why choose-elementillä hyvin, HYVIN herkullisten henkilöhahmojen kesken. Mitähän sitä osaa enää kuunnella kun tykästyy aina tiettyihin sarjoihin niin kovasti ja tulee ihan typerän tyhjä olo kun saa sarjan päätökseen. Noh, meressä on vielä monia kaloja, tuulta päin! Tarinallisesti tämä ei ehkä ollut sarjan parhaimmistoa (paitsi lopun osalta, josta haluaisin kokonaisen oman kirjan!), mutta äänikirjasta lisäpisteitä!