Stacia Starkin romantasia on täynnä julmuutta, juonittelua ja seikkailua. Se kertoo Prisca-nimisestä tytöstä, joka on hybridi. Puoliksi haltia ja puoliksi ihminen. Julma ihmiskuningas vie lapsilta heidän haltiavoimansa suojellakseen ihmisiä pahoilta haltioilta, ja palauttaakseen voimat tietyn iän saavuttua takaisin. Kaikkien voima ei vain ole vietävissä, ja sen vuoksi heidät teloitetaan korruptoituneina, poltetaan elävältä. Prisca on salaillut koko elämänsä, ja pian kaikki on paljastumassa. Hänen on paettava pienestä kotikylästään jos hän mielii pysyä hengissä. Sarja on englanninkielinen.
Kirjailijan kotisivut
Kirjat:
1. A Court This Cruel & Lovely
2. A Kingdom This Cursed & Empty
3. A Crown This Cold & Heavy
4. A Queen This Fierce & Deadly
A Court This Cruel & Lovely
Öisin tytön uniin on eksynyt vihreäsilmäinen julmahymyinen mies, joka pyörii tytön ajatuksissa vielä hereilläkin. Prisca on elänyt koko elämänsä pelossa. Hän on korruptoitunut. Hänen kykynsä on kieltäytynyt poistumasta hänestä ja sen vuoksi hän on alituisesti vaarassa paljastua ja päästä hengestään. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta ja jatkaa elämäänsä jossain muualla. Epäonnekkaan tapahtumasarjan kautta hän päätyy pakosalle ja hänet pelastaa pieni palkkasotureiden joukkio. Joukossa on kylmä vihreäsilmäinen mies ja Prisca on varma, että mies on hänen uniensa mies, mutta miten tämä välinpitämättömyyttä tihkuva mies voisi liittyä hänen uniinsa ja miksi.

Nyt on selkeästi palattu sinne romantasian alkulähteille. Tämä oli miusta aika sellainen perinteinen romantasiaseikkailu kaikkine hyvin kirjavine hahmoineen. Tarinassa edetään hyvin hitaasti mutta määrätietoisesti ja arvelin jo, että näinköhän tylsistyn kuuntelemaan tätä, mutta jotenkin tämä vaan piti otteessaan loppuun asti. Ei tämä sellainen tunteiden tykitys ehkä ollut, mutta sellaista perushuttua, joka viihdyttää sen ajan mitä se kestää. Tämä oli vähän sellaista slow burn-tyypistä romanttista tarinankerrontaa, jossa vähän annetaan muttei sitten kuitenkaan. Loppua kohden lukija sitten palkitaan muutamalla spicyllakin. Prisca on ihan pippurinen tapaus, mutta jotenkin hänen ylenpalttinen uhrautuminen muiden vuoksi vähän tympäisi. Palkkasoturi Lorian taas on tuima mysteerimies, joka pilkkuhiljaa alkaa lämmetä sivujen edetessä. Hän on sellainen perinteinen naisten "märkä päiväuni" kuten kirjoissa aina tietysti. Tämä kirja oli ihan jees, se ei saanut sellaista tuhkan makua suuhun, mutta siitä ei kyllä tullutkaan mitään hirmu tuuletus-fiiliksiä. Sellasta perinteistä romantasiaa, joka pitää otteessaan ainakin sen ajan kun sitä lukee tai kuuntelee. Aion varmasti tarttua myös jatko-osiin koska haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
.jpg)
A Kingdom this Cursed & Empty
Prisca on paennut ystäviensä ja puoliveristen kanssa kuninkaan otteesta ja samalla Prisca on saanut tietää, että Lorian onkin haltija ja häntä kutsutaan "verenhimoiseksi prinssiksi". Priscan on nieltävä pettymyksen tunteensa ja tehtävä Lorianin kanssa yhteistyötä suojellakseen rakkaitaan ja valmistautua samalla kohtaamaan vihollisia matkalla haltijamaahan.

Tämä onkin toinen osa tätä sarjaa ja kuuntelin tämän siis äänikirjana Storytellissä. Suomeksihan tätä ei ole saatavilla, mutta melko helppoa kuunneltavaa jos joku haluaa kokeilla englantia äänikirjojen muodossa. Eihän tämä ollut mitään ilotulitusten tykitystä ensimmäisessä osassa, mutta ei kyllä tässäkään. Tämä toinen osa oli vähän pitkäveteinen ja oikeastaan ainut viihdyttävä osa oli Priscan ja Lorianin tarina, joka tässä juonen mukana kulkee. Olihan sinne ripoteltu tietenkin niitä vähän spicyjäkin kohtauksia mukaan lukijoiden iloksi. Mutta niin, hiukan jotenkin venytetty, vähän paikallaan junnaava ja en oo kyllä päässyt Priscan kanssa sinuiksi sitten millään, hänen ainainen "uhriutuminen" on välillä vähän ärsyttävää. Hän tuntuu mielestään olevan syyllinen kaikkeen pahaan mitä matkan aikana tapahtuu. Jos kaipaa vähän sellaista pitkää seikkailua läpi maiden ja mantujen, vähän juonittelua, monia henkilöhahmoja ja kiellettyä rakkautta niin tämä on sulle. Toiminnan ja vauhdikkuuden fanille tämä jää ehkä vähän laimeaksi. Kuten taisin jo aiemman osan kanssa sanoa niin aika sellaista perus romantasiaa, hitaammalla tempolla. Jokohan ne seuraavassa pääsisi sitten itse asiaan? Aika näyttää, kaipa se pitää kuunnella jossain vaiheessa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)