lauantai 27. syyskuuta 2025

Wolf King

Lauren Palphreymanin kirjat valloittavat lukijansa. Wolf King-sarja kertoo prinsessasta nimeltä Aurora, joka elää maailmassa, jossa elää myös vihollisia, jotka voivat täydenkuun aikaan muuttua valtaviksi pelottaviksi susiksi. Auroran isä ja hänen tuleva ilkeämielinen miehensä Sebastian nauttivat susitappeluista, mutta Aurora ei jaa mieltymystä miesten kanssa. Kun taistelurinkiin astuu suuri ja pelottava alfasusi, Auroran elämä muuttuu peruuttamattomasti. Sota on syttymässä ihmisten ja susien välille...

Kirjailijan kotisivut


Kirjat:

1. The Wolf King

2. The Night Prince

3. ?


The Wolf King

Aurora on aatelinen ja prinsessa, jonka elämä on hyvin rajattua ja kontrolloitua. Taisteluringissä susien taistelua katseltuaan hän kuitenkin päättää pelastaa yhden susista, hänen mielestään susitaistelut ovat barbaarisia. Susiksi muuttuvat ihmiset ovat heidän armoillaan ja pakottetuina taistelemaan toisiaan vastaan. Kehässä on näkee ensimmäisen kerran Callumin, alfasuden. Auroran on määrä avioitua vastenmielisen Sebastianin kanssa, mutta Callum vetää häntä puoleensa. Callum päätyy karkaamaan linnasta ja vie Auroran mukanaan susien maailmaan, jossa tyttö koetaan uhkana susille. Callumin suojeluksessa Aurora alkaa vapautua ja alkaa epäillä haluaako hän enää ikinä palata entiseen elämäänsä. Etenkin kun hänen ja Callumin välillä alkaa kipinöidä.

Ei ollut oikeastaan mitään luettavaa, joten päätin ottaa Storytellin ja siihen 100h kuunneltavaa, ja tämä valikoitu ensimmäiseksi kuunneltavaksi. Tämä oli aika perinteistä romantasiaa, ei mitään kovin synkkää tykitystä ja varmasti on monen lukijan mieleen. Hiukan ehkä häiritsi tässä kirjassa käytettävät murteet, mutta niihinkin tottui kun hetken aikaa kuunteli. Aurora oli vähän sellainen hieno nainen, joka pöyristyi alkuunsa vähän kaikesta, mutta se lisäsi tarinaan vähän viihdekerrointa ja Callum taas puolestaan oli herrasmiesmäinen susimies, joka tykkäsi vähän väliä saada Auroran haukkomaan henkeään muka kauhistuneena. Kirja oli aika tasaista settiä, jossa ei tapahtunut mitään mullistavaa ja tietenkin vasta loppupuolella alkoi vähän tapahtumaan. Muutamalta kuumalta kohtaukselta ei voinut välttyä, mutta ei tämä mässäillyt sopimattomilla kohtauksilla äärettömästi. En tiedä, tämä oli ihan hyvä, mutta ehkä vähän jotenkin tylsä minun makuun. Se toisti ehkä vähän samaa kaavaa kun useampi lukemani kirja hiljattain: viaton nuori tyttö ja "pahis", joka nappaa tytön matkaansa. Huonompaakin on luettu, ja kyllä tämä sai nauramaankin parissa kohtaa, mutta mitään tunteiden ilotulitusta tämä ei itsessä aikaan saanut. Noh, kohti seuraavia tarinoita!





The Night Prince

Prinsessa Auroran ja ihmissusi Callumin on liittouduttava yhteen vaarallisen liittolaisen, Blaken kanssa, voittaakseen susien kuninkaan. Auroran ja Blaken välille syntynyt linkki vaikeuttaa tilannetta. Kumpaakaan heistä ei voi satuttaa ilman, että toinen saa myös kärsiä. Ja Blakella on omat synkät suunnitelmansa Callumin varalle. Samaan aikaan kun Aurora koettaa selvittää mikä hän on naisiaan, pahuus pyörii nurkan takana, ja on jälleen aika taistella rakkaidensa puolesta, vaikka se tarkoittaisi liittoutumista vihollisen kanssa.

Siinä missä ensimmäinen osa oli vähän sellaista lämmittelyä ja kevyttä hölkkää alkusivuilta aina loppuun saakka, tämä toinen osa kiihdyttää ihan täyteen laukkaan. Alku hiukan himmailee, mutta pian lukija huomaakin olevansa keskellä monimutkaista juonittelujen verkkoa eikä mikään enää ole varmaa. Kuka on liittolainen? Ja kuka on oikeasti vihollinen? Onko kaikilla kuitenkin sama päämäärä? Kuuntelin tätä äänikirjana ja mua ehkä vieläkin hiukan huvitti Callumin skottiaksentti (anteeksi, en voi mitään), mutta Auroran siveellisen naisen rooli on edelleen viihdyttävä ja Blake. Noh, Blake on Blake. Hän on tavallaan vähän etäinen hahmo ja hänestä tipahtelee aina pieniä uusia asioita tarinan edetessä, mutta hän pysyy silti vähän mystisenä ja kaukaisena. Ehkä hän juuri siksi onkin ehkä vähän mun suosikki (yllättyikö joku?). Alku kirja oli aika tasaista huminaa mun pään sisällä, mutta loppua kohden aloin löytää itsestäni vähän erilaisia tunnetiloja. Välillä kommentoin kärkkäästi kirjan tapahtumia itsekseni, välillä nauroin ja välillä vähän itkinkin. Taisin eläytyä ihan huolella tähän. Hahmoista alkaa tarinan loppupuolella paljastua vähän uusia kiinnostavia puolia ja pakko kyllä nyt sanoa, että kirjailija osaa koukuttaa lukijansa. Minun on nimittäin PAKKO tietää mitä seuraavaksi tapahtuu! Romanttista susiseikkailua pienellä jännityksen ja spicyn twistillä! Selkeesti hyvää joulunodotuskamaa ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitoksia muistamisesta ;)