Viideskymmenes vuotuinen Nälkäpeli on starttaamassa ja Panemin vyöhykkeillä odotetaan kauhistuneina. Sattuuko arpa itselle, tai jollekin läheiselle? Juhlan kunniaksi tribuutteja valitaan vyöhykkeiltä tuplaten. Heidän joukossaan on vyöhykkeellä 12 asuva Haymitch Abernathy. Hänen on jätettävä perheensä ja rakkaansa osallistuakseen peliin, josta hän ei todennäköisesti enää palaa. Hänet lähetetään matkaan kolmen muun vyöhykkeen nuoren kanssa; nuoren tytön, joka on hänelle melkein kuin sisko, pakkomielteisen vedonlyöntikerrointen laskijan ja kaupungin omahyväisimmän tytön.
Mikäli nyt olet uusi Nälkäpeli-kirjojen kanssa, etkä ole lukenut alkuperäistä trilogiaa niin tässä tekstissä saattaa olla sinulle pieni spoileri, tai en tiedä onko se edes spoileri, mutta sinua on varoitettu. Tämä kirja on ollut minulla lukukasassa varmaan IKUISUUDEN ja nyt kun tuli sellainen hetki ettei oikein ollut mitä lukea niin päätin ottaa tämän nyt työn alle. Kirjahan ei kovin pitkä ole, että sen melkein lukaisee kevyenä päiväviihteenä. Kyllä tämän kanssa tuli aika samanlainen fiilis kun aikoinaan alkuperäisiä Nälkäpeli-kirjoja lukiessa. Sama tunnelma. Teksti on helppoa ja eteenpäin soljuvaa, sellaista ya-kamaa, mikäli nyt ihmisten tappaminen sellaista voi olla. Kirjassa on pääosissa monelle tuttu Haymitch, joka on (yllätys yllätys) hengissä vielä alkuperäisissä Nälkäpeli kirjoissa, tämän kirjan tapahtumathan olivat ennen sitä ja kertovat nyt miten alkoholisoituneesta Haymitchista tuli se minkälaisena hänet nähdään trilogiassa. Oli oikeastaan mielenkiintoista saada lukea hänen tarinansa, se antaa vähän uudenlaisen ulottuvuuden itse trilogialle. Tarinahan seuraa perinteisesti tribuuttien matkaa aina vyöhykkeeltä pääkaupunkiin, jossa heidät suditaan edustuskelpoisiksi ja siellä vilahtaa matkan varrella monta ennestään tuttuakin hahmoa. Itse areenalla olo sujahtaa lukiessa vauhdilla eteenpäin ja lopussa herkutellaan juonellisesti oikein synkän Nälkäpelin tyyliin. Huh. Melkoinen. Minulla on se toinenkin Nälkäpeli-kirja lukematta, se kyllä hyllystä löytyy ja elokuvan olen jo katsonut. Ehkä sekin jossain vaiheessa. Mieleenpainuva, tuttua Collinsin tyyliä ja sai minut miettimään, että taidanpa katsoa Nälkäpeli-elokuvat uudelleen!
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)