Yöpartio

Vahti-sarjan on luonut Sergei Lukjanenko ja se kertoo Moskovassa asustelevista yliluonnollisista voimista. Ihmisten keskellä elää Muita. Velhoja ja noitia, ihmissusia ja vampyyreja. Yliluonnolliset olennot jakautuvat kahteen kastiin, Valon ja Pimeyden palvelijoihin. Sodan jälkeen nämä kaksi puolta kirjoittivat Sopimuksen. Nyt Valon palvelijoiden Yöpartio ja Pimeyden palvelijoiden Päiväpartio pitävät yllä yliluonnollisten maailman rauhaa. Sanomattakin selvää, että kaikki ei mene aina niin kuin on suunniteltu. Haasteita on edessä ja Partioiden välisiä suhteita koetellaan.

Sergei Lukjanenkon viralliset kotisivut

Kirjat:

1. Notšnoi Dozor (suom. Yöpartio, 2012)

2. Dnevnoi Dozor (suom. Päiväpartio, 2012)

3. Sumerechnyi Dozor (suom. Hämärän partio, 2014)

4. Posledni Dozor (suom. Viimeinen partio, 2015) 
5. Dovyi Dozor (suom. Uusi partio, 2016)

 

Yöpartio

Moskovassa elää ihmisten joukossa Muita – noitia, velhoja, vampyyreja ja ihmissusia – jotka kuuluvat Valon tai Pimeyden voimiin. Ne ovat riippuvaisia ihmisistä ja toistensa vihollisia, mutta tulevat toimeen, koska noudattavat Sopimuksen ehtoja. Sopimus laadittiin pitkän, tuhoisan sodan päätteeksi. Sen noudattamista valvomaan perustettiin kaksi partiota: Valon palvelijoiden Yöpartio ja Pimeyden palvelijoiden Päiväpartio.

Anton Gorodetski on keskitason velho, Yöpartiossa työskentelevä Valon palvelija, joka osaltaan pitää yllä maailman tasapainoa. Eräänä iltana Anton havaitsee metrossa nuoren naisen, jonka päälle on langetettu niin voimakas kirous, että se uhkaa koko Moskovaa. Anton joutuu mukaan Valon ja Pimeyden valtataistelun ytimeen, peliin, joka ylittää hänen kykynsä. 

Yöpartio on ensimmäinen osa viisiosaisesta sarjasta, joka on omaperäinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Sarja on Venäjällä kulttimaineessa - suositumpi kuin Taru sormusten herrasta tai Harry Potter. 

Pitihän se mielenkiinnosta tämäkin varata kirjastosta vaikka vähän epäilinkin että pidän tästä. Ja oikeassa olin. Ehkä minä olen vain totaallisen jähmettynyt romanttiseen fantasiaan kun taas tässä romanssi mainittiin vain joissakin sivulauseissa. Teksti oli mukaansa tempaavaa, mutta minulle välittyi tästä sellainen tunne, että tässä ei periaatteessa ole edes juonta. Ensin käsiteltiin yhtä asiaa, sitten hypättiin toiseen ja jo kolmanteen, mutta mitään ns. suurta ja radikaalia ei ollut. Tämä ei kyllä sytyttänyt millään tasolla vaikka mielenkiintoista magiaa tässäkin oli verrattuna aikaisempiin lukukokemuksiin. Tuskin tulen lukemaan jatko-osia.