Paljaan taivaan alla

(Under the Never Sky trilogy)

Paljaan taivaan alla - trilogia on Veronica Rossin luoma maailma. Aria on asunut koko elämänsä Haave - nimisessä kaupungissa, suljetussa tilassa, jossa mikään ei ole aitoa. Vesi, ruoka ja jopa happi tuotetaan muualla. Ihmiset elävät virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen kosketus on hyvin harvinaista, koska kaikki ihmisen tuntemukset luodaan keinotekoisesti. Perry sen sijaan on asunut koko elämänsä Haaveen ulkopuolella. Maailmassa, jossa on kipua, surua, kuolemaa ja tappavia eetterimyrskyjä. Sekä Arian, että Perryn maailmat vihaavat ja halveksivat toisiaan. Huono-onnisten sattumien kautta Aria sysätään kuvun ulkopuolelle, villiin maailmaan. Tyttö tutustuu Perryyn ja heidän välillä leiskuu käsittämätön vihan pyörre kunnes nuoret alkavat oppia lisää toisistaan ja toistensa maailmoista. Arian ja Perryn lisäksi pelissä on kovempiakin panoksia, kuten petturuus ja juonittelu.

Trilogiasta on suunnitteilla elokuvasovitus.

Veronica Rossin kotisivut

Kirjat:

1. Under the Never Sky (suom. Paljaan taivaan alla, 2012)

2. Through the Ever Night (suom. Halki ikiyön, 2013)

3. Into the Still Blue (suom. Yhä sininen taivas, 2014) 

Paljaan taivaan alla

Ravisteleva kertomus tuhotusta maailmasta ja uudesta alusta.

 

Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.

Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa.

Marron kyseli kapselista heidän siirtyessään keitosta paistiin, joka oli haudutettu täyteläisessä punaviinikastikkeessa. Aria selitti, miten miltei kaikki ruoan tuottamisesta ilman ja veden kierrättämiseen oli automatisoitu.

"Eivätkö ihmiset tee töitä?" Roar kysyi.

"Vain vähemmistö työskentelee oikeasti." Aria vilkaisi Perryä etsien merkkejä inhosta, mutta mies oli keskittynyt ruokaansa. Tällaisen aterian täytyi olla hänelle harvinaista herkkua, ei vain jotakin sellaista, mitä hän oli heidän matkansa aikana kaivannut.

Aria kertoi heille pseudotaloudesta, jossa ihmiset keräsivät virtuaalivaurautta mutta jossa oli myös mustaa pörssiä ja hakkereita. "Mikään siitä ei muuta todellisuutta. Konsuleita lukuun ottamatta kaikilla on oikeus samoihin asuintiloihin ja vaatteisiin ja ravintoon."

Roar nojautui pöydän yli ja hymyili hänelle viettelevästi, musta tukka silmille langeten. "Kun sanot, että kaikki tapahtuu valtakunnissa, tarkoitatko todella kaikkea?"

Aria naurahti hermostuneesti. "Kyllä. Varsinkin sitä. Valtakunnissa ei ole riskejä."

Roarin hymy leveni. "Sitä siis vain ajattelee ja se tapahtuu? Ja se todella tuntuu oikealta?"

"Miksi me puhumme tästä?"

"Minä tarvitsen älysilmän", Roar ilmoitti.

Perry pyöritteli silmiään. "Se ei missään tapauksessa voi olla samanlaista."

Marron selvitti kurkkunsa. Hänen naamansa oli hivenen punehtunut. Aria tiesi saman pätevän häneen itseensä. Hän ei tiennyt oliko se samanlaista, todellisuudessa tai valtakunnissa, mutta hän ei ollut aikeissa toitottaa siitä muille. 

(Paljaan taivaan alla, s. 222 - 223)

"Okei, tämä kirja valvotti parina iltana ankarasti, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. Kirjassa on käsittämätön juoni, joka aluksi epäilytti. Ihmisiä asumassa kuvun alla, jossa ei koskaan haavoitu tai tunne mitään realistisesti. Ja kuvun ympärillä maailma, jossa elämisen eteen oli tehtävä kaikkensa. En melkein malttanut odottaa että pääsin lukemaan näiden kahden maailman yhdistymisestä. Alku oli ehkä hiukan takkuinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Teksti oli helppolukuista, syventävää, mutta ei kuitenkaan tylsää tai pitkäveteistä. Kun Aria ja Perry tapasivat toisensa, kuviosta alkoi tulla hyvin mielenkiintoinen. Rakastin näiden kahden hahmon alituista riitelyä, joka pikkuhiljaa muuttui syvemmäksi ja sydäntä pakahduttavaksi kokemukseksi. Aria on herkkä, mutta samalla hyvin voimakastahtoinen nuori nainen. Perry sen sijaan kovia kokenut "luolamies", joka kiristelee aluksi hampaitaan kauniin tytön edessä, mutta antautuu viimein tunteilleen ja se jos mikä on herkullista luettavaa. Perryn ystävä Roar oli myös aika loistava persoona. Vaikka kirjassa seikkailtiin usein hyvin synkissä tunnelmissa, ei huumoriakaan oltu unohdettu tekstistä. Kerta kaikkiaan mahtava kirja, joka sisältää kaiken oleellisen aina selviytymisvaistoista, kutkuttaviin herkkiin hetkiin. Suoraan sanottuna rakastin tätä kirjaa ja melkein pillitin kun se loppui kesken. Toivottavasti jatko-osa tulee pian!"

ARVOSANA: 9

Halki ikiyön

Paljaan taivaan alla -teos tutustutti dystopiafanit virtuaalimaailmoissa eläneeseen Ariaan ja luonnon armoilla kasvaneeseen Perryyn. Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. 

Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen. Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

"Tätä kirjaa kyllä odotti kuin kuuta nousevaa koska ensimmäinen osa oli niiiiin herkullista luettavaa. Tämä kirja ei valitettavasti ensimmäisen osan tasolle yltänyt, mutta ei tämäkään mikään huono ollut. Enemmän olisin kaivannut Arian ja Perryn välistä kanssakäymistä, mutta se jäi vähän vähemmälle koska tavallaan heillä molemmilla oli oma tarinansa ja haasteensa tässä kirjassa. Roar oli tottakai jälleen kerran ihan loistava, mutta muut kirjassa esiintyneet hahmot eivät oikeen jaksaneet kiinnostaa pääparin lisäksi. Tarina eteni jälleen mukavassa tempossa eteenpäin eikä käynyt missään välissä tylsäksi. Tämä kirja oli ehkä edeltäjäänsä synkempi jollain muotoa eikä kuolemiltakaan vältytty. Hiukan ehkä loppupuolella yllätti erään tärkeän hahmon kuolema, mutta kaipa kirjailijalla on ihan omat suunnitelmansa jatkon varalle. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan päätösosaa, jossa varmasti tulee tapahtumaan ihan urakalla asioita."
ARVOSANA: 8½   

Yhä sininen taivas

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

Bestsellerlistoja tykittäneen sarjan aikaisemmat osat Paljaan taivaan alla ja Halki ikiyön valloittivat genren ystävät ikää ja kansallisuutta katsomatta. Taidokas sarja on lunastanut paikkansa myös verkkolukupiireissä ja kirjastojen lainavinkkien suosikkina.

"Olen kyllä pitänyt tästä sarjasta alusta alkaen todella paljon ja mielestäni tämä kirja oli trilogialle kunniallinen ja erittäin jännittävä päätös. Oli loistavaa jälleen kerran sukeltaa sisukkaan Arian, luolamies - Perryn ja humoristisen Roarin maailmaan. Tässä kirjassa oli aika pitkälle melko synkeä tunnelma ja pelko siitä miten päähenkilöiden käy koska vastoinkäymisiä tuli useammankin kerran. Välillä melkein tuntui, että pidättelin hengitystä lukiessani kirjan jännittäviä sivuja. Menetyksiltä ei säästytty ja Sable oli entistäkin julmempi ja raaempi tässä osassa. Loppua kohden tuli itselle melkein liikuttunut olo lukiessani viimeisiä sivuja, joten kirja todellakin hoiti tehtävänsä. Pidän kirjailijan mutkattomasta kirjoitustyylistä joka ei jää junnaamaan paikoilleen vaan tapahtumaa riittää sivulta toiselle ilman turhaa pysähtelyä. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita trilogioita, joita olen lukenut ja suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin tutkailtavaksi."

ARVOSANA: 8½