Tulen ja jään laulu

(A Song of Ice and Fire series) 

George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja fantasian mestari. Hän on voittanut teoksillaan lukuisia palkintoja, mm. neljä Hugoa, kaksi Nebulaa ja World Fantasy Awardin. Tulen ja jään laulu on seitsenosainen fantasiasarja, joka sävähdyttää. Se kertoo keskiaikaisen Euroopan erilaisista linnakkeista, kuningaskunnista ja niissä asuvista henkilöistä. Fantasiaa, upeita juonikuvioita ja väkivaltaa ei puutu. Löytyypä kirjoista vähän erotiikkaakin. Ei siis ihan nuoremmille lukijoille. Sarjan nimi on suomeksi Tulen ja Jään laulu.

Kirjojen pohjalta on tehty myös tv-sarja Game of Thrones, josta on julkaistu jo kuusi tuotantokautta. Sarjan on sanottu saavan 8 kautta.

A Game of Thrones - tv-sarja

George R. R. Martinin kotisivut

KIRJAT: 

1. A Game of Thrones (suom. Valtaistuinpeli, 2003)

2. A Clash of Kings (suom. Kuninkaiden koitos, 2004)

3. A Storm of Swords (suom. Miekkamyrsky 1, 2005)
                                 (suom. Miekkamyrsky 2, 2006)

4. A Feast of Crows (suom. Korppien kestit, 2007)

5. A Dance with Dragons (suom. Lohikäärmetanssi 1, 2014)

                                      (suom. Lohikäärmetanssi 2, 2014)  
6. The Winds of Winter (suom. Talven tuulet - ?)
7. A Dream of Spring (engl. ?)

A Knigh of the Seven Kingdoms - kokoelma, kolme tarinaa (2016)

Fire and Blood (suom. Tuli ja veri, 2023)

The Ice Dragon (suom. Jäälohikäärme, 2016) 

Valtaistuinpeli 

Tulen ja jään laulu alkaa

Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.

Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.

Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”

"Häpeäkseni täytyy myöntää, että en saanut luettua tätä loppuun. Seitsemästäsadasta sivusta sain luettua neljäsataa kituutellen. Hauskinta tässä oli se, että tarina ei sinänsä ollut millään lailla huono. Rakastin hahmoja ja heidän eri persooniaan. Juoni oli mukaansa tempaava ja vaikka kirjassa on näinkin monta sivua, ei juoni jäänyt missään vaiheessa junnaamaan paikalleen vaan eteenpäin mentiin reippaassa tahdissa, mutta ei liian reippaassa. Vaikka on puhuttu, että kirja on "raaka" ja "täynnä seksiä", en huomannut näistä kumpaakaan. Ainakaan niitä ei ollut liiaksi asti, eivätkä yksittäiset otteet hevosen tappamisesta tms. kyllä herättäneet mitään erikoisempia tuntojakaan. Kirja sopii mainiosti historian ja Taru Sormusten Herrasta - tyyppisille fanittajille, jotka rakastavat keski-ajan tunnelmaa ja raakalaismaisuutta. Vaikka omalta osalta kirja jäikin puolitiehen, suosittelen tätä kuitenkin. Itse vain taidan tyytyä mieluummin itse tv-sarjaan."

ARVOSANA: 7½

 

Kuninkaiden koitos 

Valkoinen korppi tuo viestin kesän päättymisestä. Talven varalle varustautuminen ei kuitenkaan ole Seitsemän kuningaskunnan asukkaiden suurin huolenaihe, sillä valtakunta on sisällissodan vallassa.

Valtaistuinpelin panokset kovenevat, ja häviäjiä on paljon. Aivan liian moni on kiinnostunut rautavaltaistuimesta, eikä ihmishenki ole paljonkaan arvoinen, kun kuninkaat ottavat toisistaan mittaa. ”Ellet kykene suojelemaan itseäsi, kuole ja väisty niiden tieltä, jotka siihen pystyvät. Tätä maailmaa hallitsevat terävät miekat ja vahvat käsivarret.”

Kuninkaiden koitos jatkaa kertomusta Starkin perheen vaiheista myllerryksen keskellä. Elämä on taistelua henkiin jäämisestä, mutta petosten ja koston kierteeseen kietoutuu myös tarinoita ystävyydestä, velvollisuudesta ja rakkaudesta.

Miekkamyrsky 1 ja 2

Vanha susi on poissa, nuori on mennyt etelään pelaamaan valtaistuinpeliä, ja jäljellä on vain aaveita.

Miekkamyrsky jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan uhka, jollaista etelässä ei osata enää edes kuvitella. Toisaalla lohikäärmeiden äiti, maanpaossa oleva Daenerys Myrskysyntyinen, hakee omaa rooliaan kuningattarena jonka tehtävä on vallata synnyinmaansa takaisin.

Kaiken keskipisteessä on kuninkaiden koitoksen pirstoma Westerosin valtakunta. Sota on jättänyt jälkensä myös sen asukkaisiin, eivätkä monet haavoista koskaan parane. Aatelissukujen välienselvittely jatkuu, ja uusia liittoja solmitaan yhtä nopeasti kuin vanhoja särjetään. ”Olen oppinut, ettei rakkaus ole aina viisas. Se voi johtaa meidät mielettömiin tekoihin, mutta me seuraamme sydäntämme… minne se sitten ikinä meidät viekään.

"Jeij, minä tein sen! Luin ensimmäisen, GoT - kirjani! Yritin aiemmin lukea Valtaistuinpeliä, mutta en pääsyt kuin puoleen väliin kun jätin kirjan kesken. Olen rakastunut sarjaan kausi kaudelta ja olin aivan tuskissani kun kolmas kausi päättyi, joten siitä ahdistuneena hommasin tämän kirjan koska se on jatkoa kolmannelle kaudelle. Aika monia asioita tosin tässäkin oli, jotka näin jo kolmannella kaudella, mutta mukaan tuli myös paljon uusiakin juttuja. Luoja, että tämän kirjan lukeminen oli varsinkin alussa todella vaikeaa. Teksti on sellaista mitä pitää lukea ajatuksen kanssa tai sitten jättää kirja kokonaan välistä. Mitä pidemmälle tosin kun luki, sitä enemmän alkoi sisäistää kirjaa ja sen tapahtumia. Joidenkin hahmojen kohdalla hiukan kurtistelin kulmiani kun en tiennyt tai muistanut ketä he olivat, mutta tähän kirjaan pääsi mukaan aika hyvin kunhan on vain katsonut kolme kautta itse sarjaa. Sanoisin, että Castameren sateisiin liittyvä kohtaus oli paljon laimeampi kirjassa kuin itse sarjassa. Oli mielenkiintoista lukea mihin suuntaan tarina etenee ja arvuutella millä tavalla nämä asiat tuotaisiin esiin sarjassa, vai tuotaisiinko ollenkaan. Daenerys on kyllä edelleen yksi suosikeistani, mutta suosikkilistalle mahtuu ehdottomasti Arya, Hurtta, Tyrion ja Bronn. Niinpä laitoinkin seuraavan osan varaukseen kirjastoon. Saas nähdä miten sen kanssa käy."

ARVOSANA: 8½

Korppien kestit 

Paljonko arvoinen kruunu on, kun korppi voi kestitä itseään kuninkaalla?

Korppien kestit jatkaa kertomusta Westerosin aatelissukujen kohtalon hetkistä. Suurten taisteluiden todellisia voittajia ovat haaskalinnut, muiden henkiin jääneiden on ponnisteltava selviytyäkseen.

Hautajaisten lomassa on aika laatia uusia suunnitelmia ja valita puolensa tarkkaan. Toisilla vanhat valat ovat vielä muistissa, toiset solmivat innolla uusia liittoja. Jotkut antautuvat intohimon vietäviksi, kun taas laskelmoivimmat tietävät, että ”rakkautta ei voi syödä, sillä ei voi ostaa hevosta eikä se lämmitä huoneita kylminä öinä”.

"No niin, nyt se urakka on vihdoin ohi! Vaikka rakastan Game of Thronesin maailmaa niin välillä tuntui siltä, että sivumäärä ei millään pienene vaan se suurenee hetki hetkeltä. Minä olen niitä lukijoita, jotka tykkää enemmän lukea jotain kevyttä kuin yli kuusisataa sivua pientä printtiä, joka kuhisee erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Suurin osa on tietysti tuttuja sarjankin kautta, mutta jotenkin kirjaa lukiessa uusia hahmoja tuntuu tursuavan joka sivulla ja se on enemmän turhauttavaa kuin mielenkiintoista. Tästä kirjasta puuttui ehkä ne omat suosikkihahmot, mutta hyvin mielenkiinnolla seurasin miten asiat alkoivat edistyä. Ja olin todella tyytyväinenkin joihinkin asioihin kirjan loppupuolella. Alan myös lämmetä Jaimelle entistä enemmän koska se hahmo vaan on muuttunut matkan varrella niin paljon ja hyvä niin. Minä suorastaan halveksin Lannistereita enkä varmasti ole ainut. Vaikka tarinan kulusta on mukava lukea, kirja tuntui välillä todella pitkäveteiseltä ja venytetyltä. Varsinkin niiden hahmojen kohdalla, jotka eivät itseä henkilökohtaisesti kiinnostaneet. Olen ylpeä itsestäni kun jaksoin tämän lukea ja jatko-osatkin mitä luultavimmin luen mikäli ne nyt joskus suvaitsee tulla suomeksi."

ARVOSANA: 8 

Lohikäärmetanssi 1

Rautavaltaistuimelle riittää tunkua, vaikka valtaistuinpelin nappuloita poistuu pelistä kovaa vauhtia. Tyrion Lannister haluaa kuitenkin päästä mahdollisimman kauas hovista ja etenkin kuningattaresta. Westeros jää taakse, ja Tyrion saa kokea millaista on olla etsintäkuulutettu kääpiö vieraalla maalla.

Muurilla Yövartion ylikomentaja Nietos on vaikeiden valintojen edessä. Yövartio ei ota osaa Valtakunnan politiikkaan, mutta Stannis joukkoineen häärää ympärillä kuninkaan elkein. Muukalaisten uhka voimistuu ja työsarkaa olisi loputtomasti, mutta vihollisia on Muurin molemmin puolin, eikä omista joukoistakaan tiedä keneen voi luottaa. Ainoastaan talven tulo on varmaa. Ja joukossamme on monia, jotka eivät näe kevättä.

Orjakauppiaanlahdella Daenerys Targaryen puolestaan oppii, ettei ole helppoa olla kasvavien lohikäärmeiden äiti, varsinkaan yksinhuoltajana. Sulhastarjokkaita kyllä riittäisi, mutta onko kukaan heistä luottamuksen arvoinen? Lohikäärmetanssin tahti kiihtyy, ja askelkuviot käyvät monimutkaisiksi. Kompurointiin ei ole varaa, eikä pysähtyä saa. Jos katson taakseni, olen hukassa.

"Huh, viimein se on luettu! Nämä kirjat kyllä vaativat aikaa ja paljon keskittymistä, että saa sisäistettyä kaiken lukemansa. Mikäli tämän tyylin kirjallisuus ja tyyli ei nappaa, ei näitä kyllä saa mitenkään luettuakaan loppuun. Muutamat hahmot ja paikat taas jäivät itselle ihan ulkopuolisiksi, mutta eiköhän tv-sarjaa katsoessakin palaudu mieleen joitakin elintärkeitä henkilöitä. Kirjojen hyvä puoli on se, että niissä uppoudutaan paremmin tarinaan ja tv-sarja näyttää sitten lyhennelmän koko vivahteikkaan kirjan kulusta. Sarja on kyllä todella uskollinen kirjoille joten siitä paljon pisteitä! Tässä osassa oli enemmän niitä omia suosikkeja joiden koettelemuksista oli mielenkiintoista lukea. Nyt kaiken hienouden keskellä hahmot huomaavat ettei elämä olekaan pelkkää hymyä vaan jokainen heistä kohtaa yhä suurempia vastuksia. Minulla melkein nousi niskakarvat pystyyn kun mietin itsekin, että mitenkähän tästä ja mitenkähän tuosta selvitään. Martinin tyyli kirjoittaa on hyvin nokkelaa, mutta samalla hiukan vaikealukuista ainakin sellaiselle joka ei ole tottunut, mutta sitä ei kannata pelätä vaan sukeltaa valtaistuinpelin seikkailuihin. Enpä malttaisi odottaa millään kakkososaa tästä kirjasta!"

ARVOSANA: 9 

"Vihdoinkin sain kahlattua taas yhden osan läpi! Huomasin kylläkin, että näiden kirjojen teksti alkaa muuttua helpommaksi joka osan myötä joskin vieläkin vaaditaan paljolti keskittymistä ettei mitään oleellista mene ohi. Varmasti kylläkin meni taas jotain ohi, mutta pääosin pysyin kärryillä. Olihan tässäkin taas henkilöitä joita piti muistella keitä he ovat, mutta suurimman osan muistaa jo pelkästään tv-sarjan takia. Martin on niin ilkeä juonikuvioissaan, että sai taas jännätä mitä suosikeille käy. Olihan tässä kyllä pätkiä jotka eivät minua laisinkaan kiinnostaneet, mutta sekaan mahtui niitä suosikkejakin ja kaikilla ei pyyhki hyvin joten peukut pystyssä jännätään jatkoa. Tässä osassa oli mielestäni melko paljonkin raakuutta ja verta vaikkei se minua haittaakaan, mutta aloin miettiä, että miten paljon sitä sitten tulevaisuudessa tulee olemaan kun eri suvut alkavat toden teolla ottaa yhteen päästäkseen rautavaltaistuimelle. Minulla on oma suosikkini valtaistuimelle, mutta kirjailijan tuntien mitä tahansa voi tapahtua. Jään odottelemaan seuraavaa suomennosta."

ARVOSANA: 8

Jäälohikäärme

Legendojen mystinen jäälohikäärme herätti pelkoa, sillä kukaan ei ollut milloinkaan kesyttänyt sellaista. Yli lentävä jäälohikäärme jätti jälkeensä lohduttoman kylmän ja jäisen maan. Mutta Adaraa ei pelottanut – hän oli talvilapsi, syntynyt ankarimpien kenenkään muistamien pakkasten aikaan.

Adara ei muistanut ensimmäistä kertaa, jolloin oli nähnyt jäälohikäärmeen. Tuntui kuin se olisi aina ollut osa hänen elämäänsä, kuin hän olisi aina nähnyt sen vilaukselta leikkiessään hyisessä lumessa vielä pitkään sen jälkeen, kun muut lapset olivat paenneet kylmyyttä sisätiloihin. Neljäntenä ikävuonnaan hän kosketti sitä, viidentenä hän ratsasti ensimmäistä kertaa sen leveässä, jäisessä selässä. Ja sitten Adaran seitsemäntenä ikävuotena, eräänä tyynenä kesäpäivänä, pohjoisen tuliset lohikäärmeet pyyhälsivät hänen rauhalliselle kotitilalleen...

"Ystäväni tietää miten kova Game of Thrones-fani olen joten sain tämän kirjan syntymäpäivälahjaksi häneltä. Martinin teos on lyhyt ja ytimekäs "satu". Tai niin satu kuin Martinilta voi odottaa koska hän ei tunnetusti säästele hahmojaan. Kirja on upeilla kuvilla kuorrutettu teos, joka saa fiilistelemään useammassakin kohtaa sivuilla hienosti toteutettujen piirrosten ansiosta. Hiukan odotin sellaista jonkunlaista yhteyttä GoT:in maailmaan... ja ehkä sitä hiukan olikin. Alkuteos on ilmestynyt jo kauan ennen Valtaistuinpelin alkua joten tämän voisi helpostikin liittää omalla tavallaan kirjasarjaan koska Valtaistuinpelissäkin puhutaan lohikäärmeiden elämisestä kauan sitten. Jäälohikäärmeestä ei kuitenkaan ole teoksissa mitään puhetta käsittääkseni. Tämä on kuitenkin erittäin helppolukuinen ja hienoilla kuvilla varustettu tarina, joka on minusta kyllä melko surullinenkin. Hieno lisä omiin kokoelmiin ehdottomasti. Voisin melkein nähdä sieluni silmin Arian lukevan tätä huoneessaan Talvivaarassa ja haaveilevan isoista lohikäärmeistä."

ARVOSANA: 8