keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Maan lapset

(Earth's Children) 

Suomalaista sukujuurta oleva yhdysvaltalainen kirjailija Jean M. Untinen - Auel loi tämän jääkauden esihistorialliseen Eurooppaan sijoittuvan romaanisarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin alunperin vuonna 1980, mutta nyt olemme saaneet käsiimme tarkastetut painokset raikkaiden kansikuvien kera. Kirjoissa tutustutaan kahteen täysin erilaiseen kansaan Neandertaleihin ja Cro-Magnoneihin, jotka selviytyvät esimerkillisesti kaikista vuodenajoista. Kirjoissa kerrotaan heidän klaaniensa perinteistä, metsästyksestä ja yhteiselosta. Kumpikaan klaani ei ymmärrä toistensa tapoja ja he myös pitävät toisiaan ulkonäöllisesti kamalina. Neandertalit kutsuvat itseään Klaaniksi ja Cro-Magnoneita Muiksi.

Sarja kertoo vaaleasta, sinisilmäisestä Aylasta, joka menettää perheensä maanjäristyksessä. Ayla eksyy Klaanin tielle ja he ottavat tytön kasvatikseen. Ayla saa kasvattajaäidikseen parantajanaisen nimeltä Iza. Vaalea tyttö kauhistuttaa ja ärsyttää Klaanilaisia. Ayla ei käyttäydy yhtään heidän laillaan ja se aiheuttaa pahennusta. Aylalla on suojanaan Suuren Luojaleinonan henki ja "äitinsä" avustuksella hän alkaa oppia uusia asioita. Pian Aylalla on tarpeeksi tietoa ja taitoa. Hän lähtee etsimään kaltaistansa seuraa ja siitä alkaa hänen seikkailunsa.


Klaani
(Neandertalit)
Klaanin ihmiset ovat Muita luustoltaan raskaampia, joskin pituudeltaan lyhyempiä. Heidän sopeutumisensa muutoksiin ja uusiin asioihin ei ole helppoa ja se ilmenee hitaana kehityksenä monissa asioissa: metsästettäessä eläimet keihästetään ja metsästysaseet, kivityökalut sekä vaatteet ovat vähemmän hienostuneimpia kuin uudella ihmislajilla. Klaanilaisten aivot ovat tulleet evoluution ääripisteeseensä, sillä ne perustuvat geneettiseen muistiin, jossa tieto siirtyy periytymällä sukupolvelta toiselle ilman pitempiaikaista opetusta ja koulutusta. Elettyään satoja tuhansia vuosia, aivokapasiteetin käyttöä on kehitetty jakamalla periytyvä tietous erikseen naisille ja miehille, jolloin elinkelpoisessa yhteisössä on oltava kumpaakin sukupuolta. Klaanin ihmiset eivät pysty puhumaan kuin yksittäisiä sanoja ja pääosa viestinnästä tapahtuu viittomalla ja kehon liikkeillä. Kanssakäyminen on hyvin hienostunutta, ihmiset kykenevät ymmärtämään toisiaan niin hyvin, että valehteleminen on käytännössä mahdotonta. Lisäksi geneettinen perimä on tehnyt mahdolliseksi sen, että paikallisen yhteisön kielen kehittymisen lisäksi Klaanin kaikki jäsenet muistavat perinteisen, pelkästään viittomiin perustuvan muinaiskielen. Tällöin lajin ei tarvitse oppia toistensa arkikieliä. Klaaniyhteisöt, luolat ovat sangen pienikokoisia, parhaimmillaan muutama kymmenen ihmistä, jolloin laskutaidon kehittymiselle ei myöskään ole ollut tarvetta.


"Muut”
(Cro-Magnonit)
Cro-Magnonin ihmiset ovat kirjasarjan aikoihin edistyneet työkalujen tekemisessä, metsästystavoissa sekä yhteisöjen kehityksessä Klaanikansaa pidemmälle. Yhteisöt ovat suurempia ja pystyvät tarvittaessa rakentamaan asumuksensa luonnonasuntojen puuttuessa. Lisäksi viestinnän perustuessa puheeseen, eri puolilla asuvien kansojen kielet ovat kehittyneet omiin suuntiinsa. Koska latuskapäät eivät pysty suulliseen viestintään, eivät Muut ymmärrä viittomista puheeksi, jonka vuoksi latuskapäistä yleisesti puhutaan eläiminä.

Toinen Untinen-Auelin johtopäätös on esittää lajit risteämään kykenevinä. Johtuen lajien toisistaan pitämästä etäisyydestä, puoliverisiä jälkeläisiä ei katsota hyvällä kummallakaan puolella. Klaani yleensä määrittelee tällaiset vastasyntyneet syntymävikaisiksi, joiden ei sallita elää. Muut antavat lapsen kyllä elää, mutta epämuodostuneeksi määritellyn yksilön elämän laatu on alhainen.

Lähde: Wikipedia


Kirjat:
1. Luolakarhun klaani (The Clan Of The Cave Bear, 2002)
2. Hevosten laakso (The Valley Of Horses, 2002)
3. Mammutin metsästäjät (The Mammoth Hunters, 2002)
4. Tasangon vaeltajat (The Plains Of Passage, 2002)
5. Luolien suojatit (The Shelters Of Stone, 2002)
6. Maalattujen luolien maa (The Land Of Painted Caves, 2011)


Luolakarhun Klaani 

Eletään jääkausien välisellä ajanjaksolla noin 35 000 vuotta sitten, jolloin maapallolla eli nykyihmisen lisäksi neandertalinihminen. Tästä alkaa kertomus Aylasta, joka viisivuotiaana menettää maanjäristyksessä perheensä. Tytön harhailtua päiväkausia Krimin niemimaalla, Luolakarhun Klaani löytää puolikuolleen tytön ja ottaa hänet hoitoonsa. Ayla saa kasvattiäidikseen Klaanin parantajanaisen Izan, joka tytön alkupelästyksen jälkeen saavuttaa nopeasti tytön luottamuksen ja rakkauden. Alku on hankalaa, sillä klaanikansa ei puhu nykyihmisen tapaan, vaan viestinnässä käytetään pääasiassa viittomista. Kun Ayla ei tahdo oppia "puhumaan", klaanilaiset epäilevät tytön älykkyyttä. Hiljalleen klaanin tietäjä Mog-Ur, joka on myös Aylan äidin sisarus, huomaa tytön oikean älykkyyden ja kohta viestintämurheet ovat ohi. Eniten klaanilaisia suututtaa Aylan niskurointi kauan sitten laadittuja, vanhoja hyviä sääntöjä vastaan. Kahdesti hänet tuomitaan kuolemaan, jolloin hän joutuu poistumaan klaanin luota. Normaalisti klaanin jäsen riutuu ja kuolee, mutta Aylalla on valtava elämänhalu ja suojelijanaan Suuren Luolaleijonan henki. Mog-Urille on selvinnyt, että klaani kulkee kohti tuhoaan ja Aylan kaltaisia odottaa ihmiskunnan tulevaisuus. Ayla on lopullisesti tuomittu kuolemaan klaanin silmissä. Hän joutuu jättämään poikansa, Durcin, klaanin huostaan ja on päättänyt noudattaa Izan neuvoa etsiä kaltaisiaan ihmisiä.

Luolakarhun Klaanista on tehty myös elokuva!


Hevosten Laakso 

Vaellettuaan kuukausia kohti pohjoisia aroja Ayla löytää suojaisan laakson, jossa hevoslaumat laiduntavat. Hän luopuu ihmisten etsimisestä ja kesyttää sekä varsan, Heinän, että luolaleijonan, Pennun, kasvatikseen. Kun Ayla oppii elämään laaksossaan, kaksi vieraan heimon miestä, Jondalar ja Thonolan, vaeltelevat pitkin manteretta seikkailuja etsien. He ovat lähteneet Ranskan niemimaalta kohti Tonavan, Kaikkien Äitien Emon, toista päätä. He kohtaavat monia metsästäjä- ja keräilijäkansoja, oppivat uusia kieliä ja uusia tapoja, mutta myös vaaroja. Pentu aiheuttaa Thonolanin kuoleman ja Ayla pelastaa Jondalarin viime hetkellä, oppii ensi kerran tuntemaan "Muita" ja joutuu opettelemaan puhumisen alusta.



Mammutin Metsästäjät 

Ayla ja Jondalar ovat lähteneet Hevosten laaksosta pienelle tutustumisretkelle ja törmäävät mammutin metsästäjiin. He hyväksyvät saamansa kutsun tulla Leijonan leiriin vierailulle ja päättävät sitten talvehtia mamutoiheimon parissa yksinäisen laakson sijasta. Leirissä Ayla näkee ihmeekseen oman toteemieläimensä, luolaleijonan, kallon. Leirissä asuu myös lapsi joka muistuttaa liikuttavasti Aylaa omasta pojastaan, jonka hän joutui jättämään klaanista lähtiessään. Aylan kauneus ja merkilliset taidot herättävät huomiota varsinkin heimon miesten keskuudessa, ja Jondalarin mustasukkaisuuden sekoittaessa heidän suhdettaan, Ayla lupautuu iloisen kuvantekijän, mustaihoisen Ranecin puolisoksi. Hän on myös löytänyt hylätyn sudenpennun, jonka hän on onnistunut kasvattamaan Leijonan leirin vastustuksesta huolimatta. Jondalarin lopulta päättäessä lähteä takaisin kotiaan kohti, Ayla ymmärtääkin valinneensa väärin ja sankariparimme päättää lähteä yhdessä kohti Jondalarin kotiluolaa.



Tasangon Vaeltajat 

Ayla ja Jondalar lähtevät pitkälle vaellukselleen mantereen halki kohti Jondalarin kotiseutua. Mukanaan heillä on Aylan kesyttämät kaksi hevosta ja Susi. He kohtaavat matkallaan monia kansoja, joista osan Jondalar ja Thonolan jo kohtasivat matkallaan. Sankarimme ovat mieluisia vieraita, sillä heillä on paljon kerrottavaa kokemuksistaan. Niinpä heitä pyydetään monta kertaa jäämään paikoilleen, mutta matka jatkuu. Yllättäen Jondalar joutuu vangiksi kylään, jossa naiset ovat ottaneet kaiken vallan ja pyrkivät tulemaan toimeen ilman miehiä. Aylan onnistuu vapauttaa Jondalar eläintensä avustuksella, mutta hän laittaa oman henkensä alttiiksi yrittäessään saada asiat ratkaistua. Lähes vuoden kestänyt pitkä vaellus päättyy vaaralliseen jäätikön ylitykseen. Jondalar ja Ayla saapuvat paikkaan, jonka hän tunnistaa enneunistaan.



Luolien Suojatit 

Luolakarhun klaanin kasvattama Ayla on viimein saapunut rakastettunsa Jondalarin kanssa tämän kotiin, zelandonien heimon Yhdeksänteen luolaan. Yhteisö on paljon suurempi kun ne, joissa Ayla on aiemmin elänyt, ja hänellä on täysi työ oppia ymmärtää kaikkia tapoja ja sääntöjä. Raskaaksi tullut Ayla haluaa tehdä parhaansa, sillä hän on tuntenut tulleensa kotiin ja haluaa perustaa perheen Jondalarin kanssa. Aylan kokemukset klaanikansasta ja lääkekasveista tekevät suuren vaikutuksen zelandoneihin. Vastaavasti Ayla oppii tuntemaan zelandonien tavat ja palvontamenot. Aylan ja Jondalarin tyttären Jonaylan synnyttyä on selvää, että seuraavassa kirjassa on aloitettava Aylan koulutus tietäjäksi.



Maalattujen Luolien Maa 

Ayla joutuu kohtaamaan aikuisen elämänsä ensimmäiset suuret haasteet. Samalla kun hän opettelee äitiyden taitoja, hän harjoittelee tullakseen Zelandoniksi: henkiseksi johtajaksi ja parantajaksi, joka hallitsee lääkkeiden ja yrttien sekä mielen salat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitoksia muistamisesta ;)