lauantai 1. kesäkuuta 2013

Veronica Rossi - Halki ikiyön

(Paljaan taivaan alla, osa 2)

Paljaan taivaan alla -teos tutustutti dystopiafanit virtuaalimaailmoissa eläneeseen Ariaan ja luonnon armoilla kasvaneeseen Perryyn. Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen.

Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

"Tätä kirjaa kyllä odotti kuin kuuta nousevaa koska ensimmäinen osa oli niiiiin herkullista luettavaa. Tämä kirja ei valitettavasti ensimmäisen osan tasolle yltänyt, mutta ei tämäkään mikään huono ollut. Enemmän olisin kaivannut Arian ja Perryn välistä kanssakäymistä, mutta se jäi vähän vähemmälle koska tavallaan heillä molemmilla oli oma tarinansa ja haasteensa tässä kirjassa. Roar oli tottakai jälleen kerran ihan loistava, mutta muut kirjassa esiintyneet hahmot eivät oikeen jaksaneet kiinnostaa pääparin lisäksi. Tarina eteni jälleen mukavassa tempossa eteenpäin eikä käynyt missään välissä tylsäksi. Tämä kirja oli ehkä edeltäjäänsä synkempi jollain muotoa eikä kuolemiltakaan vältytty. Hiukan ehkä loppupuolella yllätti erään tärkeän hahmon kuolema, mutta kaipa kirjailijalla on ihan omat suunnitelmansa jatkon varalle. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan päätösosaa, jossa varmasti tulee tapahtumaan ihan urakalla asioita."
ARVOSANA: 8½

4 kommenttia:

  1. Aika lailla samoilla linjoilla olen sun kanssa kun kysytään mielipidettä tästä. Mahtava sarja kyllä kyseessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Erottuu joukosta ainakin. Näitä tämän genren kirjoja on tullut lyhyen ajan sisään paljon.

      Poista
  2. Ensimmäinen osa (epäillyksistäni huolimatta) oli tosiaankin loistava, sanoisinko jopa vuoden 2012 aikana käännetystä nuortenkirjallisuudesta selkeäksi ykköseksi. Tämä ei aivan samalle tasolle päässyt, joskin hyvä kirja pääpiirteittäin.

    Minusta tuo kuolemantapaus, jonka mainitset, oli odotettavissa jo vähän etukäteenkin. En siis yllättynyt tapahtuneesta. Roar on minun lempihahmoni, jotenkin Aria ja Perry nousivat tässä vähemmän esille, vaikka ovatkin päähenkilöinä.

    Cinder ja Talon ovat (kenties Perryn silmien läpi nähtynä) hieman liian samankaltaiset hahmot, huolimatta omista ainutlaatuisista kyvyistään. Joskin Cinderin menneisyys alkoi tässä kiinnostaa paljon enemmän.

    Ja menneisyyden haamu, joka tarjoaa apuaan Arialle oli varsin kiinnostava hahmo. Aivan uusia puolia löytyi hänestä. Pakotettu kolmiodraama oli puolestaan hyvin ärsyttävää.

    Nyt on enää odotettava grande finalea - minulla on kyllä paljon epäillyksiä Yhä-Sinisestä. Saa nähdä mikä niistä osuu lähimmäksi, vai onko kirjailijalla jotain vielä erikoisempaa sukan varressa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, mielenkiinnolla odotellaan miten kolmas kirja hoitaa homman kotiin. Odottaisin melkein jotain "räjähdystä" siihen kirjaan, mutta saa nyt nähdä...

      Poista

Kiitoksia muistamisesta ;)