Tummanpuhuvaa dystopiaa kapinasta ja nuoresta rakkaudesta.
Äitinsä kuolinvuoteella Vayu saa tietää olevansa Granitoja, joiden
suonissa virtaa kivijumalien veri. Hänen tulee etsiä portti parempaan
huomiseen, portti jonka avain hän itsekin on.
Dharan, Marmor-suvun viimeinen, taistelee perinistien tukemaa mätää hallitusta vastaan ja lupaa Nokkosille voittoa ja vapautta.
Kun Vayun ja Dharanin polut yhtyvät, puhtaana virtaavat vedet ja
hyväilevä aurinko eivät enää ole pelkkiä piinaavia muistoja
menneisyydestä. Mutta onko vallankumous mahdollinen rikkinäisessä
maailmassa?
"Tämä oli taas niitä hetken mielijohteessa varattuja kirjoja, joista olen vähän lueskellut sieltä täältä. Tämä ehkä takakantensa perusteella sijoittui siihen ryhmään kirjoja, jotka eivät minua niin suuresti kiinnosta. Eniten tässä ehkä houkutti se, että se on kahden nuoren pojan rakkaustarina eikä sellaisia pahemmin ole tullut lueskeltua. Kirja sijoittuu karmaisevaan tulevaisuuteen, jota en edes pitäisi täysin mahdottomana tulevaisuutena todellisuudessakin. Ihmiset ovat saastuttaneet maapallon ja hiljalleen kaikki kaunis on kadonnut jättäen jälkeensä vain saasteita ja niukan ravinnon. Ihmiset ovat oppineet elämään pienellä, mutta silti nälkä ja sairaudet kolkuttelevat ovella. Tarina on karu ja kiertelemätön ja se kertoo kaiken ujostelematta. Ainut mitä olisin kaivannut lisää oli poikien rakkaustarina, joka jäi mielestäni aika pintapuoliseksi. Kirja kertoo vuoronperään tarinaa molempien päähenkilöiden näkökulmasta ja jälleen kerran lukija pääsee sukeltamaan täysin uudenlaiseen maailmaan. Kirjan juoni ja idea oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta tämä kirja ei kuitenkaan loppupeleissä tarjoillut minulle mitään uutta. Se oli enemmänkin tylsää luettavaa kuin mielenkiintoista eikä ainakaan hirveän suuresti lumonnut minua. Olettaisin kuitenkin, että jatkoa luvassa vaikka siitä ei kai missään ole mainittukaan?"
ARVOSANA: 7
Paskaa!
VastaaPoista