Varpusten kilpi

Devney Perryn fantasiamaailma on täynnä seikkailua, jännittäviä henkilöhahmoja ja pelottavia hirviöitä. Se kertoo prinsessasta nimeltä Odessa, joka on elänyt kauan sisarensa varjossa. Kunnes eräänä päivänä siskonsa sijaan hänet naitetaan Turahin kruununprinssille ja hänestä tulee seuraava "varpunen". Ja niin hänen matkansa kohti tuntematonta alkaa. Sarja saa kaksi suomennosta tänä vuonna.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Shield of Sparrows (suom. Varpusten kilpi, 2026)

2. Rites of the Starling (suom. Kottaraisten riitti - 27.8.2026)

3. ?

Varpusten kilpi

Quentisin prinsessa Odessa on tottunut, että hänet jätetään huomiotta. Hänen sisartaan Maeta on koulutettu kuitenkin Varpuseksi jo kauan ja hänen on määrä avioitua Turahin kruununprinssin kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu kun prinssi valitseekin puolisokseen Odessan. Yhdessä vakavakasvoisen prinssin ja hänen henkivartijansa kanssa Odessa matkustaa maahan, josta hän ei tiedä mitään ja jossa vaarat tuntuvat vaanivan joka nurkalla.

Tästä kirjastahan on kohistu jo kauan ennen sen suomennosta vähän siellä sun täällä, ja siis tästähän julkaistiin aivan uskomattoman kaunis painos suomeksi syrjävärjäyksillä, joten päätin hankkia tämän suoraan sokkona omaan hyllyyn. Kirjassa on hyvin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tarina käynnistyy aika himmailematta heti alussa saaden lukijansa miettimään kaikenlaisia mahdollisia skenaarioita sille, mitä tässä voikaan tapahtua. Maailmaa rakennetaan aika mallikkaasti läpi kirjan, se tutustuttaa lukijaansa erilaisiin kaupunkeihin ja kyliin, kouralliseen erilaisia petoja ja toiseen kouralliseen värikkäitä henkilöhahmoja, ja vaikka välillä kirjan sivuilla kuohahteleekin niin jännittävimmät asiat alkavat mielestäni tapahtua vasta kirjan loppupuolella. Sen enempää paljastamatta "pääparin" välinen naljailu on jotenkin äärimmäisen viihdyttävää luettavaa ja onhan siellä niitä ah-niin-kiellettyjä tunteita. Kirjan asetelma lähtee liikkeelle vähän erikoisemmalla asetelmalla, mutta edetessä lukija alkaa tehdä vähän omia pohdintojaan ja muistan elävästi kirkaisseeni lukiessani, että "minä arvasin!" kun juoni alkaa edetä ja salaisuuksia paljastua. Ja loppuhan meni tietenkin ihan itkuksi ja vielä sen jälkeen sain loksautettua viimeisillä sivuilla leukani lattiaan. Selkeästi tässä on vielä vaikka mitä tulossa, luen ehdottomasti myös jatko-osan. Ihan hyvin kirjoitettua fantasiaa, joka pitää otteessaan vaikka välillä polkeekin vähän tasaisemmalla tahdilla. Ei nyt ehkä ihan miun suosikkisarjoihin (ainakaan vielä) hyppää, mutta lähellä ollaan. Seuraavaa odotellessa!