Dark Romance jakaa mielipiteitä ja tuntuu usein, että monet pitää sitä vinksahtaneiden harrastuksena. Kuvitellaan automaattisesti, että nämä lukijat ihannoi väkivaltaa ja muita voimasuhteita. No ei. Haluanko mä stalkkerin mun elämään, joka piilottaa kameroita mun kämppään? En. Haluanko mä et joku minusta obsessoitunut ihminen lähettää kiintymyksen osoituksena ruumiinosia mun kuistille? No en. Koetin reflektoida omaa fiksaatiota tähän genreen, mutta olen vähän huono siinä, mutta tässä muutama ajatus...
✨️Mä rakastan mm. jännitys- ja kauhuelokuvia, rakastan sitä adrenaliiniryöppyä minkä niistä saa ja sitä et voin palata mun tylsään arkeen sen kaiken jälkeen.
✨️En ihannoi väkivaltaa, mutta ihannoin sitä, että voin antaa itseni jonkun käsiin ja luottaa siihen että olen silti turvassa.
✨️Ja siis todellakin haluan ihmisen, joka palvoo maata mun jalkojen alla ja olen hänelle se ainut ja oikea.
✨️Seksi ja seksuaalisuus on mulle tärkeitä, en ole koskaan ollut perinteisen ystävä vaan mä haluan enemmän. Intohimo on parhautta.
✨️Miehet kuvataan komeina ja maskuliinisina. Voi pojat, en kyllä itse sano sellaiselle ei.
✨️Nautin enkkuäänikirjoista ja niistä korvia hivelevistä makuukamariäänistä, ne tuo vielä oman mausteensa tarinoihin ihan 100%
✨️Kirjoihin sukeltaminen vie mut pois arjesta ja ikävistä asioista.
✨️Ja tämä genre on sellainen kyllä, että siitä joko pitää tai sitten ei, ja se on ihan fine. Vain mielikuvitus on rajana eikä sen tarvitse merkitä sen enempää.
Unohdinko mä jotain? Ehkä. Onko sulla jotain lisättävää? Oletko tutustunut genreen? Heitä omia ajatuksia kommentteihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)