S.K. Rostedt - Moorna

Moorna-sarja on kotimaista tuotosta ja Saara Rostedtin esikoisteos, johon hän on ammentanut vaikutteita muun muassa supersuositusta Acotar-sarjasta. Se kertoo tarinaa nuoresta Moornasta, joka työskentelee maksullisena seuralaisena suuressa Kuninkaankaupungissa. Tytölle tämä elämä ei ehkä ihan ollut sitä mitä hän haluaa, mutta itsepintaisuudella ja ystävänsä Malkran tuella hän on päättänyt sinnitellä, maksaa velkansa ja palata sen jälkeen kotiin. Kujien varjoissa sekä kaupungin ylellisten juhlallisuuksien lomassa hän tutustuu röyhkeään ja raivostuttavaan haltiaan nimeltä Caidas ja sattumien kautta he päätyvät yhteiseen seikkailuun kohti Ketoa ja muita tuntemattomia maita.

Kirjailijan instagram-tili

Kirjat:

1. Kahden veren tytär, 2024

2. Mustan tulen laulu, 2025

3. ?

Kahden veren tytär

Suuressa Kuninkaankaupungissa maksullisena seuralaisena työskentelevä Moorna on päättänyt tienata itsellensä rahaa, palata kotiin ja korvata vanhemmilleen heidän näkemänsä vaiva. Kuninkaan jakamaton huomio ja hänen ystävänsä Malkran seura saavat arjen tuntumaan lähes siedettävältä. Kunnes kuvioihin astuu vähän ärsyttävä, mutta samalla hiukan myös kiinnostava Caidas, joka vetää Moornan mukaansa unohtumattomaan seikkailuun, joka on täynnä yllätyksiä.

Hmm, mitähän tästä nyt sanoisi. Pidin kyllä maailmasta ja juonesta minkä ympärille tämä punoutuu, se oli hienosti rakennettu ja punottu yhteen, jatkoa ajatellen tässä sarjassa tulee varmasti tapahtumaan vaikka mitä jännää. En vain voi mitään sille ajatukselle, että minusta tämä oli vähän tylsä. Puoleen väliin saakka ei oikeastaan tapahtunut oikein mitään ja sen jälkeen tarina vähän lähti liikkeelle, mutta... se oli siltikin vähän tylsä. Ehkä olen taas oppinut liian hyvälle näiden kirjojeni kanssa, mutta tämä ei oikein vaan herättänyt samanlaista fiilistä kuin aiemmin lukemani. Ei tämä missään nimessä ollut huono ja tykkäsin kovasti kirjailija lennokkaasta tavasta kirjoittaa, mutta ehkä tämä ei ollut vaan minulle. Moorna oli vähän harmaa hahmo koko kirjan ajan, ja Caidas oli enemmänkin hyvin ärsyttävä pikkuveli, josta ei pääse eroon. Ainut hahmo, jossa oli vähän persoonaa oli Caidaksen sisko Aiya. Olihan tässä vähän romantiikkaakin ja niitä ah, kiellettyjä tunteita, mutta jotenkin tämä jätti vaan itseni aika kylmäksi. Uskon kuitenkin, että tulen jossain vaiheessa lukemaan jatko-osankin, ehken nyt ihan hetkeen, mutta jossain vaiheessa.

Mustan tulen laulu

Moorna on paennut Caidaksen ja Malkran kanssa onnistuneesti Tuoneen, kauas julman haltiattaren ja kuninkaan otteesta. Moorna potee edelleen syyllisyyttä ystävänsä kohtalosta ja koettaa sopeutua merkillisen demonimaailman arkeen kun Caidas taas koettaa miettiä miten löytää siskonsa. Kaiken keskellä kykynsä piilottanut Moorna koettaa tulla sinuiksi itsensä kanssa ja julma demonien kuningas koettaa hyötyä hänestä kaikin mahdollisin tavoin. Vaara vaanii kaikkialla, ja Moornan on aika syleillä synkkää puoltaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Ensimmäinen osa ei oikein vakuuttanut. Se oli hyvä, mutta siitä puuttui "se jokin" mikä olisi tehnyt siitä kerrassaan mahtavan. Tämä kirja ehkä rahtusen parantaa edellisestä osasta. Pidän edelleen tästä maailmasta ja tarinasta, joka näihin kirjoihin on luotu, mutta se jokin puuttuu edelleen. Oli hienoa, että tässä oli tarinaa monen eri hahmon näkökulmasta, se toi vähän vaihtelua. Moorna kävi tässä kirjassa valtaosan aikaa pahasti hermoon itsesäälissä rypemisensä vuoksi, mutta onneksi hän alkaa kasvamaan henkisesti tarinan edetessä ja loppupuolella olemme jopa aistivinamme hänessä pientä kasvua kun hän oppii lisää itsestään ja siitä mihin hän oikein kykenee. Caidas on edelleen tarinan ärsyttävä pikkuveli, mutta luojan kiitos hänessäkin tapahtuu vähän kasvua kirjan aikana. Kirja tuntui alkuun vähän pitkäveteiseltä, mutta lukijaa onnistutaan viihdyttämään pienillä kuumilla kohtauksilla ja viimein Moornalla, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä kykyjensä kanssa. Loppua kohden alkaa sitten tapahtua vähän enemmän ja uusia asioita Moornan elämästä paljastuu. Ehkä enemmän sellaista YA-vibaa nämä huokuu vaikka Caidaksen ja Moornan keskinäiset jumppatuokiot eivät ehkä ihan kilteimmästä päästä olekaan. Ihan jees kokonaisuutena, mutta jotenkin jäi kaipaamaan vielä enemmän säpinää. Aion kyllä lukea joka tapauksessa viimeisenkin osan koska haluan silti tietää miten tämä kaikki päättyy.