(Karou, savun tytär, osa 2)
Aika taistelun ja tähtivalon jatkaa Karoun ja Akivan tarinaa
täynnä salaisuuksia ja valintoja, kipua, verenvuodatusta ja tuhoa.
Kerran he rakastuivat ja uskalsivat kuvitella maailman ilman sotaa.
Mutta voisiko se koskaan olla totta? Voiko Akiva koskaan hyvittää
tekonsa, ja kykeneekö Karou anteeksiantoon? Onko heidän murskatuilla
unelmillaan toivoa?
Prahalainen taideopiskelija ja hirviön
kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän
muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui
vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen serafiin. Heidän kielletyllä
rakkaudellaan oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien
maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn
tekemättömäksi.
Kun Karou kuulee että hänen rakkautensa takia myös
Brimstone, Issa ja Jasri ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan
ihmisten maailmaan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka
viimeiset kimeerit onkin ajettu piiloon maan ääriin, ei ikiaikainen sota
ole vielä ohi. Karou ymmärtää että hänellä on odottamaton kyky, lahja
Brimstonelta. Sen avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä
puolesta.
"Hiukan on aikaa edellisen osan lukemisesta, joten alkuun pääseminen oli aika vaivalloista. Onneksi tarinassa oli hiukan kerrattu edellisen kirjan tapahtumia niin ei ollut ihan hakusessa sen kanssa. Olipas kiva palata Karoun maailmaan ja sen hahmojen keskelle. Olin hiukan pettynyt, että Karoun ja Akivan keskinäistä kanssakäyntiä ei pahemmin ollut, mutta tarinaa luettiin kuitenkin heidän molempien näkökulmasta. Tarinassa oli myös muita hahmoja, joiden näkökulmasta tarinaa kerrottiin ja se piti tarinan ehkä vähän mielenkiintoisempana. Ajoittain lukiessa tuli vähän sellainen huokailufiilis koska sivuja oli monta sataa, mutta sellaista todellista tapahtumaa ehkä reilu puolet niistä. Ehkäpä jokainen pätkä oli tarinalle tärkeä, mutta itse olisin selvinnyt vähemmälläkin tarinoinnilla. Lisäksi Karou oli aika ärsyttävän itsepäinen tässä Akivan suhteen, mutta hyvä että se möykytti pahista kirjan loppupuolella. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvää viihdettä, jonka luki melko nopeaan sivumäärästä huolimatta. Ensimmäisen kirjan tasolle se ei kuitenkaan täysin yltänyt. Mielenkiinnolla jään odottamaan päätösosaa!"
ARVOSANA: 8+
Kun kuulin Karoun jatko-osan nimen ensimmäisen kerran, ajattelin, että onpas tyhmän kuuloinen nimi (vaikka runoista ja runollisuudesta tykkäänkin, kaikki ei toimi kirjan nimenä). Oikeuttaako teos nimensä? (Nyt tyhmimmän kirjan nimen paikka tosin menee Sophie Kinsellan "Hääyöaie" -teokselle.)
VastaaPoistaNo jaa, en ole koskaan miettinyt kirjan lukemista nimen perusteella, joten en osaa sanoa ajaako se asiansa? :D Suosittelen kyllä lukemaan!
Poista